Oletko uskovainen, mutta vierastat ns. uskovaisuutta ja seurakuntatouhuja?

Minä olen juuri päinvastainen henkilö, kuin nyt huhuilemasi (anteeksi ohi aiheen meno) :O



En ole uskossa, mutta ihan hirveästi kaipaisin seurakunnan yhteisöllisyyttä. Ei- uskovan on vaikea mistään löytää samanlaista tiivistä verkostoa. Seurakaunnastahan löytyy kaikki!



Miksi vierastatte seurakuntaan menoa?

Ei minulla sinänsä ole mitään seurakuntaa ja muita uskovia vastaan. Kirkossa käynti aina kuitenkin vahvistaa uskoani, samoin kuin ne harvat kerrat kun pääsen juttelemaan uskon asioista uskovan kanssa. Mutta kirkossakin istun yleensä yksin jossakin " pylvään takana piilossa" ja ujostelen. Minä nyt vaan olen sellainen tyyppi, enkä totutteluilla ja " rohkeasti vaan mukaan menemällä" muuksi muutu.

esim. joku amnesty tai sitten jokin puolue tms.

Seurakunnalla on tarjota perheelle melkein kaikkea. On naisten/nuorten/miesten illat, perhepäiviä, retkiä, viikonloppuleirejä, kesäleirejä lapsille, jos jonkinlaista hetkeä ja retkeä. Ja mikä parasta, toimintaan ei tarvitse olla sitoutunut käydäkseen riennoissa! Oikein harmittaa, kun en voi uskoa. Äitini mukana olen lapsena paljonkin käynyt erilaisissa seurakunnan tilaisuuksissa, ja kyllä niissä mukavaa oli aina.



Jos menen esim Amnestyn tai SPR:n toimintaan mukaan, tarvitsen aikaa antaakseni aikaa heidän toiminnalleen. Minun pitäisi sitoutua tiettyy määrään " palvelusta" joka viikko/kuukausi, ja se ei sovi nykyiseen elämäntilanteeseeni. Ilman muuta on selvää, että kun lapset ovat isompia, esim. SPR:n toiminta kiinnostaisi kovastikin. Ja lapset toki mukaan touhuun, vapaaehtoistyöhön vanhustentaloille jne. Vielä ainakaan 3 vuoteen se ei ole mahdollista.





MUTTA. Mikään vapaaehtoistyö ei kai korvaa seurakunnan verrattonta tarjontaa, luulen. Voit osallistua vaan yhdelle retkelle ja tehdä muita asioita koko kuukauden. Kun taas osuu kohdalle mielenkiintoisia retkiä ja tapahtmia, voi juosta niissä vaikka koko kuukauden.





Oi miksi ihmeessä ujostelette? Menkää minun puolestani te ujopiimät?





t.4

Luterilainen srk on liian liberaali, en sulata esim naispappeutta. Helluntailaisulla ja erilaisilla karismaattisilla poppoilla taas on liiallinen henkihihhulointi, pitäisi aina olla niin innokasta ja ihmeellistä. Itse olen vakavamielinen enkä edes pidä liiasta iloitsemisesta. Lähetysporukat (mm. Kansanlähetys) ovat muuten ok, mutta en jaksa sitä painostusta lähetystyöhän menemisestä. Lähetys ja evankeliointi ei sovi minulle koska en oikeastaan pidä ihmisistä enkä halua olla liikaa tekemisissä heidän kanssaan. Lestadiolaisuus kuulostaa muuten kivalta, mutta en jaksa tehdä enempää lapsia.

on toimintaa jäsenten kesken? :D

Miten he painostaa lähetystyöhön? Hih, enpä ole huomannut vielä, vaikka pitkään olen ollut heidän toiminnassa mukana! Toki esim. armolahjoja kannustetaan käyttämään, mutta jokaisella on oma lahjansa. Jollakin se on evankeliointi, jollakin rukous, jollakin lahjoittaminen, jollakin parantaminen jne. Jokainen käyttäköön sitä lahjaa, joka hänelle on suotu. Näin ainakin meillä opetetaan. Itse olen mukana kuorossa laulamassa, mutta muutoin istun vain kirkon penkissä ja kuuntelen seurapuheita :) Ikinä ei ole mihinkään painostettu tai muuta sellaista. Ihania ihmisiä olen Kansanlähetyksen toiminnassa tavannut vaikka kuinka!

Niin niin, takuulla onkin. Mutta kun ENSIN pitäisi liittyä järjestöön ja löytää aikaa thedäkseen järjestössä jotakin...ja kun sitä aikaa ei ole :(



Sepä se juuri tässä onkin ongelmana...Seurakuntaan voi mennä juuri silloin, kun aika sattuu löytymään ja sopiva juttu on tarjolla.





t.4



Sinä seurakunnan etsijä! Eikös körttiläiset olisi sopivaa seuraa sinulle? Ainakin näin äkkiseltään ajateltuna voisit sopia joukkoon. En kyllä tiedä tarkemmin heidän " säännöistään" .