Lue keskustelun säännöt.
Olen aina ajatellut olevani tunteeton kun murhat sun muut ei ole mua kauheasti liikuttaneet
31.08.2012 |
mutta tämän pienen tytön elämä ja kohtalo on jotain niin järkyttävää, että munkin tekisi mieleni itkeä. Voin melkein tuntea sen hädän ja pelon, ahdistuksen ja tuskan mitä tyttö tunsi. Kun pieni tiesi, että ei ollut tehnyt mitään pahaa mutta kukaan ei uskonut ja selkään tuli.
Nyt voin ihan täydellä sydämellä sanoa, että jos ne paskahirviöt, jotka tytön tappoi, laitettaisiin torille ihmisten eteen, niin olisin kyllä ensimmäinen joka repis niiltä silmät päästä. Tämä tapaus kyllä herättää mussa niin primitiiviä tunteita että en olis koskaan uskonut.
Kommentit (4)
Mä en ole väkivaltainen ihminen vaan rauhaa rakastava perheenäiti.
Eilen kuitenkin itkin koko päivän tätä tapausta ja illalla istuin hetken sängyllä tuntien niin syvää vihaa, että meinasin lähteä sinne oikeustalolle yrittämään jos vaikka pääsisi käsiksi tähän kaksikkoon. En tiedä oikeasti mihin sitä kykenisi, jos saisi nämä ihmiset kynsiinsä. Silmät niiltä tosiaan ainakin lähtisi päästä.
Huh huh, tänä iltana yritän vältellä kaikkea tähän aiheeseen liittyvää, onneksi on iloiset juhlat tiedossa. Täytyy vaan yrittää ajatella jotain muuta, tämän pienen tytön kohtalo ei enää muuksi muutu.
Mutta tosiaan, olen 40 v ja en muista, että mikään uutinen olisi koskaan vaikuttanut muhun näin. Ehkä etäisesti jotain samaa koin aikoinaan, kun uutinen Jammusedän touhuista tuli julki. Mutta silloin olin itsekin aika nuori, nyt olen perheenäiti ja pienten lasten kaltoinkohtelu koskettaa hyvin paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mäkin luulin, että mua ei mikään saa pillittämään, vihaiseksi vain, kuten nämä perhesurmat ja lasten turhat kuolemat, mutta kun luin eilen tuota tekoa tarkemmin, niin itkemään aloin. Miehellekin illalla mainitsin, että näänköhän painajaisia, kun on sen verran karmea juttu...
Miten ei helvetti KUKAAN puuttunut tytön elämään... mä en enää ikinä valita, jos jotkut puuttuvat toisten asioihin. Parempi sekin, että pari kertaa turhaan, kun ei kertaakaan ja käy näin...
Mutta en minä noita paaluun ihmisten ilmoille haluaisi. Vankilan pimeimpään nurkkaan ja unohdettaisi sinne. Sen sijaan haluaisin että lastensuojelutoimintaa tarkasteltaisiin julkisesti, nimittäin tuo tuottaa minussa valtavaa pettymystä enkä kykene ymmärtämään miksi näin on toimittu, tai pikemminkin jätetty toimimatta.
mä itken jo toista päivää enkä saa yttöä mielestäni, olen valtavan murheellinen, eikä mitkään sanat riitä kuvaamaan sitä tunnetta. jotain niin väärää, julmaa ja epäoikeudenmukaista on tapahtunut, ettei tätä vaan pysty käsittämään eikä käsittelemään.