Erosin kirkosta. Saavatko lapset kuulua edelleen?
Erosin siis vihdoinkin kirkosta. En ole ikinä tietääkseni uskonut niihin juttuihin, joten oli korkea aika tehdä asialle jotain. Myös mies haluaa erota.
Onko tällä merkitystä lapsillemme, jotka kastettu luterilaiseen kirkkoon? Haluaisin heidän käyvän valtavirran mukaan silti rippikoulut ja uskonnon tunnit. Saisivat itse aikuisena tehdä omat päätökset. Voivatko he edelleen olla kirkossa vaikka me emme kumpikaan olisi?
Kommentit (24)
lapset kuuluu kirkkoon vaikka vanhemmat eroais. Meilläkin mies erosi kirkosta vuosia sitten, sitten syntyi kaksi lasta jotka kastettiin papin toimesta ja sen jälkeen minä erosin kirkosta. Ainakin lapsille tulee seurakunnalta onnittelukortit synttäreinä :D Mekin ajateltiin, että lapsille helpoin kun saavat käydä riparin muiden lasten kanssa niin ei tule orpo olo. Siinäpähän sitten erotkoon tai tehkööt mitä haluaa kunhan ovat sen ikäisiä. Voihan tämän asian vielä tarkistaa seurakunnasta jos haluaa olla satavarma.
pitää erottaa erikseen.
Kokemus puhuu -ja hyvästi kaikki hihhuloinnit virrenveisuut saman tein. :)
Minä ja mies erottiin kirkosta vuosia sitten. Myös kaksi aikuista lastamme erosivat kirkosta hiljattain, mutta alaikäiset kuuluvat vielä.
Antaa mahdollisuuden lapselle saada kokea se mitä kirkolla voi olla annettavana ja tehdä aikuisena oma päätös asiasta.
ollenkaan tällaisia ihmisiä. Tässähän juuri hankaloitetaan sitä omaa päätöstä, kun lapsi on vastoin omaa tahtoa ja tietämystään pienenä liitetty kirkkoon ja laitettu uskonnon tunnille. Jos haluaisit lapsen valitsevan vapaasti, laittaisit lapsen ET-tunneille, joilla opetetaan hieman laajempaaa näkemystä elämästä kuin uskonnon tunneilla. Lapsihan voi valita isona tula hinduksi, muslimiksi, ateistiksi tai vaikka ties miksikä hihhuliksi eikä lainkaan kristityksi.
Erosin siis vihdoinkin kirkosta. En ole ikinä tietääkseni uskonut niihin juttuihin, joten oli korkea aika tehdä asialle jotain. Myös mies haluaa erota.
Onko tällä merkitystä lapsillemme, jotka kastettu luterilaiseen kirkkoon? Haluaisin heidän käyvän valtavirran mukaan silti rippikoulut ja uskonnon tunnit. Saisivat itse aikuisena tehdä omat päätökset. Voivatko he edelleen olla kirkossa vaikka me emme kumpikaan olisi?
laitatte lapset kuitenkin uskontotunnille ja rippikouluun, jos ette itse usko asian ettekä edes maksa kirkollisveroja.
Ja vapauden tehdä oma päätökset uskonnon suhteen tarjoa paremmin ET, eikä yhden uskonnon uskontotunnit.
Toivottavasti omasta lapsesta ei tule mikään valtavirtojen seuraaja vaan käytää omia aivojaan ja valitsee itselle parhaimman ja sopivimman vaihtoehdon muista välittämättä.
Toivottavasti omasta lapsesta ei tule mikään valtavirtojen seuraaja vaan käytää omia aivojaan ja valitsee itselle parhaimman ja sopivimman vaihtoehdon muista välittämättä.
