Hetki sitten vielä halusin töihin lastensuojeluun

Lisäksi yleisö lynkkaa kun ei ole valtuuksia lain mukaan tai kun resurssit ei riitä. Perusta perhekoti tai mee perhekotiin töihin?



Tai SOS lapsikylä

Hakeudu kokeilemaan! On hyvä, ettet ole lähtemässä alalle liian ruusunpunaisin silmälasein.



Kohtaamani lastensuojelutyöntekijät ovat lähes kaikki olleet työhönsä vakavasti suhtautuvia, lämpimiä ja auttamishaluisia ihmisiä, jotka kykenevät puhumaan ihailtavan suoraan vaikeistakin asioista. Olisi tärkeää, että tuotaisiin esiin, että he tekevät vaikeaa työtä ja enimmäkseen onnistuvat siinä hyvin. Liikaa työtä kyllä on, ja lasten kohtalot raskaita.



Yleisöllä on aivan väärä käsitys lastensuojelun onnistumisesta. On selvä, että Eerikan tapauksessa on epäonnistuttu pahasti. Sen sijaan ihan väärä on luulo, että lapsia enimmäkseen otetaan huostaan turhaan ja mielivaltaisista syistä. Kuka tahansa vanhempi, vaikka mitä kaltoinkohtelua olisi taustalla, saa parkua iltapäivälehdissä tulleensa väärin kohdelluksi, julkistaa lapsen tunnistettavat valokuvat, panetella mielin määrin sosiaalityöntekijöitä, jotka eivät salassapitovelvollisuuden vuoksi voi sanallakaan valottaa asian todellista laitaa.



Ei loppuelämän päätöksiä tarvitse lyödä lukkoon. Hakeudu suunnittelemallesi alalle. Voi olla että koet sen omaksesi, voi olla että jaksat muutaman vuoden ja sitten haluat muuta. Yrittämättä et tiedä!

lämmittivät mieltä! :) tuo ensimmäisen vastaajan ehdotukset kyllä kuulostavat myös mielenkiintoisilta

-ap

Itse kunnioittaisin sinua suuresti, jos päättäisit lähteä alalle. Se vaatisi suuresti rohkeutta, samoin kuin ammatissa toimiminen.



Itse jos kuulen jonkun olevan sosiaalityöntekijän, niin viimeinen reaktio mitä mieleeni tulee, on mikään negatiivinen. Päinvastoin, ihailen ja kunnioitan sellaista ihmistä joka tekee yhtä yhteiskunnan arvokkaimmista töistä joka on samalla ehdottomasti yksi niistä raskaimmista, rankimmista ja vaativimmista. Ja tekee sen valtavan työtaakan alla, pienellä palkalla ja - todella käsittämättömästi - aivan liian pienellä arvostuksella ja jopa halveksunnalla.



Varmastikaan tämä mielikuvani työstä ei sinänsä kannusta lähtemään alalle, sillä aidosti uskon (en tiedä, sen myönnän) että se on paljon vaativampi - mutta samalla monenkertaisesti arvokkaampi - kuin suurin osa muista töistä, mukaanlukien "arvostetut" toimihenkilöiden toimistotyöt. Mutta sen voin aidosti sanoa, että minä arvostan, kunnioitan ja ihailen todella, todella paljon jokaista joka tälle alalle lähtee ja sillä jaksaa.



Haluaisin aloittaa jonkinlaisen kampanjan sosiaalityöntekijöiden arvon ja työn vaativuuden huomioimiseksi julkisuudessa. Resursseja heille pitäisi ehdottomasti lisätä, mutta sen lisäksi heille pitäisi saada laaja, julkinen arvostus jonka he ansaitsevat.

yhtäkään väärää ihmistä menemästä sinne niin HYVÄ!



Älä mene. Et selvästikään ole kartalla, etkä sopiva siihen työhön.

olen hyvässä it-alan työpaikassa oleva asiantuntija ja opiskelen toisena tutkintona sosiaalityötä yliopistossa. Jätin nyt opinnot tauolle tämän Eerikan tapauksen takia. Mitä hyvä työ toisen eteen kannattaa jos siihen ei ole resursseja. Jokainen huostaanotto on kulu kunnalle.

sinun pitää itse miettiä, kestätkö sen, että aikasi ja keinosi ovat hyvin rajalliset ja että suuri osa asiakkaista ei ole autettavissa. Kestätkö sen?

suhtautuu sun ammattiin on myös kiinni ympäristöstä. Mun lähipiirissä ammattiani arvostetaan. Korkeintaan jaksamisestani ollaan huolissaan.



Mutta näin on minun lähipiirissä, suvussa, ystävien keskuudessa. Ja se onkin varsin eri kulttuuri kuin täällä av:lla :)



t. sossu (tosin aikuis-sellainen)