Auttakaa! Olen tuon 8-vuotiaan tytön kuoleman vuoksi

en voi käsittää miten joku voi olla noin sairas, että lapselle tekee noin..omalle lapselle :`(

Totta kai on normaalia järkkyttyä, mutta jos tuntuu että mitään ei kykene tekemään, voi olla kyse siitä, että lapsen kohtalo herättää omia ikäviä lapsuusmuistoja, turvattomuuden kokemuksia, ehkä jopa henkistä tai fyysistä väkivaltaa sisältäviä muistoja. Jos et ole niitä käsitellyt, tällainen tapahtuma saattaa herättää unholaan painetut tunteet. Hae keskusteluapua. Vähintään keskustele jonkun luotettavan ihmisen kanssa, puolison tai ystävän kanssa.

en voi käsittää miten joku voi olla noin sairas, että lapselle tekee noin..omalle lapselle :`(

mutta mitään en saa tehdyksi. En ole käynyt lounaalla eilen enkä tänään..ruokahalu meni.

Vaikka kuinka yritän olla normaali niin kuva pienestä kuolemanpelkoiseta tytöstä piirtyy silmien eteen..kun on pimeää ja ei saa ilmaa..se on vain niin hirvittävä ajatus että sitä ei kestä pää.

En tiedä mitä tehdä tämän kanssa..

Tiedän, että tämän asian kanssa on jo myöhäistä, mutta seuraavan huonon uutisen kohdalla hyppää yli. Älä lue. Ei niitä ole pakko lukea. Jos vauvapalstalla ei puhuta muusta, sulje kone. Ainakaan älä napsuttele niitä avauksia auki. Se onnistuu kyllä.

Hain tänään oman lapseni Puotilasta ja vaan katselin niitä taloja ja mietin, että millähän näistä sisäpihoista se pieni tyttö joutui tunti kaupalla juoksemaan... Todella surullista... Asiasta keskustelu yleensä auttaa.

vaikea saada tuota juttua mielestään...

mulla on itsellä 8-vuotias lapsi ja ajatuskin että tekisi hänelle jotain tuonkaltaista on täysin mahdoton.



Kun tietää miten pieni, herkkä ja haavoittuva tuonikäinen on, miten jostain ihan pienestä asiasta voi tulla paha mieli, ja sitten lapsiparka on joutunut tuollaisten petojen armoille. Tuollaisesta kidutuksesta aikuiseltakin voisi mennä järki

Mulla on niin paha mieli. Mietin vaan koko ajan miltä siitä tytöstä on tuntunut viime hetkinään..... oksettaa ja itkettää.



Tekee mieli halata omia lapsia koko ajan ja niin myös teenkin.

tulee kohdattua omia pelkoja ja ahdistuksia toisten tekemien kauheuksien kautta. Kuvittelee oman lapsensa kautta asioita, jos hän joutuisi kärsimään jotain tuollaista. Mä en ainakaan voi mitenkään asettua 8v. tytön isän ja naisystävän saappaisiin, mikä järjellinen ajattelu ei auta ymmärtämään syytä, miksi kiduttaa omaa lastaan säännöllisesti, kuoliaaksi? Aika auttaa tietysti tämänkin surutyön kanssa, mutta yritän ulkoistaa itseäni hiukan, ihan vain suojellakseni itseäni sekä perhettäni. Kaikki rakkautteni kärsineelle ja kuolleelle tytölle.

Jumalaan, mutta nyt olen ajatellut että jos se jumala on olemassa niin nyt tytöllä on hyvä olla.



Ymmärtäisin tuon teon jos jompikumpi aikuisista olisi psykoosissa ja kuvittelisi että tyttö on joku villipeto joka pitää tappaa. Mutta kaksi aikuista ei voi olla tuossa tilassa samanaikaisesti, kuukaudesta toiseen.



Ja kuinka moni lapsi kokee väkivaltaa kodissaan jollain vastaavalla sairaalla tavalla...



:(

tänään jo vähän helpottaa.



Pidin oman lapseni eilen lähelläni ja halailin koko ajan tippa linssissä ja kerroin monta kertaa miten paljon häntä rakastan ja kuinka hän on tärkeintä mulle koko maailmassa. Köllöteltiin ilta sängyllä ja lueskeltiin ja oltiin lähekkäin.



Myöhemmin illalla itkin miehen kainalossa täyteen ääneen maailman pahuutta. Osasi lohduttaa ja ohjata juttuja pikkuhiljaa muualle.

eilen illalla ja itku kyllä tuli. Olen juuri synnyttänyt toisen lapseni ja en osaa käsittää, miten joku voi tehdä tuollaista omalle lapselleen!! Miksi tällaisille ihmisille syntyy lapsia, miksi??? Kaikista ei vain ole vanhemmiksi eivätkä kaikki perheet ole lapselle hyviä elinympäristöjä!! Tuollaista ei saisi ikimaailmassa tapahtua viattomille lapsille. Lastensuojelun toiminta ko. jutussa on kyllä tyrmistyttävää! Toivottavasti asia tutkitaan ja asianomaiset saavat rangaistukset. Tyttöä se ei takaisin tuo, mutta toivottavasti estää samanlaista tapahtumasta toiste.

ja katselin myös tänään niitä Puotilan taloja ja tunsin vihaa niitä naapureita kohtaan jotka eivät asiaan puuttuneet. Miksi ihmiset eivät uskalla puuttua vaikka kuulevat ja näkevät asioita?

ja katselin myös tänään niitä Puotilan taloja ja tunsin vihaa niitä naapureita kohtaan jotka eivät asiaan puuttuneet. Miksi ihmiset eivät uskalla puuttua vaikka kuulevat ja näkevät asioita?

teki monia ilmoja.

siirrä vihasi isään ja äitipuoleen vaan.