TOivottavasti AP uskaltaa valita itselleen parhaimman ja sopivimman vaihtoehdon muista välittämättä, todellakin.
lapset kuuluu kirkkoon vaikka vanhemmat eroais. Meilläkin mies erosi kirkosta vuosia sitten, sitten syntyi kaksi lasta jotka kastettiin papin toimesta ja sen jälkeen minä erosin kirkosta. Ainakin lapsille tulee seurakunnalta onnittelukortit synttäreinä :D Mekin ajateltiin, että lapsille helpoin kun saavat käydä riparin muiden lasten kanssa niin ei tule orpo olo. Siinäpähän sitten erotkoon tai tehkööt mitä haluaa kunhan ovat sen ikäisiä. Voihan tämän asian vielä tarkistaa seurakunnasta jos haluaa olla satavarma.
ette uskalla kasvattaa lapsista reilusti erilaisia itseensä luottavia aikuisia?
t eräs jolla ei ole orpo olo, vaikka en ole riparia käynyt
että kirkkoon kuuluva ei voi olla erilainen, itseensä luottava aikuinen :)
Tai että kirkosta eroava, varsinkin kampanjoinnin innoittamana, olisi sellainen...
että kirkkoon kuuluva ei voi olla erilainen, itseensä luottava aikuinen :)
Tai että kirkosta eroava, varsinkin kampanjoinnin innoittamana, olisi sellainen...
kirkkoon kuluvista vaan ap:stä joka eroaa kirkosta, mutta ei uskalla erottaa lapsiaan, kun pelkää että nämä joutuvat "valtavirtojen" ulkopuolille.
kun ap ei tee heidän kaavansa mukaan. Todellista itsenäisyyttä ei taideta hyväksyä siinäkään päässä...
Pari tuttuani vain väittivät ettei näin ole vaan siirtyvät äidin mukana pois kirkosta.
ap
Ennen lapsetkin erotettiin, jos kumpikaan vanhemmista ei kuulunut kirkkoon. Vuonna 2003 muuttui. Lapset jäävät jäseniksi, elleivät vanhemmat pyydä heidän erottamistaan.
kun ap ei tee heidän kaavansa mukaan. Todellista itsenäisyyttä ei taideta hyväksyä siinäkään päässä...
Kunhan ihmetellään perusteina käytetyö "valtavirtaa".
yleensä täällä huudellaan kun kirkosta eronneet vievät lapsiaan kirkon kerhoihin. Missä nämä huutelijat ovat nyt? aivan verrannollista on käydä riparilla mutta ei maksaa siitä mitään.
ehkä kirkon kannattaa kuitenkin ottaa vastaan vapaamatkustajatkin, koska he ovat todennäköisempiä tulevia veronmaksajia kuin ulkopuolelle suljetut.
Itse olen ollut riparilla isosena ja pidän sitä yhtenä mahdollisuutena tukea vaikeissa oloissa eläviä nuoria. Samoin kuin kirkon lapsityö saattaa tukea perheitä jaksamisessa. Se jos perhe välttyy tragedioilta, tai saa jotain hyvää elämäänsä, on kirkollisveroakin arvokkaampaa. Kaikki ei tosin näin ajattele.
mielestäni olen riittävästi miehen kanssa maksanut sitä veroa. Noin 1000e yhteensä vuodessa monen vuoden ajan, jotta lapsemme voivat käydä sen rippikoulun. Ja tosiaan mahdollisesti lapsemme maksavat joskus itse näitä maksuja. Minulla on ollut aikoinaan yksi kaveri, joka oli todella harmissaan kun ei päässyt riparille aikoinaan. Puolestaan toinen olisi halunut kummiksi, joten joutui aikuisena kasteen suorittamaan yms velvollisuudet.
Itse koen näin antavani paremmin lapsillemme mahdollisuuden tehdä itse myöhemmin omat valintansa. En tietoisesti anna omien uskomusten vaikuttaa vaan pohtikoon näitä asioita itse. Se, että vedän heidät ulkopuolelle siitä miten normaalisti toimitaan, ohjaa mielestäni enemmän heidän käyttäytymistä ja asenteita. Se omasta valtavirta-ajattelusta. Mikäli tapana olisi, että lapsi itse halutessaan liittyy kirkkoon niin toimisin sen mukaan.
En halua, että hän jää minun uskomusten vuoksi paitsi asioista. Päättäköön itse sitten kun on siinä iässä.
