Tärkeä moraalinen kysymys

Kysynpä varovaisesti täältä mielipiteitä kun en voi tällaisesta millään kenellekään puhua. Toivon etten saa ihan kauheita haukkuja sillä tiedän kyllä, että en pohdi välttämättä ihan moraalisesti ongelmatonta asiaa.



Tilanteeni on se, että olen melko onnellisesti naimisissa ja olemme yrittäneet nyt jo useamman vuoden lasta. Mitään ns. luonnonmukaisesta poikkeavaa tapaa, hedelmöityshoitoja tms. emme ole kokeilleet johtuen mieheni elämänkatsomuksellisesta vakaumuksesta (ei siitä nyt sen enempää). Olemme keskustelleet tästä vaikka kuinka moneen kertaan, mutta mitään muutosta ei ole odotettavissa ja en oikein enää näe muuta vaihtoehtoa kuin kunnioittaa mieheni ehdotonta näkemystä, että lapsi tulee luonnollisesti jos on tullakseen. Olemme kuitenkin käyneet jo aikaa sitten lääkärillä tutkittavana ja silloin selvisi, että mieheni siemennesteessä on melko vähän siittiöitä. Raskaus on kuitenkin täysin mahdollinen.



Jonkin aikaa sitten olin mielestäni periaatteessa hyväksynyt ajatuksen siitä, että haluan elää joka tapauksessa mieheni kanssa ja että on mahdollista etten saa koskaan lasta. Viime aikoina vaan olen miettinyt mahdollista tulevaisuutta ilman lapsia ja en voi olla ajattelematta tätä vähän katkerastikin. Minä todella haluaisin lapsen ja jotenkin en enää oikein jaksa uskoa siihen, että tällä tavoin saisin. Minulla ei mahdottomasti kuitenkaan enää ole aikaakaan tulla raskaaksi. Adoptio on ymmärtääkseni olemassa oleva vaihtoehto, mutta siitäkään mieheni ei halua vielä keskustella.



Nyt kun kirjoitan niin en ole enää varma kuuluuko tämä tälle palstalle vai jonnekin ihan muualle, mutta kysyn silti: Olisiko mahdollista, että hankkiutuisin raskaaksi salaa mieheltäni jonkun muun kanssa? Siinä se kysymys tuli.



En halua muita miehiä ja tiedän, että riskeeraisin kaiken nykyisen jos niin tekisin. En myöskään tiedä voisinko elää tuollaisen salaisuuden kanssa. Asia on vaan niin tärkeä, että jotenkin minun on pakko miettiä pystyisinkö ohittamaan kokonaan moraalikysymykset, jos sen sijaan saisin lapsen ja onnellisen loppuelämän oman mieheni kanssa. Tällä hetkellä en oikein pysty mitenkään hyväksymään sitä ajatusta, että en koskaan saisi lapsia.



En tiedä miten edes käytännössä tuon toteuttaisin. Ilmoitus nettiin? Baaristako? Seuraa varmaankin kyllä löytäisin. Luulisin ainakin. Joku on varmasti joskus miettinyt jotain samanlaista. Täytyyhän niin olla, mutta en löytänyt googlellakaan mitään keskusteluja tms.



Onko tällaisia luvallista miettiä vai oletteko muutkin vaan tyytyneet tilanteeseen. En tiedä koenko olevani hirveän itsekäs kuitenkaan kun tällaista mietin, periaatteessa ainakin luulisin miettiväni myös mieheni onnea. Taidan olla vähän epätoivoinen tällä hetkellä, mutta kyse on loppuelämästä eikö vain. Voi olla, että olisin valmis tekemään niin.