****Suurperhekuumeilijoiden syksy****
Kommentit (44)
Kuume senkun kasvaa... pillerit jätetty heinäkuussa ja toiset luomumenkat tässä odotan, tai siis odotan ettei alkaisikaan :). Piinaviikko siis meneillään ja kp 22/24-26. Muutama päivä pitää kärvistellä ennen kuin tietää. En usko raskautumiseen, koska homma jäi yhteen kertaan juuri ennen ovista. Pitää olla melkoinen tuuri että tulisi tärppi :).
Neljättä siis kuumeilen ja nuorin täyttää 2 joulukuussa, toiset ovat 5 ja 7 :). Toivottavasti muut suurperhekuumeilijat löytävät myös takaisin tänne, sekä tietysti kaikki uudet kuumeilijat!
Miab5 tervetuloa mukaan salakuumeilemaan! :)
Misulla on jännät paikat, tuuhan heti tänne kertomaan kuinka kävi. Oikein otolliseltahan tuo teidän tärpin mahdollisuus näyttää!! :)
Mies tuntuu pähkäilevän joka päivä neljättä: lähinnä epäilee ja esittelee esteitä ja ongelmia, joita meiän elämään tulisi neljännen myötä. Höh. Ei hyvältä näytä. Itsevarmana kuitenkin todistan hänen väitteensä vääriksi ja turhiksi peloiksi ;) Hiljaa hyvä tulee...
Itellä alkaa hiljentyä negatiiviset ja epäröivät ajatukset neljännen lapsen suhteen. Nyt uskon, että pärjättäisiin, kävi miten kävi.
...on se mukava seurata toisten jännäilyä plussasta, ovulaatioista jne...niin tuoreessa muistissa jokainen oma raskaus ja sen kuumeen nouseminen!
PikkuKeiju, miehet ne hitaasti välillä syttyy! Muistan kuin itse mietin tuota neljättä, että oikeastiko vielä haluan kaiken kokea uudestaan. Onneksi onneksi meille se nelonen suotiin :) Uusi auto ostettiin ja tuplarattaat, hah.
Me ollaan aina matkusteltu paljon ulkomailla ja tänäkin vuonna on kaksi matkaa tehty. Mut kun mitään et voi normaalisti varata tai tehdä kun muksuja enemmän kuin kaksi. Kaikki on suunniteltu aina pienemmille perheille. grrr...ihan vain kapinoinnin ilosta tekisin muksuja vielä vaikka kaksi lisää! Olettekos te törmänneet arkisiin hankaluuksiin kun enemmän muksuja?
Voihan vitonen joka mielessä kummittelee...uskalsin jo miehelleni sanoa puolihauskuutuksena, että mitäs jos käytäis jossain vaiheessa kuitenkin sitä vitosta koittamaan, yhdet varpaat lisää! No tuohan heitti, että "tehään vaikka heti"...ei tainnut huomata että olin tosissani. Kuinka usein sitä viitsii vihjailla!?
Uskaltaudunkohan minäkin tänne...aamulla duunimatkalla, sain vihdoin ja viimein luvan varata ajan kierukan poistoon. Poisto on ensi viikolla ja sen jälkeen neljäs saa luvan tulla: ))
Olen ihan onnesta soikeana, sylini huutaa vielä pientä nyyttiä. Miestä pehmittelin muutaman viikon; )...toki asioita on pyöritelty moneen otteeseen ja monelta eri kantilta, jaksan kuitenkin uskoa että kakki menee omalla painollaan.
Kerttu2013, teillä on ihana tilanne! Onnea tjoittailuun! Tääkin haluaisi olla tuossa tilanteessa.
