Auttakaa! Olen tuon 8-vuotiaan tytön kuoleman vuoksi

alatte pitää silmiänne enemmän auki

puuttua rohkeammin

tarjota apuanne rohkeammin



jotta asiasta seuraisi jotain hyvää

ollut tosi ahdistunut. Itku tuli kun luin mitä sille lapselle on tehty.

Mässätään ja kieriskellään näillä uutisilla ensin mahan täydeltä, ja kun arki koittaa mikään ei tunnu miltään...

Jos tekee noin pahaa, uutisoinnin ja nettikeskustelujen seuraaminen kannattaa lopettaa viimeistään NYT. Lapsen kohtalon vatvominen omassa päässä on ymmärrettävää toimintaa empaattiselta ihmiseltä, mutta se ei todellisuudessa hyödytä ketään ja aiheuttaa ylenmääräistä tuskaa monille tähänkin keskusteluun osallistuneille. Se, mitä vielä tehtävissä on (syyllisten tuomitseminen, lastensuojelun toiminnan selvittäminen), kuuluu viranomaisille ja asiaa hoidetaan parhaillaan. Suosittelen siis huomion kiinnittämistä johonkin muuhun asiaan ja vaikka reipasta kävelylenkkiä. Jos ikäviä ajatuskulkuja ei saa itse katkaistuksi, kannattanee puhua asiasta kertaalleen vaikka mielenterveystoimistossa tai seurakunnan työntekijän kanssa.

Mässätään ja kieriskellään näillä uutisilla ensin mahan täydeltä, ja kun arki koittaa mikään ei tunnu miltään...

Päinvastoin, kierrän kaikki törkyjutut yleensä kaukaa. Lehtivalikoimiini ei myöskään kuulu iltalehdet, 7-päivää, saatikka kaikenmaailman rikoslehdet. Muistaakseni viimeisin juttu mistä näin kohuttiin (että oli pakko tutustua asiaan) oli se Jammu.

Asia järkyttää suuresti, enkä olisi halunnut tietoa maailmaani ollenkaan. Paljon parempi elää "omassa lintukodossaan" johon kuuluu rakkaus ja välittäminen ja kuvitella että kaikki muutkin ihmiset olisivat pohjimmiltaan hyviä.

Näköjään ei ole, teon pahuus on tässä se uutiskynnys ja kammottavuus. Vähän aikaa tätä on pakko nyt käsitellä, ennenkuin voi jättää asian mielestään.

Joku tarvitsee paljon aikaa ja vatvomista ja asian pyörittelyä päässä ja itkua ja puhumista ja asiasta kirjoittamista ja tunteiden ja kokemusten jakamista toisten kanssa. Joku pidempään, joku lyhyemmän aikaa.



Joku toinen lukee uutisen, sanoo "jaa" ja jatkaa omaa elämäänsä sen kummemmin asiaa pohtimatta.



Kuka meistä voi lopulta sanoa, onko näistä tavoista jompi kumpi jotenkin parempi tai huonompi?



Näidenkin järkyttävien tapahtumien jälkeen kannattaa nähdä valo tunnelin päässä ja ajatella siten, että tämän jälkeen me jäljelle jääneet olemme tietoisempia ja vahvempia. Ymmärrämme taas piirun verran enemmän kuinka tärkeä on rakastaa ja olla kanssaihmiselle hyvä. Ja surun ja ahdistuksen keskellä kannattaa myös muistaa, että ajatukset ovat energiaa ja luovat tekoja, joten ei anneta valtaa ahdistukselle ja pahalle ja ikäville ajatuksille, vaan keskitytään hyvään ja rakkauteen. Hyvä luo hyvää, paha luo pahaa.



Tämä tapaus on oksettava ja järkyttävä. Itkun jälkeen minä yritän luoda entistä enemmän hyvää ympärilleni, vaikkei se aina helppoa olekaan.



Rauha tuon pienen tyttösen sielulle ja rakkautta meille kaikille.

että en ole edes halunnut lukea siihen liittyviä juttuja. Järkyttävää, mutta haluan säästää itseäni.

ja tarjota sitä vielä lapselleenkin kun se on saatu tällaisten juttujen vatvomisesta - aamusta iltaan näitä samoja. Kaivetaan kaikkien ihmisten tunkiot esiin ja levitellään ne kaikkien räävittäviksi. Sitten ollaan kuin ei mitään. Minä en voisi tarjota lapselleni leipää joka on tuolla tavalla hankittu. Ehkei niillä omaatuntoa olekaan. Ei voi olla.

Ei vaan pysty käsittämään miten joku voi tehdä lapselle noin. Osa ihmisistä on vaan niin hulluja vai onko maailma menny hullummaks..



-M33

teki niin pahaa tämä juttu. Mietin mitä voisin tehdä jottei kukaan muu joutuisi kokemaan mitää vastaavaa.



Ja mulle ei kyllä ole tehty väkivaltaa lapsena, kuten joku tuolla edellä arveli. Olen herkkä ja empaattinen ja omat lapset ovat samanikäisiä. Siksi juttu tulee lähelle ja tuntuu aivan kamalalta.



Pidetään silmät auki ettei lähipiirissämme kukaan joutuisi kokemaan moista. Ollaan ystävällisiä toisillemme.

Ei vaan pysty käsittämään miten joku voi tehdä lapselle noin. Osa ihmisistä on vaan niin hulluja vai onko maailma menny hullummaks..

-M33

Tässä on kyseessä ilmeisesti sellainen todella vaarallinen psykopaatti, joita ei Suomen kokoisessa maassa montaa ole. Ei kai sitä muulla selitä.

mies minäkin

ja mietin just tänään että tunteekohan kukaan muu yhtä voimakkaasti, siis sellainen joka ei tyttöä ennestään tuntenut.



