Haluaisin jutella abortin tehneiden/melkein tehneiden kanssa!

abortin vajaa kymmenen vuotta sitten. Syynä oli se, etten halunnut lasta ja suhdekaan ei ollut vakaa. Tiesin, että se tulee loppumaan. Opiskelut olivat kesken, minä epäkypsä. Minä en olisi ollut onnellinen, eikä lapsi.

En ajatellut silloin muuta vaihtoehtoa. Se ei tuntunut kovin pahalta, sillä olin niin varma päätöksestäni.

Nyt minulla on lapsi ja vakaa parisuhde. En mieti asiaa kovin usein, enkä kadu päätöstäni. Nyt en enää pystyisi tekemään aborttia, mutta olen vakaasti sitä mieltä, että tuolloin se oli oikea vaihtoehto.

Tämä ei tarkoita sitä, että kannustaisin sinua tekemään abortin. Kerroin vain oman tapaukseni. Kaikki riippuu itsestä, elämäntilanteesta. Voimia sinulle, oli päätös mikä tahansa.

Työtä molemmilla, omistusasunto, osallistuvat mummot olis varmana..Mutta hitsi, vaikee päättää! Just nyt tuntuu että ei tuntus miltään tehä abortti...Ois pitäny huolehtia paremmin ehkäsystä, oma moka...

Tein abortin muutama vuosi taaksepäin. Periaatteessa lapsi olisi voinut tullakin: olin reilu parikymppinen ja seurustelin. Mies olisi mieluummin halunnut pitää lapsen.



Päädyin kuitenkin keskeytykseen ihan oman "gut feelingin" perusteella: koin, että tuohon parisuhteeseen en lapsia halua tehdä ja olla loppuelämääni sidottuna mieheen. Erosimmekin myöhemmin samana vuonna. Itse koen, että lapsi sitoo ihmiset tiukimmin yhteen ja itse en ollut siihen lähellekään valmis.



Abortti ei kaduta eikä hävetä. Lääkärit suhtautuivat neutraalisti, lääkkeellinen keskeytys sujui ongelmitta viikolla kuusi. Toki otin opikseni ehkäisyn suhteen.

Kyllä silloin vähän itketti ja aina välillä tulen ajatelleeksi millaista olisi jos meillä olisikin se sen ja sen ikäinen toinen lapsi. Silti, tiedän että jos olisin toisen lapsen saanut niin sekä minun, esikoisen että lasten isän elämä olisi mennyt lopullisesti pilalle.



Jos sinusta tuntuu tuolta niin suosittelen aborttia. Meidän esikoinen oli hartaasti haluttu ja toivottu ja silti kadun hänen saamistaan. Mutta koita tehdä se abortti mahd. äkkiä, itse abortoin vain solumöykyn joka ei erottunut millään tavalla vuodosta, mutta jos kyseessä olisi ollut jo täysi lapsi niin en varmasti olisi siihen pystynyt.

Tein abortin, kun olin nuori, opiskelut kesken, ei ollut enää parisuhdetta jne jne. Aluksi ei kaduttanut, mutta kun abortin seurauksena minulle tuli paha kohtutulehdus, jota lääkärit ei aluksi ottaneet todesta ja jouduin sairaalaan viikoksi. Silloin kadutti, kun ajattelin, että tää on nyt sitte se mun rangaistus. Henkilökuntakin kohteli mua kuin saastaa, kun tietysti tiesivät, miksi olen sairaalassa...



Toista kertaa tullessani raskaaksi ehkäisystä huolimatta päätiin heti pitää lapseni ja rakastan häntä yli kaiken, oli vahinko tai ei.



Eräs kaverini päätti sunnuntaina pitää lapsen, kun maanantaina olisi ollut varattu aborttiin aika ja hänkin rakastaa lastaan yli kaiken.



Oma lapsi on vain oma lapsi. Häntä rakastaa, oli suunniteltu tai ei. :) Ja meitä olisi täällä maailmassa niiiiiin paljon vähemmän jos kaikki 'vahingot' olisivat jääneet syntymättä. Minäkään esimerkiksi en olisi täällä.

Minun neuvoni on: ota abortista mahdollisimman hyvin selvää (neutraaleilta informatiivisilta sivuilta, ei kiihko sellaisilta...).



Minulla on jo kaksi lasta joista nuorin jo yhdeksän. Viimeviikolla totesin olevani raskaana. Ei todellakaan ollut tarkoitus saada enään lapsia. Pohdittiin miehen kanssa abortin mahdollisuutta, mutta todettiin molemmat ettei se tunnu oikealta, vaikka elämäntilanteemme on kaikkea muuta kuin ihanteellinen yllätyslapsen tulla. Yhtäkkiä suhteemme syveni kaiken stressin keskellä. Ja nyt luulen, että tämä raskaus on menossa kesken... Ristiriitainen tunne.



Luulen, että on "helpompi" tehdä abortti kun ei ole lapsia ennestään. Juttele paljon miehesi kanssa, haluaako hän oikeasti jakaa lapsen mukanaan tuoman vastuun? Onko hän oikeasti rinnallasi myös vastamäissä? Voimia lähes mahdottoman ratkaisuun. Luota myös alitajuntaasi...

Ovulaatiosta laskettuna on 3,5viikkoa. Pitää vielä harkita..Kai mun ensin pitää kuitenki neuvolaan soitella..Mies sanoi tukevansa tein sitten miten vain.