Lue keskustelun säännöt.
Ovatko +30v. äidit tiedostavampia?
30.08.2012 |
Mulle tuli tämmönen mieleen, kun mietin tuttavapiirieni äitejä sekä nettikeskusteluja. Jotenkin tuntuu, että "vanhemmalla iällä" lapsia tehneet ovat keskimäärin paljon tiedostavampia vanhempia. Siis että lapsen hoitaminen ja läsnäolo kiinnostaa ihan aidosti, ollaan tietoisia lapsen kehityspsykologiasta ja huomioidaan lapsi ihan eri tavalla siinä perheessä verrattuna nuorempiin äiteihin. En tietenkään tarkoita etteikö nuori äiti voisi huomioida lastaan, mutta vanhemmat, varsinkin akateemiset ihmiset ovat usein mielestäni paljon "perehtyneempiä" lapsiinsa. Mä en tiedä ainuttakaan alle 25-vuotiasta mutsia, joka jaksais viettää vapaa-aikaansa esim. lapsen psykologiaan ja kehitykseen liittyvää kirjallisuutta lukien. Onko tää mutua vai onko muilla samanlaista fiilistä?
Kommentit (8)
Usein nää parikymppisenä äidiksi tulleet, menevät sen hetkisellä tunteella. Eli ns. tuulen mukaan.
Tiedän kyllä pari järkevääkin nuorta äitiä ja pari yli kolmenkympin huutavaa ja räyhäävää.. Mutta poikkeus vahvistanee säännön. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakaan omalla kohdallani. Sain esikoiseni 22.v ja silloin äitiys oli heti sellainen juttu jota halusin, olin toki monessakin asiassa hukassa eikä lapsi ollut helpoimmasta mutta omasta mielestä selvisimme tuosta vauva-ajasta aika hyvin. Kirjallisuus todellakin kiinnosti, ja varsinkin ensimmäisen kohdalla tuli kahlattua läpi moniakin kehityspsykologia opuksia.
En ollut käynyt peruskoulunjälkeen mitään kouluja ja olin mennyt suoraa työelämään.
Esikoista kun odotin, loppui minun rellestämiset ja yöelämä. Enää en saa tuollaisesta mitään nautintoa. Viihdyn perheeni kanssa todella hyvin ja vietän vapaa-aikani nimenomaan ennemmin perheeni kanssa kuin jossakin kaveriporukassa. Olen nyt 25.v ja odotan kolmatta. Toki arki on nyt sen verran kiireistä ettei aikaa ole niinkään lukea noita opuksia ja muutenkin alkaa mennä jo melko kokemuspohjalta. Tullut jo sellainen oma kasvatustapa tähän hommaan. Silti kaikki neuvolasta saatu materiaali tulee luettua kannesta kanteen. Edelleenkin pyritään tekemään lasten kanssa sellaisia kehittäviä juttuja ja lapset ovat perheessämme etusijalla.
Opiskelin itselleni ammatin tuossa lapsiperhearjen ohessa ihan vain siksi että tuntui kuin sellainen pitäisi olla (vaikka hyvä työpaikka olikin) Ihan typerä valinta oli näin jälkiviisaana.
Mutta ensimmäisen raskauden aikana kävin esimerkiksi -lapsen kehitys ja kasvu luennoilla ihan vain siksi että koin ne mielenkiintoisiksi.
Toki sitä on kasvanut valtavasti tässä pikkulapsiarjessa ja varmasti kasvaa edelleenkin mutta en kuitenkaan koe millään mahtuvani tuohon mainitsemaasi profiiliin.
Toisaalta kyllähän esim. ravitsemustietous ja psykologian alkeet sekä kyky kyseenalaistaa ovat pitkälti vahvempia akateemisilla ihmisillä, joten ei tuo mikään kauhean epälooginen päätelmä olisi.
Tuo tiedonhankintakin on nykyään niin helppoa että olennaisinta on vain se kiinnostus asiaan. Ei koulutus tai ikä.
kun sain lapseni 22-vuotiaana, mutta luin aikoinaan kaiken lastenhoidosta ja -kasvatuksesta minkä käsiini sain, siis ihan Anna Wahlgrenista Jari Sinkkoseen ja olen niitä teorioita testannut tapaani olla äiti.
Tapa on jäänyt päälle ja nyt kun lapsi on toisella kymmenellä, opiskelen murrosiästä. Ei ole kauaakaan kun luin Raisa Cacciatoren Pelastakaa pojat, kun alkaa olla noita teini-iän myrskyjä jo meilläkin.
pahoittanut mieltään. Tuo on kyllä totta, että tiedonsaanti on nykyään paljon vaivattomampaa ja tottahan ne omat intressit merkitsevät paljonkin sen suhteen, jaksaako äiti perehtyä juuri esim. kehityspsykologiaan.
Muistelin tässä aikoja, jolloin mulla ei itselläni ollut lapsia. Muistan ihmetelleeni ystäväni (nuori äiti) kanssa sitä, kuinka nelikymppiset naiset usein takertuvat lapsiinsa toisin kuin nuoremmat. Ja nyt 34-vuotiaana, pitkän lapsettomuuskamppailun jälkeen mä huomaan itsessäni niitä piireitä, mille oon aiemmin naureskellut, mutta toisaalta mulla on myös tietämystä huomattavasti enemmän kuin ennen. Taaperoimetys tai perhepeti eivät ole takertumista, vaan ihan yksiselitteisesti lapsen kehitystä tukevaa jne. Samaan aikaan monet kehityspsykologialle kintaalla viittaavat jättävät parikuisen yöksi mummolaan ja naureskelevat äideille, jotka eivät näin halua toimia (ja siis ovat "takertuvia" eikä näillä naisilla "ole omaa elämää" jne).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole huomannut mitään eroa, valitettavasti. :)
t.neuvolantäti joka tapaa varmaan muutaman äipän enemmän kuin sinä päivässä.
Koen tällaiset erittäin haitalliksiksi ympäristölle, kun aletaan vertailemaan itseään nuoriin äiteihin muka kiinnostuneina asiaan, oikeana tarkoituksena korottaa paremmuuttaan. Näen näiden läpi aivan selvästi jo tässä iässä (52v) ja naureskellen pudistelen päätäni.
Toisaalta kyllähän esim. ravitsemustietous ja psykologian alkeet sekä kyky kyseenalaistaa ovat pitkälti vahvempia akateemisilla ihmisillä, joten ei tuo mikään kauhean epälooginen päätelmä olisi.