Yksin mulla tulee kaikki hirveät, hirveät ajatukset mieleen. Ajattelen mitä pieni 8-vuotias tarvitsee kahdeksan tunnin sisällä: turvaa, huolehtivan aikuisen läsnäoloa, ruokaa ja juomaa, mahdollisuuden käydä vessassa, ilmaa jota hengittää, hymyn, ystäviä, mahdollisuuden liikkua ja leikkiä...Sitten itken ääneen ja ajattelen mitä sen tytön elämä ja kuolema oli.



Mietin jopa tänään että käynkö jonkun psykologin tai papin kanssa käsittelemässä tätä asiaa, tuntuu ettei tästä pääse yli ja tuska on ihan valtava.

mutta tämän vuoksi itkin.

Joku tarvitsee paljon aikaa ja vatvomista ja asian pyörittelyä päässä ja itkua ja puhumista ja asiasta kirjoittamista ja tunteiden ja kokemusten jakamista toisten kanssa. Joku pidempään, joku lyhyemmän aikaa. Joku toinen lukee uutisen, sanoo "jaa" ja jatkaa omaa elämäänsä sen kummemmin asiaa pohtimatta. Kuka meistä voi lopulta sanoa, onko näistä tavoista jompi kumpi jotenkin parempi tai huonompi? Näidenkin järkyttävien tapahtumien jälkeen kannattaa nähdä valo tunnelin päässä ja ajatella siten, että tämän jälkeen me jäljelle jääneet olemme tietoisempia ja vahvempia. Ymmärrämme taas piirun verran enemmän kuinka tärkeä on rakastaa ja olla kanssaihmiselle hyvä. Ja surun ja ahdistuksen keskellä kannattaa myös muistaa, että ajatukset ovat energiaa ja luovat tekoja, joten ei anneta valtaa ahdistukselle ja pahalle ja ikäville ajatuksille, vaan keskitytään hyvään ja rakkauteen. Hyvä luo hyvää, paha luo pahaa. Tämä tapaus on oksettava ja järkyttävä. Itkun jälkeen minä yritän luoda entistä enemmän hyvää ympärilleni, vaikkei se aina helppoa olekaan. Rauha tuon pienen tyttösen sielulle ja rakkautta meille kaikille.

Edellinen jatkaa että kiitos tästä tekstistä, tämä tuntui lohdulliselta. KOen etten ole tämän jälkeen enää koskaan ennallani, jokin on pysyvästi muuttunut, särkynyt.

Pyörittelen jo nyt erilaisia vaihtoehtoja päässäni, mutta tiedän että loppuelämäni aikana haluan tehdä jotain hyvää syrjäytymisriskissä oleville / kaltoinkohdelluille lapsille.

itsekin järkytyin niin että itku pääsi heti. Vielä kun erehdyin lukemaan ne yksityiskohdat, niin huh huh...

Mikään psykologinen lässytys oman lapsuuden heijastumisesta ei tähän nyt päde. Tuollainen on vain yksinkertaisesti järkyttävää ja äärimmäisen luonnotonta!

on tärkeää myös tajuta sitä pahuutta mikä tuollaisen saa aikaan. Mitä itse voisi tehdä jos näkee viitteitä vastaavasta? Sinulla jauhaa järki, mutta tällaiset huomaa vain sydämellä. Kylmällä järjellä ne sossutkin ovat vain hommansa hoitaneet. Ei kuulu mulle, pistetään kansioon ja kansio kiinni...

Jos tekee noin pahaa, uutisoinnin ja nettikeskustelujen seuraaminen kannattaa lopettaa viimeistään NYT. Lapsen kohtalon vatvominen omassa päässä on ymmärrettävää toimintaa empaattiselta ihmiseltä, mutta se ei todellisuudessa hyödytä ketään ja aiheuttaa ylenmääräistä tuskaa monille tähänkin keskusteluun osallistuneille. Se, mitä vielä tehtävissä on (syyllisten tuomitseminen, lastensuojelun toiminnan selvittäminen), kuuluu viranomaisille ja asiaa hoidetaan parhaillaan. Suosittelen siis huomion kiinnittämistä johonkin muuhun asiaan ja vaikka reipasta kävelylenkkiä. Jos ikäviä ajatuskulkuja ei saa itse katkaistuksi, kannattanee puhua asiasta kertaalleen vaikka mielenterveystoimistossa tai seurakunnan työntekijän kanssa.

ja mässäilette jollain kuvilla. En ole lukenut koko asiaa, enkä katsonut kuvia. Jätän aina väliin nämä kohut kun aletaan vatvomaan jotain asiaa niin en lue koko juttua kun siitä on jo tehty suuri spektaakkeli ennenkuin olen saanut edes tietokonetta auki.



Viimeisin kouluammuntakin jäi lukematta kun se olisi ollut kuitenkin vanhan toistoa. En edes tiedä kuoliko se ampuja siinäkin? Se alkaa ärsyttää kun veivataan ja veivataan samaa. Liian hidasta tuo kusilehdistö. Kyllä illalla pitäisi olla jo uusi aihe.

Olen niin ahdistunut pikku eerikan kohtalosta. Itken parhaillaankin. Meinaan ottaa yhteyttä jokaiseen mahdolliseen tahoon, jotta jokainen asiaan myötävaikuttanut saadaan vastuuseen. Ja psykopaatti saastoille elinkautinen! Toivottavasti saavat ansionsa mukaan linnassa!

Ei hyvänen aika.

Ei hyvänen aika.

Kyllä se on ...meidän jokaisen aikuisen asia.v....tun idiootti