Ei minusta ainakaan ole tullut päätöksiin kykenemätöntä vaikka kirkkoon kuuluinkin. Äitini ei ole koskaan kuulunut ja isä puolestaan kuuluu edelleen.
mielestäni olen riittävästi miehen kanssa maksanut sitä veroa. Noin 1000e yhteensä vuodessa monen vuoden ajan, jotta lapsemme voivat käydä sen rippikoulun. Ja tosiaan mahdollisesti lapsemme maksavat joskus itse näitä maksuja. Minulla on ollut aikoinaan yksi kaveri, joka oli todella harmissaan kun ei päässyt riparille aikoinaan. Puolestaan toinen olisi halunut kummiksi, joten joutui aikuisena kasteen suorittamaan yms velvollisuudet.
Itse koen näin antavani paremmin lapsillemme mahdollisuuden tehdä itse myöhemmin omat valintansa. En tietoisesti anna omien uskomusten vaikuttaa vaan pohtikoon näitä asioita itse. Se, että vedän heidät ulkopuolelle siitä miten normaalisti toimitaan, ohjaa mielestäni enemmän heidän käyttäytymistä ja asenteita. Se omasta valtavirta-ajattelusta. Mikäli tapana olisi, että lapsi itse halutessaan liittyy kirkkoon niin toimisin sen mukaan.
En halua, että hän jää minun uskomusten vuoksi paitsi asioista. Päättäköön itse sitten kun on siinä iässä.
Ei minusta ainakaan ole tullut päätöksiin kykenemätöntä vaikka kirkkoon kuuluinkin. Äitini ei ole koskaan kuulunut ja isä puolestaan kuuluu edelleen.
mutta laitat lapsen koulun aivopesuun. Enkä kyllä ymmärrä mistä "normaali" asioista jää pois jos lapsi ei kuulu kirkkoon.
koska "valtavirta" nuori myös juo viinaa, kokeilee tupakkaa, jne., niin sä opetat nekin arvot/tavat varman lapsillesi.
Hän ei kuulu kyllä kirkkoonkaan, mutta ajattelimme, että kai seurakunta ottaa avosylin mukaan "eksyneen lampaan". Poika lähinnä nauroi ja sanoi että eipä keksi mitään suurempaa ajanhukkaa kuin rippikoulu. Hänen kaikki kaverinsa inhosivat rippikoulua eivätkä olisi halunneet mennä. Poika istui yhden vuoden uskontotunneilla ja oli lähinnä kauhuissaan; ihan oikeasti aikuiset ihmiset uskovat tuollaiseen satuiluun? Vielä nykyään? Oli siinä selittämistä, siis että parhain päin osasi asian kääntää.
erota kirkosta. En ole estelemässä enkä pakottamassa rippikouluun. Onpas hassua yhdistää tähän kaikki viinan juonnit yms. Pyrin kasvattamaan lapsistani ihmisiä, jotka ajattelevat omilla aivoillaa. Tuttavani lapsia ei kastettu ja hänestä tuli jo vauvana kasvissyöjä... Minä puolestaan toimin toisin.
Mielestäni ev.lut seurakunta ei ole kovinkaan voimakasta pakkosyöttöä. Itse en ainakaan koskaan muista uskoneeni niihin juttuihin.
Sanokaa mitä sanotte mutta näin toimin :)
ap
jos kumpikaan vanhemmista ei kuulu kirkkoon! Kirkollisveroa maksamalla ylläpidetään kirkon tarjoamia palveluita. Ei kirkkokaan ilmaiseksi pysty kastamaan lapsia, vihkimään hääpareja, hautaamaan kuolleita, puhumattakaan erilaisista kerhoista, pyhäkoulusta, jumalanpalveluksista jne.
Sitä paitsi lapsi saa koulussa osallistua ev.lut. uskonnon opetukseen vanhempien suostumuksella, vaikka lapsi ei kuuluisikaan kirkkoon. Eihän koulussa annettava uskonnon opetus ole ev.lut. kirkon antamaa opetusta.
Lapsi voi käydä rippikoulunkin, vaikka ei kuuluisikaan kirkkoon, paitsi että konfirmaatiota ennen pitää kai ottaa kaste/liittyä kirkkoon.
Mikä ylipäänsä on perheenne yhteinen elämänkatsomus: kristillinen vai ei? Koti, uskonto, isänmaa, vai jotain muuta?
Pari tuttuani vain väittivät ettei näin ole vaan siirtyvät äidin mukana pois kirkosta.
ap