Lue keskustelun säännöt.
Minua, naista, luullaan usein mieheksi, ja miestäni naiseksi,
31.08.2012 |
eli olen aina ollut aika maskuliininen ja nyt vanhemmiten (45-vuotiaana) miesmäisyyteni on korostunut, ja mieheni puolestaan on aina ollut suht feminiininen ja vastaavasti hänen naisellisuutensa on vuosien saatossa lisääntynyt.
Tämä on meille ongelma (vaikka alussa tilanne meitä naurattikin) koska haluaisin että minua pidetään naisena, ja jopa naisellisena naisena (se taitaa toki tällä naamalla, vartalolla ja kaikinpuolisella olemuksella olla turha toivo), ja miestänikin häiritsee suuresti kun esim. häneltä kysytään ravintolassa että mitäköhän rouvalle saisi olla.
Löytyykö kohtalotovereita, eli heteropariskuntia joiden sukupuolet ovat muiden silmissä kiepsahtaneet väärinpäin? Miten olette sinut asian kanssa ja oletteko kenties saaneet sukupuolenne "palautumaan" muiden silmissä jollain konstilla, ja jos niin millä; kaikki vinkit otetaan kiitollisena vastaan.
Meikkaus ei ole korjannut tilannettani,ei myöskään naisellinen pukeutuminen (luulevat minua silloin usein transsuksi jos oikein yritän). Ja sama juttu miehelläni: suuri osa luulee että siinä on nainen miehen puvussa, eli pitävät persoonallisesti pukeutuvana (/outona) naisena.
Alan olla aika väsynyt tähän tilanteeseen, mutta jos emme saa sitä korjattua niin mennään sitten näillä ja lopetetaan yrityksetkin näyttää oman sukupuolen edustajalta. Minä olen sitten vanhempana se "vanha, mutta edelleen harteikas ukko" ja mieheni se "sen vanhan ukon allikätinen muija riippurintoineen". Ei kuulosta kovin hyvältä, mutta ehkäpä elämässä voisi olla isompiakin ongelmia. Voisihan?
t. karskilta äijältä näyttävä jykeväleukainen nainen
Kommentit (10)
- ei mulla mitään ohjeita sulle ole antaa, mutta Tsemppiä, ette todellakaan ole yksin tossa veneessänne;
noita sukupuolen suhteen "kiepsahtaneita" pariskuntiahan löytyy sitä enemmän mitä vanhempiin ikäluokkiin mennään, eli aika iso osa 50-60-vuotiaista alkaa jo olla tuossa "skenessä" ja 60-70-vuotiaista jo, jos ei suurin osa, niin ainakin erittäin suuri osa.
Ei siinä mitään dramatiikkaa siis ole: yleinen juttu, josta ei kannata tehdä ongelmaa. Sukupuoli on lopulta vain yksi ominaisuus, joka ei loppupelissä ole kovinkaan olennainen.
Muistakaa rakastaa toisianne ! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
johtunee siitä että suomal. naiset on melkoisen miehekkäitä (=isot leuat, tasapaksut ja jykevät kropat ja vankat luustot,...) ja miehet aika "kulahtaneen naisellisia", varsinkin vanhemmiten (roikkuvine miestisseineen)
Mä meinasin tulla tänne päivittelemään että onpa harvinainen tilanne. En ole itse ainakaan törmännyt, vai olenko sitten vain luullut näkeväni "normi"pariskunnan kun todellisuudessa sukupuolet ovatkin väärinpäin. :D
on miehekkäämpiä kuin lihaksettomat löllömiehensä, joista ei yleeensä tihku lainkaan testosteronia.
Mutta ei asiasta kannata ongelmaa tehdä, vaikka esteettisestä vinkkelistä ko. sukupuolten vaihtumismeininki on meillä Suomessa kyllä aivan hemmetin... (mikä olisi oikea termi, sanotaan nyt vaikkapa:) karua, useimpien ulkomaalaistenkin mielestä
Mä meinasin tulla tänne päivittelemään että onpa harvinainen tilanne. En ole itse ainakaan törmännyt, vai olenko sitten vain luullut näkeväni "normi"pariskunnan kun todellisuudessa sukupuolet ovatkin väärinpäin. :D
Suurin osa näkemistämme "normi" pariskunnista on ns. "kiepsahtanut". Tämä on mun mielestä aika selvä asia jota siis on tarpeetonta edes kyseenalaistaa.
t. miesnainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tällainen tasapaksutallaaja, rinnat minulla on suuret, mutta muuten ei mitään muotoja. Vaikka mitä olen yrittänyt tehdä, minulla vaan ei vyötärö näy, ei ole niitä kurveja. Ei ollut hoikempana, ei tukevampana eikä nyt taas hoikempana.
