Väkivaltisesta suhteesta eronneet

Oletteko kertoneet uusille kumppaneille menneisyydestä?

Kannattiko kertoa? Pelkään, että kertominen jotenkin altistaisi väkivallalle; tyyliin, kerran lyötyä lyömisen rima on jotenkin matalampi.

Oletteko kertoneet uusille kumppaneille menneisyydestä?

Kannattiko kertoa? Pelkään, että kertominen jotenkin altistaisi väkivallalle; tyyliin, kerran lyötyä lyömisen rima on jotenkin matalampi.

Tai kysyi ihan suoraan että onko joku tehnyt mulle pahaa tai lyönyt kun en uskalla sano miltä musta tuntuu.

Kerroin vain että olen ollut huonossa suhteessa, mutta olen jättänyt sen taakseni. Mies sanoi että jos tuntuu, voimme puhua siitä mutta pakko ei ole. Emme ole puhuneet.

Ja se kannatti. En nyt kaikkea paukuttanut naamaan heti tokilla treffeillä, mutta pakkohan sitä oli pikkuhiljaa avata syitä omaan käytökseen, kun en missään pienessäkään erimielisyydessä pitänyt puoliani, tai uskaltanut katsoa ukkoa edes silmiin. Ikinö mies ei oo käyttänyt tätä asiaa mua vastaan, tai millään muulla tavalla syyllistänyt mua. Ja tosta lyömiselle altistamisesta sen verran, että ei kai kukaan NORMAALI ihminen voi ajatella, et ahaa, tota on piesty ennenkin, se on varmaan sen mielestä ihan okei? Tai ei kai kukaan NORMAALI ihminen edes voi kuvitella käyttävänsä suhteessa väkivaltaa...



Niin ja tänä päivänä, kolmen lapsen ja pitkän yhteisen matkan jälkeen uskallan jo kettuilla, riidella ja olla todella hankala akka, jos sille päälle satun. :D

koska alkuun oli vaikeaa käydä missään pelätessäni väkivaltaista hullua exääni. Oli uhkaillut uutta miestänikin ja lastani ja kaikkia läheisiä. Oli pakko kertoa että tietää varautua. Sanoin uudelle miehelleni alussa myös, etten uskalla seurustella hänen kanssaan ettei hänelle tulisi edellisestä poikaystävästä ongelmia. Uusi rakkaani kuitenkin oli valmis sen riskin ottamaan. Näin varsinkin alussa myös pahoja unia exästäni.

Toinen juttu onkin se, että kerroin läheiselleni, sydänystävälleni tästä väkivaltaisesta poikaystävästäni silloin kun hänen kanssaan seurustelin. Ystäväni oli aina tukenani, kunnes yrittikin iskeä uuden mieheni ja sanoi hänelle tietämättäni, että olin ansainnut exäni väkivallan. Kiitos vain rakas ystäväni! Ei enää anteeksipyynnöt auttaneet ja nyt ystävyyssuhde on poikki. En kyennyt antamaan anteeksi, vaikka olisin halunnut. Ystäväni kuitenkin tiesi kaikista hirveyksistä, joita exäni oli minulle tehnyt. Ystäväni oli itsekin kokenut joskus samantapaista väkivaltaa, ja varsinkin siksi uskon että hän tiesi miten hirveältä sellainen voi tuntua.

Enkä muutenkaan enempää existäni välitä puhua. Ei kuulu mitenkään nykyiseen suhteeseen.

Ei varmasti kukaan normaali ihminen siksi lyö, että pääsisi siitä ilman seuraamuksia (=sua on lyöty ennenkin, hienoa..). Ymmärrän, että väkivaltainen suhde on ehkä muuttanut hieman näkemystäsi normaalista.. Itsellä ei ole vielä uutta parisuhdetta ollut, mutta kertoisin varmasti, en tietenkään ensitreffeillä, mutta jossain kohtaa.. On sitten uuden miehenkin helpompi ymmärtää asioita. Tietysti, jos itse ei halua siitä puhua, niin ei tarvitse, mutta sinä ilmeisesti haluaisit.

Heti suhteen alussa, kun alkoi vaikuttaa siltä, että luvassa on mahdollisesti jotain vakavampaakin, puhuin asiasta. Ja olen kyllä erittäin tyytyväinen, sillä osittain väkivaltaista suhdetta joutuu selvittelemään poliisien kanssa edelleen, näin reilun kahden vuoden jälkeenkin.

