Tärkeiden asioiden krooninen lykkäily (procrastination) ongelma - mikä avuksi?

mutta se ei johdu siitä että olisin onnnistunut muuttamaan tapojani, vaano len hyväksynty tuon tavan osaksi persoonaani. En taistele sitä vastaan. Hyväksyn että hoidan kaiken viime tingassa ja se on ihan ok.

Samaa harrastetaan täällä, eikä toivoakaan parannuksesta näkyvissä.

Ja kärsin tästä nykyään aivan julmetusti.

Kirjoitat tekemättömän työn lapulle, ja laitat sen lappupiikkiin aina alimmaiseksi. Työt teet siinä järjestyksessä, että otat aina päälimmäisen lapun siitä piikistä.



Kaaosta saa hallintaan jo ihan sillä, että tekemättömät asiat on kirjoitettu ylös ja niiden tekemiselle on tietty järjestys. Ja kuinka mukavaa on välilä tuijotella ihan tyhjää piikkiä.

Esim. nyt työttömänä en ole saanut yhtään hakemusta tehtyä yli kahteen kuukauteen. Joka ilta päätän, että huomenna. Aamulla nousen ylös ja päätän, että tänään teen hakmuksia. Istun koko päivän koneella, murhedin asiaa ja surffaan netissa ja ajattelen tekeväni ainakin yhden hakemuksen. Tämä siis joka päivä. Sitä hakemusta en vaan saa aikaiseksi.

mulla on tällä hetkellä todella pahana ja se alkaa liikaa näkymään jo töissäkin :( kunpa tietäisinkin keinon millä pääsee eroon..

vielä pahempaa kun sitä tekee töissä :(

Kirjoitat tekemättömän työn lapulle, ja laitat sen lappupiikkiin aina alimmaiseksi. Työt teet siinä järjestyksessä, että otat aina päälimmäisen lapun siitä piikistä.

Kaaosta saa hallintaan jo ihan sillä, että tekemättömät asiat on kirjoitettu ylös ja niiden tekemiselle on tietty järjestys. Ja kuinka mukavaa on välilä tuijotella ihan tyhjää piikkiä.

teen asiat kohta ja kun niitä on liikaa näkyvillä, niin annan periksi ja jätän tekemättä. Mikään ei vituta enempää kuin kasa papereita.

Miten joku ihan mekaaninen systeemi.



Kirjoitat tekemättömän työn lapulle, ja laitat sen lappupiikkiin aina alimmaiseksi. Työt teet siinä järjestyksessä, että otat aina päälimmäisen lapun siitä piikistä.



Kaaosta saa hallintaan jo ihan sillä, että tekemättömät asiat on kirjoitettu ylös ja niiden tekemiselle on tietty järjestys. Ja kuinka mukavaa on välilä tuijotella ihan tyhjää piikkiä.



Sen piikin voi ihan hyvin tyhjentää tekemättä mitään.

olen kokeillut asioiden/töiden listaamistakin, tehnyt tavotteita päiville kirjaamalla ylös, mutta luistan siitäkin ja siirtelen seuraaville päiville..ehdin mukamas silloinkin. en ehdikään.

edes näe sitä.



Laskut pysyy piilossa, kun ei hae postia...



Luulin, että on kyse laiskuudesta, mutten mä laiska ole, teen paljonkin mukavia asiota, mutta laskujen maksaminen, papereiden täyttäminen, yh, ne sylettää mua.

olen kokeillut asioiden/töiden listaamistakin, tehnyt tavotteita päiville kirjaamalla ylös, mutta luistan siitäkin ja siirtelen seuraaville päiville..ehdin mukamas silloinkin. en ehdikään.

lisäksi ahdistaa ihan helvetisti sellainen lapuissa vaaniva työpino.

