Kiireetöntä arkea kotihoidossa
Lasten kotihoitoa ylistetään usein mm. siksi, että se on kiireetöntä arkea. Oman kokemukseni mukaan se on silti monella hirveän aikataulutettua; klo 9.30 pitää olla puistossa, klo 11.30 syömässä, päiväunet, välipala tasan klo 14 päivällinen klo 16.30 ja nukkumaan klo 20 jne. Ei tunnu minusta kovin leppoisalta, mutta ehkä en osaa vai asennoitua oikein. Miten muilla kotiäideillä?
Kommentit (6)
Sitten syödään aamupala, kun on nälkä. Ulos lähdetään, kun jaksetaan. Toinen lapsista ei nuku päikkäreitä, joten pienempi voi nukkua rattaissa tai vaihtoetoisesti sisällä.
Lounas syödään taas silloin, kun on nälkä. Usein 3h aamupalasta.
Jos satumme lähtemään ulos ennen lounasta, otan mukaan pikkuiset eväät, jotka sitten syömme ulkona. Lämpöisen ruuan syömme sitten myöhemmin.
Ainoa asia, josta olen tarkka, on nukkumaanmeno. Se tapahtuu klo 21. Muulla ei niin väliä.
-rentoa menoa meillä-
Kahden ekan kanssa se olikin vähän noin. Myöhemmin vielä hakemista kerhosta ja eskarista. KOlmannen kanssa on leppoisampaa, neljäs vähän tuo lisää hommaa.
Klo 7 päiväkotiin
Klo 8 aamupala
Klo 9 pissa, pukemaan ja odottamaan ulospääsyä tai istua portailla odottamassa lupaa mennä pihalle
klo 11 sisään ja syömään
klo 11.30 pissan kautta nukkumaan
viimeistään klo 13.45 ylös, pukemaan ja välipalalle
klo 15 pissalle, pukemaan ja ulos
klo 17 kotiin
mutta minusta kotona on leppoisaa, vaikka on rutiinit, jotka tosiaan meillä toimii. Ja meillä rutiini tarkoittaa sitä, että päivä etenee yleensä just noin että aamupala, ulos puistoon, sisään ja lounas, lepäilyä, taas ulos leikkimään, sisään, päivällinen, sisäleikit, iltapuuro, nukkumaan.
Mutta ero työ-pk-arkeen on että mitään määrättyjä kellonaikoja ei ole. Eli herätään milloin herätään, voidaan leikkiä aamulla sisällä niin kauan kuin leikki on kivaa ja lähteä vasta sitten puistoon, lounasta voidaan myöhästää jne. Ja tietenkin voidaan lähteä vaikka koko päiväksi retkelle jos huvittaa.
on kevyttä, mutta ei se nyt noin tarkkaan aikataulutetta tarvitse olla. On ihan eri asia saada aamulla uhmaikäinen herätettyä, puettua, syötettyä, itsensä laitettua ja silti olla vielä päiväkodin kautta ajoissa töissä, kuin olla 9:30 puistossa. Sinnehän voi mennä silloin kun huvittaa ja vaika verkkareissa ja kumppareissa. Miksi kaiken täytyy taapahua nin säntillsesti samala kellonlyömällä? Mä olin kuusi vuotta kotona, aina ei ollut helppoa, mutta turhista en myöskään jaksanut stressata. Meillä lapset sai kyllä tarpeeksi ruokaa, unta ja ulkoilua, vaikka järjestys ja kellonajat välillä vaihtelevatkin.
on kun on jonkusortin rutiini.
Ei siis ole pakko joka päivä samaa aikataulua noudattaa, mutta kuitenkin pääsääntöisesti olisi sama rytmi viikottain.
Kyllä meilläkin ihan työperheenä on tietyt kellonajat olemassa. Ja vaikka huomena onkin vapaapäivä niin lapsen nukkumaanmeno aika ei voi kovin paljoa venyä, ihan siitäkään syystä että lapsi on samoihin aikoihin jo tosi väsynyt ja että taas arkena se nukahtaminen oikeaan aikaan onnistuisi.
Ruokailuajoista ei olla ihan piirun tarkkoja, eikä ulkoiluajoistakaan. Usein ulkoillaan kahdesti päivässä ja jos illalla on hyvä ilta voidaan olla koko ilta ulkona ennen iltapalaa.