Ja kannatti kertoa. Ei silti, mutta uusi puolisoni osasi epäillä, että jotain pahaa oli menneisyydessäni tapahtunut.

Mieheni on kiltti. Ei huuda, ei räyhää. Ei ole mustasukkainen.

Olen tehnyt selväksi, että toiste en samaan aio joutua. Puolisoni tietää varsin hyvin, että se olisi vain se yksi lyönti, töniminen yms niin suhteemme päättyisi siihen.

...ihan oma valinta kertooko vai ei. Yksikään kunnon mies ei tietenkään lyö naisia saati lapsia, joten ei kertomista tietenkään tuon pelon takia tarvitse lykätä. Minusta ainakin ylimalkaisella tasolla voisi olla ihan hyvä kertoa kurjasta menneestä suhteesta, vaikken yleisesti ex-suhteista mitään haluakaan tietää. Tuollainen on kuitenkin niin rankka juttu, että sen haluaisin luotetulle ihmiselle kertoa. Mutta tosiaan, makuasia ja ihan jokaisen oma valinta, ymmärrän myös, jos joku ei halua asiaa jakaa.

Mulla on entisestä suhteesta lapsi. Tämä lapseni isä oli siis väkivaltainen ja ahdisteli minua vielä kun olin nykyisen mieheni tavannut. Nykyinen mieheni joutui siis useampaan otteeseen todistamaan väkivaltatilanteita. Hain myös lähestymiskiellon yms.

Mutta nykyään meillä kaikilla kolmella on ihan asialliset välit

Mutta nykyään meillä kaikilla kolmella on ihan asialliset välit

Miten on mahdollista?

Kaksi asiaa jätin kertomatta: Kahden kuukauden jakson teini-iästäni, jolloin eräs mies raiskasi mut päivittäin, välillä yksin, välillä kavereidensa kanssa. Toinen asia minkä salasin oli vuosia kestänyt hyvin väkivaltainen suhde, joka oli loppunut pari vuotta ennen nykyisen tapaamista.



Lopulta, vuosien seurustelun jälkeen mies kosi, ja mä totesin, että pakko sille on kertoa millasen luuserin kanssa se naimisiin haluaa. Mies sanoi, että on aina tiennyt, että mulla on jotain ton kaltaista menneisyydessä, mutta on ajatellut, että mä kerron kun olen valmis. Kyllä sen kuulemma huomaa käytöksestä, vaikka kuinka kuvittelin käyttytyväni ihan kun muutkin. Nyt jälkeempin, kun olen parantunut enempi haavoistani, ymmärrän kuinka estynyt ja peloissani olin seksin suhteen, vaikka sitä silloinkiin paljon harrastettiin. Huomaan myös tuon mitä muut on ketjussa sanoneet, en uskaltanut kertoa mitään mielipiteitä, en riidellä, en katsoa silmiin, en sanoa mitään mikä olisi voinut hermostuttaa miehen. Mies myös kertoi havainneensa, että aina kun hän sanoi jotai negatiivissävyistä ( vaikka vain että "unohdit näköjään ostaa pippuria kaupasta" jne) Mä menin ihan lukkoon ja automaattisesti riippuin toiselle puolelle pöytää tai muuten loitolle miehestä. Itse en sitä tajunnut, mutta tieytsti kun on vuosia tottunut saamaan turpaan tuollaisesta niin haluaa ottaa välimatkaa että ehtii varautua.

ja todellakin uskon, että se madalsi kynnystä lyödä minua. Uudestaan mies ei ole lyönyt, mutta on kyllä tullut nyrkit pystyssä eteen ja hakannut oviin reikiä.

ja todellakin uskon, että se madalsi kynnystä lyödä minua. Uudestaan mies ei ole lyönyt, mutta on kyllä tullut nyrkit pystyssä eteen ja hakannut oviin reikiä.

Mulla on ollut teini-iässä väkivaltainen suhde. Kerroin siitä seuraavalle kumppanille. Ja turpiin tuli siltä ja usein. Siitä seuraavalle kerroin, ja ei tullut turpiin. Mutta siitä seuraavaltapa sitten tuli.