Miab5, kiva kuulla, että matkailut onnistuu hienosti neljänkin lapsen kanssa. Mitä, jos miehesi oikeasti oli sitä mieltä, että teille voisi tulla lisää pikkuvarpaita kotiin?! :)
Ja juu, miehet lämpeää hitaasti... toivottavasti meidän ukko lämpenisi vaikka vuoden vaihteeseen mennessä ;)
Meille ei varmaan ikuisuuksiin tule pikkuvarpaita, ellei kumit petä vahingossa. On tuo mies niin epäileväinen nelosen suhteen, mikä on tietenkin vaikuttanut omaan ajatteluun ja mielialaan. Itelläkin on edelleen vauvakuume hiljaisemmassa vaiheessa. On tullut nautittua kasvaneesta vapaudesta ja lisääntyneestä omasta ajasta.
Oon ihan hiljaa neloshalujen suhteen (vaikka vaikeaa se välillä tekee), annan miehen miettiä itekseen josko meille tulisi vielä vauva. Marraskuussa otan kyllä asian varmasti taas uudelleen esille! Oon pohtinut, että jos oltaisiin taloudellisesti hyvässä tilanteessa, nelosen suhteen ei varmastikaan olisi mitään ongelmia, ja nelonen olisi meille tervetullut. Vähillä rahoilla eläminen ja nelosen tulo meidän perheeseen ei juuri nyt tällä hetkellä kai ole maailman paras vaihtoehto (jos järjellä ajattelee...)
Fayruz: 32 ja mies 35 =) molemmat unelmoivat suurperheestä, tyttö 2002 ja nyt yhdessä miehen kanssa haaveillaan suurperheestä, hänellä ei lapsia vielä... 9 kk nyt tjottailtu ja jatketaan
Terve pitkästä aikaa!
Mä itseasiassa unhotin kokonaan, että oon tähänkin pinoon ilmoittautunut =).
Suonette anteeksi. Oon noissa kuukausipinoissa koettanu jaksaa käydä tsemppailemassa muita.
Meillähän kans kuumeillaan sitä mun neljättä mutta avomiehen ensimmäistä biologista. Heinäkuussa kävin gynellä kun kierrot heitteli ihan miten sattuu ja todettiin, ettei se nelonen sieltä tekemättä tule. Niinpä se tjottailu sai jäädä ja nyt toista kiertoa ollaan clomifen+pregnyl-kuurilla liikkeellä.
Mä oon reagoinu hurjan vahvasti molempiin lääkkeisiin ja tilanne on loistava raskautumisen kannalta. Pää vaan on ollut todella kovilla. Katsellaan nyt montako kuukautta tätä jaksaa.
Tällä hetkellä mennään tän toisen hoidon loppua ja piinaillaan. Joskaan en jaksa uskoa tärppiin kun ihan normaalit PMS-oireet on täällä kiusana. Järkyttävät alavatsakivut oli riesana eilen, tänään on jatkuneet vähän siedettävämpinä. Viikonloppuna siis varmaan hanat aukeaa ja uusi hoito aloitetaan välittömästi. Tuon kolmannen hoitokierron jälkeen tutkitaan sitten avomiehen simpat jos ei tärppää koska mun "viat" on noilla lääkkeillä korjattu enkä aio syödä niitä enempää jos se onkin turhaa ja miehessä on vikaa.
Miab5, kyselit arjen hankaluuksista kun lapsia on enemmän. No, kolmen kanssa ei vielä juuri muuhun ole törmätty kuin näihin iänikuisiin "kokoperheen lomatarjouksiin", jotka on neljälle. Meillä onkin haasteena nyt auto jos pikkunelonen saadaan perheeseen. Sitten varmaan törmätään muihinkin asioihin, joita ei ole suunniteltu kuusihenkiselle perheelle.
No, vauvakuume on täälläkin kova vaikka mä luulin, että mulle noi kolme riittää. Nyt kuitenkin ajatus tuhisijasta, niistä pikkuisista varpaista ja mammalomasta houkuttaa kyllä kovasti. Katsellaan...
Tsemppiä kauheasti kaikille ja iloista syksyä. Koetetaas muistaa pinoutua aina välillä...
RM kp27 dpo13
Täällä olis yksi kuumeilija,on/off meiningillä kymmenettä haaveilen;)
Kumpaisiakin löytyy,poikia yhden vähemmistöllä;)
6kk-15v ikähaitarilla!