Meitä ei sekoiteta, kumpi mies ja kumpi nainen. Minulla pitkät hiukset, miehellä ei hiuksia. Minä olen 160cm ja mies kaksi metrinen. Joskus yksin liikkuessani saatan kuulla nuorten poikien suusta, että onpas lesbolla pitkät hiukset ym. Pukeudun ihan naisellisesti, ainakin työ/koulupäivinä tai jos menoa jonnekkin. Vapaapäivinä taas mukavuussyistä käytän lenkkareita/tennareita ja rakastan reisitasku maastohousuja ja nahkatakkia (siitä varmaan lesbo huudot).
Ajatusmaailmaltamme emme varmaankaan vastaa yleisiä odotuksia. Minä olen perheen "mies" ja mies taas perheen "nainen".
Tuntuu että meillä on ihan vinksahtaneet ajattelutavat, jos vertaa samansukupuolen edustajiin.
Mies tykkää kaikista sisustus jutuista ja sillä on enempi esteettistäsilmää kotia ajatellen. Inhoan shoppailua, mies taas rakastaa sitä. Mies on tunteellisempi, kuin minä. Tykkään toiminta/kauhuelokuvista ja mies vähän rauhallisimmista. Harrastan koiriemme kanssa suojelua ja jäljestystä, käymme metsällä, mies tekee pienoismalleja ja pelaa sotapelejä(ihan miehekästä kyllä). Tällaisia pieniä juttuja. En nyt osaa tässä tarkemmin selittää.
Olin kampaaja-kosmetologi yrittäjä yli kymmenen vuotta, kunnes allergisoiduin ja nyt opiskelen uutta ammattia, sekin "naisten"alalta, raksitin sitä työtä. Mies taas on metalli-alan yrittäjä.
Tykkään kyllä kaikesta kivan näköisestä ja naisellisista jutuista, eilen laitoin kynsiin vähä uutta säihkettä.
Jotenkin vaan tuntuu että meidän mielet ja ruumiit on vaihtunu jossain yhteen törmäyksessä :)
Mutta hyvä, että löysimme toisemme tasapainottamaan toistemme arkea ja juhlaa. Yksissä ollaan oltu (kavereitten sanojen mukaan) aina.
laitappa kuva, niin annan vinkkejä! todella vaikea kuvitella keski-ikäistä miestä, joka alkaa muistuttamaan naista vanhetessaan.. yleensä tämmöset on nuorten siloposkisten poikien ongelmia.. (näyttävät liian tyttömäisiltä, hinteiltä tms.)
mieheltä näyttävä nainen on kyllä jo helpompi kuvitella, niitä on paljon. joka päivä tulee vastaan, joten sinä et ainakaan ole yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta kuulostatte ihanalle pariskunnalle. Onko muiden mielipiteillä väliä, jos rakastatte toisianne ja pidätte toisistanne juuri tuollaisina. Olkaa ylpeitä siitä mitä olette, älkää häpeilkö jos joku katsoo väärin. Hymyilet vaan leveästi ja oikaiset asian, jääköön ihmettelijä kantamaan häpeäänsä.
Joskus edellistä poikaystävää ja minua luultiin molempia naisiksi. Kaupan myyjä kysyi, että mitäs neidit etsii. Olihan se poikaystävä hoikka ja sen hiukset ulottui olkapäille, mutta kuitenkin joku 185 senttiä pitkä ja ei mitenkään feminiiniset kasvot (iso nenä ja leuka) ja melko tavalliset, vähän punk-henkiset vaatteet. Huvitti. Ei varmaan ois huvittanu yhtä paljon jos aina ois käynyt noin.