Olen muuten myös tilapäisesti onnistunut tekemään "tunnollisesti" hommia koko ajan lykkäämättä viime tinkaan, mutta huomasin sen itselleni vain ahdistavaksi. Se vaan on mun tapa enemmän että saan laiskotella kunnolla suuren osan aikaa ja sitten teen kertarysäyksellä kiireellä viime tingassa ne hommat pois.

t. 2

ei auttanut. Kiitos silti ehdotuksesta :)



ap

edes näe sitä.

Laskut pysyy piilossa, kun ei hae postia...

Luulin, että on kyse laiskuudesta, mutten mä laiska ole, teen paljonkin mukavia asiota, mutta laskujen maksaminen, papereiden täyttäminen, yh, ne sylettää mua.

edes näe sitä.

Laskut pysyy piilossa, kun ei hae postia...

Luulin, että on kyse laiskuudesta, mutten mä laiska ole, teen paljonkin mukavia asiota, mutta laskujen maksaminen, papereiden täyttäminen, yh, ne sylettää mua.

Minäkin olen pitänyt itseäni laiskana, mutta saan silti paljon aikaan sellaista mistä pidän ja hoidan siivoukset yms ilman ongelmia. Pyöräilen, neulon, siivoan ja töissä ollessani tein mieluisat työt ilman ongelmia. Hankala tilanne.

ap

ja kasvaisit vastuulliseksi aikuiseksi, joka tekee mitä tehdä täytyy.



Nämä on näitä uusavuottomien pseudokriisejä, joihin normaalilla, kiireisellä ja vastuullisessa asemassa olevalla ihmisellä ei todellakaan ole varaa, vaikka tekemistä on monin kymmenin verroin sohvalla makaavaan av-mammaan verrattuna.

ja kasvaisit vastuulliseksi aikuiseksi, joka tekee mitä tehdä täytyy.

Nämä on näitä uusavuottomien pseudokriisejä, joihin normaalilla, kiireisellä ja vastuullisessa asemassa olevalla ihmisellä ei todellakaan ole varaa, vaikka tekemistä on monin kymmenin verroin sohvalla makaavaan av-mammaan verrattuna.

vastuullinen aikuinen, jolla ei tätä ongelmaa olisi.

ap

nykyään elämä jokseenkin hallinnassa. Minua auttoi se ajatus, että asiat (vaikeat ja tylsät) pitää uskaltaa kohdata, muuten on sama kuin ei eläisi ollenkaan. Tulee tosi helpottunut olo, kun uskaltaa tarttua toimeen ja pitkällä tähtäimellä itseluottamus alkaa kasvaa. Asioita voi paeta niin monella tapaa, esim. kirjoittelemalla tänne av:lle ;) opettele tunnistamaan mikä toiminta ja ajattelu on pakenemista ja mikä taas asioiden kohtaamista.

tarttuisit asiaan ja tekisit sille jotain, esimerkiksi tekisit ne roikkuvat työt ja työstäisit tunteitasi siinä samalla.



Toistan: pseudokriisi, johon paras lääke on pakko ja kiire.

Päivän kulku



Aamulla hirvittävän vaikea päästä alkuun

Siis TODELLA vaikea

Iltapäivällä alkaa sujua

Kahden maissa innostun

Neljältä olis pakko lopettaa, vituttaa lopettaa koska on todella kivaa tehdä töitä

Melkein odotan että tulis seuraava päivä



kunnes....



Aamu koittaa

On aivan sairaan, hirvittävän, kammottavan vaikea aloittaa

Yritän, mutta olen kuin täin tervassa

Huopaan ja vatvon, surffaan ahdistuneena

Iltapäivällä alkaa sujua

Kohta olen innoissani

Toivon ettei tarvis lopettaa



kunnes



Ja niin edelleen. Tämmöinen on niin pirun raastavaa ja yrityksistäni huolimattan EN VAAN ONNISTU KASVAMAAN AIKUISEKSI! Olisin todella kiitollinen hyvistä ja toimivista neuvoista.

Ratkaisun avaimet ovat jokaisen saamattoman omassa päässä.