Katsotaan paljonko innostun kirjoittelemaan!
Hyvää syksyä kaikille kuumeisille!
Mitenköhän viimekuun piinajille kävi? Tulkaahan kertomaan, missä mennään.
Miab5, mulla 5 lasta ja viime viikolla suutuspäissäni kirjotin palautetta noiden kylpylälomapakettien tarjouksista. Miksei niissä voi kertoa suoraan, kuinka paljon maksaa per mukula, miks pitää normittaa se 2+2 ja hinta siihen. Aina menee aikaa, vaivaa ja puhelinlaskua, kun selvittelee lasten määrää ja tarvittavaa kalustetasoa. Mur! Me ei kyllä matkustella paljoakaan, Suomen rajojen sisäpuolella ja lähinnä lasten urheilureissuja yhdistäen huvi ja hyöty.
5 lapsen kanssa on mukavaa. Välillä pitää muistella, kuinkas monen kans me lähettiin kauppaan, että kaikki tuli kyytille. Usein liikutaan myös kahdella autolla, jos tavaraakin on. Meillä on 7 paikkanen auto, mutta mietin tuossa, että jos me se kuutonen tehdään, ei autoa aleta vaihtamaan. Ja just tuon matkustamattomuuden takia. Ja jos mun pitäis mennä yksin lasten kera johonkin, kaikki sopii kyytiin.
Miten Werona9 liikutte? Onko isompi auto jo käytössä?
Meidän ei pitänyt enää yrittää raskautta, mutta mitenköhän lie nyt taas kuumottaa tuo vauvakuume. Alottelin vähän aikaa sitten työt äitiysloman päätteeksi, joten pakko saada vähän palkkaakin. 2 nuorinta meni hoitoon.
Mutta katsotaan mitä syksy tuo tullessaan, mieskin on jo ylipuhuttu ja pikkuvaatteet pistetty jemmaan.
Maren
Iik, niin se sitten on, että testi oli sunnuntai-iltana ja maanantaiaamuna ja vielä tänä aamunakin positiivinen. Niinpä meille olisi tulossa se pikkunelonen!
Tuntuu epätodelliselta ja huimalta, mutta samalla sellaiselta varmalta. Tätähän me haluttiin, joten on aivan ihanaa, että se nyt olisi askeleen lähempänä. Matkahan on vasta alussa ja mitä vaan voi sattua, mutta rennoin mielin eteenpäin.
En ole kovasti ehtinyt miettiä mitä kaikkea tää meinaa elämässä mutta se auton vaihto nyt ainakin konkretisoitui. Eli keväällä viimeistään perheeseen hankitaan 7-hengen auto. Asuntoon onneksi mahdutaan hyvin eli sellaisia paniikkimuuttoja ei tarvitse miettiä.
Näin täällä. Kukaan muu kuin te palstalaiset, lääkärimme ja me itse ei tiedä asiasta tuon taivaallista. Alkuraskauden ultra on 19.10. Sen jälkeen sitten kerromme tilanteen mukaan muillekin, jos kaikki on siellä hyvin.
Ihanaa kuumeilua kaikille!
RM rv4+3 ja pesue
Kuinka ihanalta kuulostaakaan tuo alkuhuuma. Millaisia raskauksia nuo sinun aiemmat olivat? Pelkäätkö etukäteen mitään?
Itse eilen selasin kirjoituksiani viimeraskauden kamalalista alkupäivistä, 8 vkoa kovaa mahakipua ja 5 vkoa oksentamista aamusta iltaan, näistä 3 vkoa sairaslomalla. Hui, miksi sitä tahtoo tuota olotilaa muka itselleen lisää? Minä tahtoisin nauttia siitä, että kukaan ei tietäisi raskaudestani. Sairaalassa tiputuksessa ja saikut ja etukumarassa kävely kivun vuoksi paljastavat kaiken, hitto.