Olen kyllä sen verran siirtänyt asiaa taka-alalle, että olen pystynyt normaalit työt tekemään, mutta kyllähän tuo asia ahdistaa koko ajan. Ihan kuin joku tuttu olisi kuollut. Minäkin illalla rukoilin tytön rauhan puolesta, vaikken ole edes uskovainen.



Olen kyllä tyystin eri mieltä sen yhden kirjoittajan kanssa, joka väitti että tuska kumpuaisi jostain omista lapsuusmuistoista. Ja pah! Väitän, että jos on ollut itsellä rakastavat vanhemmat, eikä loskajuttuja ole ollut tapana lukea -sitä järkyttyneempi tuollaisista käsittämättömistä hirmuteoista on. Ja pitääkin olla. Ennemmin se on epänormaalia, jos kohauttaa olkapäitään ja jatkaa kylmästi omia puuhiaan!

ihmettä teitä tuo sen enempää liikuttaa?

Yhtään tytön kohtalon karmeutta vähättelemättä totean vaan että "jaa" ja jatkan omaa elämääni.

Ehkä olen valppaampi lähipiirini lasten hyvinvoinnin suhteen mutta se siitä.

että asia liikuttaa lukijoita siltä osin, mikä on itselle läheisin. Totta kai jokainen on järkyttynyt tytön kohtalosta ja toivoo, että yhteiskunta toimisi paremmin tuollaisten perheiden ja lasten auttamiseksi. Ja minä ja moni muu ajattelee, että lapsityölle pitäisi saada riittävät resurssit.



Minä en sitten kuitenkaan ole niin liikuttunut tytön kohtalosta, etten pystyisi muuta ajattelemaan tai töitä tekemään, vaikka minullakin on 8-vuotias lapsi. Teen vieläpä töitä lasten parissa, mutta eipä tänään tullut töissä yhtään mieleen koko tapaus. Ajattelen sen johtuvan siitä, että omassa tuttavapiirissäni en ole ikinä tiennyt tai epäillyt, että jossain perheessä olisi väkivaltaa. Ei ole ollut mitään siihen viittaavia merkkejä. Eli tässä suhteessa olen hyväosainen. Tämä uutinen ei siten ole tullut minulle niin läheiseksi. Tiedänhän afrikassakin olevan nälkäisiä lapsia, sodissa pelkääviä lapsia ja hiv-positiivisia lapsia. Olen niistäkin surullinen, mutta en ajattele niitä joka hetki enkä menetä työkykyäni. Tuo 8-vuotias menee samaan kategoriaan.



Sen sijaan minä olen hyvin turhautunut viranomaistoimintaan tässä asiassa ja siihen, ettei viranomaisilla ole mitään oikeaa vastuuta. Otsikoista päätellen en ole ainoa. Ja miksi tässä jutussa tuo viranomaisvastuu on minua kuohuttava: Se johtuu tietenkin siitä, että minä olen ollut viime viikot tiiviissä yhteistyössä erään viranomaisen kanssa, jolla ei ole pokkaa tehdä päätöksiä. Hän vain varmistelee selustaansa ja hänen epävarmuutensa tulee maksamaan minulle kymmeniä tuhansia euroja. Eikä tämä viranomainen joudu vastaamaan siitä millään tavalla, että hänen toimintansa takia minä kärsin. Ja jossain toisessa kunnassa asia menisi ehkä toisin.



Ja siksi minua suututtaa tuossa 8-vuotiaan tapauksessakin eniten se viranomaistoiminta. Hassua tiedän sen kyllä olevan. Sillä olisi jotenkin loogista, että surkein asia olisi sen tytön kohtalo. Mutta näin näyttää tunteet menevän sen mukaan mitä kokemuksia itsellä on.

Lohduttavaa kuulla, etten ole ainoa. Olen töissä, mutta fyysisesti aivan hajalla. Ajattelen asiaa koko ajan. Kuvittelen tilanteen ja tytön pahan olon. Tunnen vihaa tekijöitä kohtaan! Tämä on viimeinen asia mielessäni kun menen nukkumaan ja ensimmäinen kun herään... :((

Hyvä. Ilman eerikoita ei olisi roskalehtiäkään. Muista että ne tarvii eerikansa päivittäin.

Ahdistus on kyllä kova. Yritän kuitenkin ajatella, että jos pieni lapsi on kestänyt kaiken tuon, pitää minun aikuisena pystyä edes lukemaan tapahtumista. En minä tässä kärsi mitään tuohon pieneen enkeliin verrattuna.

Ei olisi pitänyt lukea noita lehtijuttuja, nyt ei pysty oikein muuta ajattelemaankaan. Johtuu osittain siitä, että oma tyttö on saman ikäinen ja ajatuskin siitä, että joku tekisi lapselleni tuollaista, saa minut pois tolaltaan. Nyt on mennyt kaksi päivää siten, että koko ajan itkettää ja mihinkään ei voi keskittyä. Rukoilen pienen enkelin puolesta. ;(