Joskus mietityttää, riittääkö rahat ison perheen pyörittämiseen? Vanhoilla kamoilla on tähänkin asti menty, mutta silti. Eipä se raha taida olla ratkaiseva tekijä kuitenkaan, jos pesuetta tahtoo kasvattaa, se jyräytyy valtavan kuumeen alle.
Maren, yksinköhän lie puhelen ääneen?
Eli kuumetta pukkaa,tai se on tainnut tässä taustalla olla jo hyvän aikaa.
Kuumeilevax5 ikä28v,mies 31v,lapset;P04,P06,P07 ja T11. elikkäs viides saa tulla kun on tullakseen :)
Kierrukka poistettiin eilen ;) nyt vaan odottelemaan ekoja menkkoja.
Kiitos Maren, tätä huumaahan tää... epätodellinen olo. Kysyit aiemmista raskauksista... En varsinaisesti pelkää mitään vaikka aiemmat raskaudet ovat olleet vähän hankalia. Toki nyt kun kotona on jo kolme lasta, toivon, ettei menisi mikään myttyyn niin, että pitää sairaalassa maata viikko tolkulla =/. Toivon myös, että vauva viihtyisi vatsassa riittävän pitkään...
Eka raskaus meni aikanaan kesken rv9. Toisesta syntyi poika alateitse 40+3 ja koko homma oli kuin oppikirjasta. Mutta kaksi viimeistä raskautta ovat olleet vaikeita, kiitos etisen istukan, verenvuotojen ja enneaikaisten sektioiden. kakkonen sektioitiin rv37 ja kuopus jo rv35. Kaikki terveitä ja toipuminen sujui loistavasti, mutta en tietenkään toivo noin aikaisin päättyvää raskautta =/.
Meidän odotuksesta ei vielä tiedä kuin palstaväki, lääkärimme ja me itse. Alkuraskauden ultraan asti olkoon näin, sen jälkeen on lähimmille ystäville ja suvulle kerrottava. Töissä en halua kertoa vielä aikoihin, mutta saa nähdä miten onnistun salaamaan asian kun vatsaa turvottaa ja kahvi ei maistu jne...
Raha-asiat mietityttää muakin, mutta uskon meidän selviävän ihan hyvin. Kummallakin hyväpalkkainen työ, josta toki itse olen sitten pois, mutta äitiysraha on kuitenkin melko ok. kaikki järjestyy, niin uskon.
Eniten mua jännittää omille lapsille asian kertominen ja lykkäänkin sitä ainakin rv12 np-ultran yli. Ellei ne foksut tajua sitä jo ennen kun äitee vaan nuokkuu väsyneenä =D.
Tsemppiä kaikille kuumeilijoille.
Rm rv5+1
Pakko oli tulla kirjoittelemaan pitkästä aikaa,kun on vaan tullut luettua näitä juttuja, mutta ei ole kerta kaikkiaan saanut aikaiseksi kirjoittaa mitään.
Ensinnäkin onnea Roxymamalle plussasta ja onnea odotukseen. Siellä joitakin tämän "osaston" kuumeilijoita onkin jo loppusuoralla ja tässä saa silmä kovana seurata nyt kumpaakin palstaa, että pysyy kärryillä :)
Itsellä on ollut aika rankka vuosi todellakin,tyttöjen menetyksen jälkeen ollaan kamppailtu suurissa talousvaikeuksissa ja totta kai se on parisuhdetta rasittanut aika lailla. Vasemman käden hermopinneleikkaus oli ja meni ja kuvittelin, että kutsu toiseen leikkaukseen tulee hyvinkin pian, mutta sitä onkin sitten saatu odottaa tässä jo kotvanen. 15. päivä on lääkärin soittoaika ja silloin varmaan ollaan vähän viisaampia.
Jouduin myös aikaistamaan tutkimuksiani gynellä, kun alkoi järkyttävien vuotojen lisäksi järkyttävät kivut! Nyt odotellaan seuraavaa vuotojaksoa pelon sekaisin tuntein, kun sanoivat etteivät tee enempiä tutkimuksia, jos on pienikin mahdollisuus, että voisin olla raskaana. Kävin siis maanantaina ultrattavana ja lääkäri totesi minulla olevan aivan järkyttävän paksun kohdun limakalvon. Voi viitata polyyppiin, johonkin kohtuun jääneeseen istukan riekaleeseen tai ilmeisesti myös raskauteen. Hieman pelokas olotila itselle jäi, kun passitti johonkin syöpäarvoverikokeeseen. Ei vaan voi olla ajattelematta, että näinkö minun kroppani sitten päättää, etten enempää lapsia saa...
Mutta onneksi on niin paljon ihanaakin tapahtunut! Minä olen nyt sitten kahden suloisen pojan täti :) Ensimmäinen prinssi syntyi syyskuun lopulla ja olen itse asiassa tällä hetkellä veljen pienen perheen luona "lomalla" vauvaa hellimässä. Tänne sitten saimme eilen illalla ilouutisen, että toinenkin vilperi toisen pikkuveikan perheen lisäksi oli syntynyt! Aivan mahtava tunne, kun molemmille nämä olivat ensimmäiset ja nyt saa itse olla vähän emonakin, kun nyt sitten mukamas tietää jotain lapsista ennestään...
Hieman kyyneleitäkin toki mahtui mukaan, kun eilen oman miehen kanssa juttelin puhelimessa. Niinhän se vaan on, että kaksi maailmassa ja kaksi taivaassa oli meidän perheen tämän vuoden tulos. Katsotaan tuleeko tähän loppuvuoteen muuta uutista aiheeseen liittyen, vaikka hieman skeptinen juuri nyt olenkin kyllä.
Mutta täällä talon väki nukkuu, pieni veljenpoikakin on niin kiltti, että voi hyvänen aika sentään, ja suloinen kuin mikä, ihan veljen kopio. Pitänee yrittää itsekin mennä edes pitkälleen, että jaksaa huomenna taas autella. Onnea kuumeiluun ja piinailuun kaikille meille :)
Terkuin: Täti-Maalaisomena
Kiitos Maalaisomena onnitteluista. Kävin pinoutumassa tuonne suurperheodottajiin ja aika mainio sakki siellä isoa pesuettaan kasvattelee... Ihan loppusuoralla jotkut mutta toivottavasti siellä uusiakin on mukana sitten.
Onnea sinulle kovasti tätiytymisestä! Se on etuoikeus sekin, itse kun olen ainut lapsi niin voin vaan kuvitella miltä tuntuu kun ne läheisimmät eli omat sisarukset saavat lapsia. Uskon kyllä, että herkistää myös miettimään sitä omaa tilannetta.
Tuo kohdunlimakalvoasia on kyllä mielenkiintoinen. Tietenkin se voi viitata johonkin ikäväänkin, mutta entä jos tosiaan olisit raskaana =O? Miltä se tuntuisi? Koska saat varmuutta raskausasiaan entä koska sen verikokeen tulokset tulee? Voimia ja kovasti jaksuja!!!
Minä koetan pikkuhiljaa suunnata ajatukset odotuspalstalle vaikken oikeen osaa. Olen kyllä pinoutunut sinne mutta tällä puolella on niin paljon tuttuja, että tuntuu turvalliselta olla täällä =). Olo vaihtelee päivästä toiseen. Toistaiseksi aika normi olo mutta kahvista tulee oksetus jarinnat painaa tonnin. Viikon päästä on ultra, sitä odotellessa...
Ihanaa viikonloppua pesueille ja teille, nauttikaa syksystä!
RM rv5+5
Moikka, enpäs nyt tiedä onko meillä suurperhettä vielä mutta sellaisesta haaveillaan. Eli meillä on taustana tälläistä, olemme molemmat olleet mieheni kanssa yksinhuoltajia kun olemme tavanneet. Ja miehelläni onkin 06- ja 08 lapset ja minulla on -10 lapsi. Nyt olemmekin haaveilemassa neljännestä ja yhteisestä lapsesta. Aluksi minulla oli vauvakuume (ja kova sellainen) mutta nyt olen huomannut että mieheni puhuu koko ajan siitä:). Hän kyselee jo koko aika että joko olen varannut ajan kierukan poistoon, minä kun luulin että joskus ensi vuonna alkaisimme yrittämään. Joten maanantaina soitankin aikaa kierukan poistoon, ja sitten pääsemme tositoimiin:). Meitä eniten askarruttaakin minun lapseni käytös. Olen menossa pojan kanssa lastenlinnaan tutkimuksiin pojan yliaktiivisuudesta ja impulsiivisuudesta sekä puheen kehityksestä. Toki tietysti tässä on yli 9kk aikaa pojan kasvaa ja kehittyä "isoveljeksi". Hän on niin äidin poikaa että on vaikeaa kuvitella vielä vauvaa tähän hommaan. Nyt jäämmekin odottamaan koska ajan saa kierukan poistoon ja miten tuleeko sitä raskaaksi ja milloin. Minulla ei ole koskaan ollut mitenkään kovin säännölliset menkat joten en oikeen osaa ajoittaa sitä oikeelle kohdalle, mutta eiköhän se jossain vaiheessa tärppää. Mukavaa viikonloppua kaikille
Tulinpas nyt hetimiten takaisin, niin ei pääse unohtumaan...Syysloma alkoi meidän koulukkailla ja heti tietysti tultiin mummon luokse lomailemaan ja huomenna pääsee tämä täti jo sitten toista veljen pienokaista "rutistelemaan" :) Kyllä ei meinaa nukkumaan malttaa lähteä ollenkaan! Nuo minun veljet kaikki on tosi läheisiä ja rakkaita, paljon olen heistä huolehtinut pesueen vanhimpana. Välillä tuntuu, että puoliksi äiti heille ennemminkin olen kuin sisko. Arvatenkin heidän jälkeläisensä ovat todella liki sydäntä, ja aivan varmasti huomenna on kyyneleet läsnä, kun menen pientä ukkoa katsomaan. Häntä kun olemme saaneet odottaa äkkiseltään laskeskeltuna noin 8-9 vuotta. IVF-poika viimein meidät kaikki teki niin onnellisiksi!
Niin Roxy, aika jännä etten itse osaa edes ajatella realistisesti raskauden mahdollisuuttakaan. Menin jotenkin ihan jumiin, kun lääkäri kuvaili (melko vastenmielisen kuuloisen) toimenpiteen, jonka olisivat jo tehneet, mutta koska ei ole ehkäisyä ja on kuitenkin teoreettinen mahdollisuus tulla raskaaksi, he eivät sitä tehneet. Vasta jälkeenpäin tajusin, että ei kai se oikein ole mahdollista, kun tuo limakalvoasia vilahti jo heinäkuun jälkitarkastuskäynnillä. Eihän sellaiseen paksuun seinään mikään kiinnity!
Jotenkin nyt ennemminkin harmittaa tämä odottelu, kun tietää, että aika kuluu vääjäämättä koko ajan, ja kuka tietää mitä se toimenpide sitten paljastaa... Tulevalla viikolla pitäisi tulla soitto verikokeen tuloksista, ja loppuviikosta pitäisi myös masentavan taudin saapua. Voitte uskoa, että pientä paniikkia pukkaa, kun se edellinen vuotojakso toi ne karmivat kivut... Pakko varautua järeän särkylääkearsenaalin (ja vuoren korkuisen rättipinon) kanssa puolustusasemiin, huh huh.
Mutta täytynee alkaa valmistautua huomiseen aamuun ja ensimmäiseen "lomapäivään", minä kun olen taas yksin reissussa lasten kanssa. Katsotaan mitä aamupäivä touhuillaan. Ja sitten tulee iltapäivä ja mummo töistä ja täti pääsee nuuhkimaan pientä... Ihunaa :)
Palataan ja kaikille vielä kuumeileville: tulkaahan pöntölle pörisemään, kuka plussaa seuraavaksi?! Terkuin: omppuli
Pikainen päivitys... minut saa poistaaa kuumeilijoiden listalta, meille ei enää lapsia tule (suunnitellusti ainakaan). Elämäntilanne on hyvin haastava, ja omat voimat on vähissä... ikäkin painaa jo päälle.
Onnea kuumeiluun teille muille!
Andrea kera viisikon
alan olla jo aika "tauti", kun aina palaan takaisin! Aika jotenkin "pysäyttävä" päivitys tullut Andrealta. Surku, että näin, mutta jokaisen on omalla kohdalla tehtävä niin kuin parhaaksi näkee ja kokee. Ja sehän on tässä tämän porukan kanssa käynyt enemmän kuin selväksi, että aina se ei koskaan ei sitten tarkoita sitä... Jäämme siis kuulolle!
Missäs hiivatissa kaikki luurailee? Mulla olis nyt kauheesti "spekuloitavaa", aion nimittäin tehdä jotain aika tavoilleni epätyypillistä, tai no oikeastaan olen tehnyt jo. Teille "kehäketuille" on turha mitään seikkaperäisiä vedätyksiä tarjoilla, joten runttaan ensin suoraan, ja äimistelen sitten. Elikkäs, tänään, tarkalleen prisman vessassa pärähti (haamu)viiva tikkuun.Haamuviiva siksi, ettei se ollut yhtä vahva kuin se toinen?
Nyt sitten se spekulointi. Toissapäivänä alkoi tutusti tuhruta, mikä ei sinänsä ollut yllätys (kiertopäivä oli 28. mihin mulla jostain syystä nyt se vakiintunut entisen 32 sijaan)ja odottelin, että eilen olisi sitten alkanut punertaa ja tänään jo mallia niagara. Sain KYS:n käynniltä "evääksi" lääkekuurin, jolla rajuja vuotoja saisi mahdollisesti vähän kuriin, ja tuo lääke tulisi aloittaa heti kun kuukautiset näyttävät itsestään merkkejä. Lääkäri kuitenkin oli sitä mieltä, että kannattaa varuilta tehdä testi ensin, juurikin siksi, että raskauden mahdollisuus on olemassa, ja joillakin saattaa sitä jonkin asteista vuotoa esiintyä siitä huolimatta.
Siis testin tein, ja olin ihan varma jostain muusta, koska minulla ei koskaan ole ollut merkkiäkään vuodosta jos olen ollut raskaana (paitsi kakkoselta, jolloin hänen kaksosensa alkoi vuotaa ulos rv 9+2). Ainakin tällainen mielikuva minulla on.
Tarkemmin ajateltuna olotilasta: maha pallo, ilman liivejä en voisi nukkua, uskomattomat unet(!), heräily, kamala nälkä koko ajan, huimaus, palelu ja voíla ajoittainen vellova olotila. Hieman siis jotain raskausoireisiin viittaavaa on ollut, kai.
Mutta siis edelleen, tuhruttaa ja kipuja on jonkin verran, joten voi kai olla mahdollista, että heikohko viiva-kakkonen saattaisi olla merkki myös keskeytymisestäkin. Minä yltiörealistina kieltäydyn hymyilemästä peilikuvalleni, ja jään katsomaan tilannetta ja jos jotain mainitsemista on, voitte olla varmoja, että te siitä ensimmäisinä ja ainoina kuulette. Nämä varovaiset aatokset kun eivät mene edes sen rakkaimman korviin vielä tässä vaiheessa. Hän pitäköön verenpaineensa vielä niissä lukemissa, jossa nyt on.
Ja pahoittelut tästä omaan napaan tuijottelusta jälleen... Palataan pöntölle porisemaan!
Elämästä mietteissään Omppu
Varovasti olen lueskellut ketjua :) Täällä siis viidennestä hissukseen haaveilen...äänettömästi :)
Muksut -06, -07, -09, -11 Neljäs piti ehdottomasti olla viimeinen, mutta nyt siis jo kuukauden päivät olen huomannut lueskelevani raskaus -ja vauvajuttuja....apuva!