PIELEEN MENNEET KOULUKUVAT-vertaistukiketju. Mikä on pilannut sinun tai lapsesi koulu/tarhakuvat?

Ei kai noissa muuta ole kuin huonot ilmeet. Silmät kiinni ja suu auki juuri kuvanottohetkellä.

Meillä kävi silleen ikävästi että lapsen yksivuotiskuvat katosi taivaan tuuliin tai bittiavaruuteen kun salama iski valokuvausfirman rakennukseen ja hajotti tietokoneet jossa oli mm meidän lapsen yksvuotiskuvat.

Ei kiva. Vieläkin vituttaa 13 vuoden jälkeen.

Yksi tarhakuva tulee mieleen. Juuri kuvanottohetkellä kaikki muut lapset katsovat sivulle, koska siellä selvästi tapahtui jotain kiinnostavaa. Minä ainoana katson kohti kameraa ilmeisesti siksi, kun en huomannut siellä sivulla tapahtunutta asiaa, mitä muut katsoivat. Jostain syystä tuo kuva oli sitten laitettu myyntiin ja vanhemmat maksoivat siitä.

Minä itse: Naama kaakaossa  tarhakuvassa

Tytär: Suurella innolla ja vähäisellä taidolla tehty meikki  kutosluokan kuvassa

Poika: Eskarikuvassa silmät kierossa,ekaluokan kuvassa silmät kiinni, nelosluokan kuvassa huuli turvoksilla kun riehunut trampalla

Luokkakuvassani viidenneltä luokalta yksi poika näyttää vieressään olevalle pojalle keskisormea.

Alakoulussa luokallani oli tyttö jolla oli juoppo vanhemmat. Hän haki heitä baareista kotiin milloin missäkin kunnossa. Oli kaikin tavoin hyljeksitty lapsi joka sai aika pitkälle vastata itsestään. Minulla taas oli hyvä, ehjä koti. Hyvät vanhemmat ja tarkka äiti joka silitti vaatteet ja kreppasi hiukseni koulukuvaani varten. Jälkeenpäin ajateltuna tajuan että kateuttaanhan hän seuraavan tempun teki. Noh, valokuvauspäivänä menin kouluun ja muistan kuinka tämä luokkakaverini huomasi heti siistit vaatteeni ja sieviksi laitetut, tarkasti krepatut pitkät hiukseni. Siinä ennen kuvausta juostiin kuka mitäkin peilin edessä ja katsottiin että tukka on hyvin ym. No, tämä tyttö alkoi "painostamaan" minua ja kehumaan miten minulle sopisi tosi hyvin yksi ponnari ylös etutukkaan ja toinen ponnari sivulle sojottamaan. Maanitteli ja kehui vuolaasti miten hän ainakin laittaisi niin jos olisi krepatut hiukset ja vakuutteli miten upeat ne olisivat niin. Tyhmä, kolmasluokkalainen epävarma minä kuunteli tätä sosiaalisesti lahjakasta kiusaajaa ja muistona kolmenkymmenen vuoden jälkeen minulla on edelleen se valokuva jossa päälaella törröttää pinkki ponnari ja sivussa sojottaa tukka sinisellä ponnarilla. Äiti oli kauhistunut kun kuvat tuli kotiin. En ikinä unohda tuon manipuloivan tytön ratkiriemukssta ilmettä kun hän näki ne hirviökuvani. Terveisiä vaan sinulle jos tätä tekstiä satut lukemaan :D. Oma syyni se oli, mitäs kuuntelin häntä. 

Sepalus auki ryhmäkuvassa, kalsarit näkyivät. Vieläkin nolottaa 35 vuotta myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Alakoulussa luokallani oli tyttö jolla oli juoppo vanhemmat. Hän haki heitä baareista kotiin milloin missäkin kunnossa. Oli kaikin tavoin hyljeksitty lapsi joka sai aika pitkälle vastata itsestään. Minulla taas oli hyvä, ehjä koti. Hyvät vanhemmat ja tarkka äiti joka silitti vaatteet ja kreppasi hiukseni koulukuvaani varten. Jälkeenpäin ajateltuna tajuan että kateuttaanhan hän seuraavan tempun teki. Noh, valokuvauspäivänä menin kouluun ja muistan kuinka tämä luokkakaverini huomasi heti siistit vaatteeni ja sieviksi laitetut, tarkasti krepatut pitkät hiukseni. Siinä ennen kuvausta juostiin kuka mitäkin peilin edessä ja katsottiin että tukka on hyvin ym. No, tämä tyttö alkoi "painostamaan" minua ja kehumaan miten minulle sopisi tosi hyvin yksi ponnari ylös etutukkaan ja toinen ponnari sivulle sojottamaan. Maanitteli ja kehui vuolaasti miten hän ainakin laittaisi niin jos olisi krepatut hiukset ja vakuutteli miten upeat ne olisivat niin. Tyhmä, kolmasluok

Miten voitkin olla vielä yhdeksänvuotiaan tasolla ja puhua lapsesta noin..

Nuohan on just hyviä kuvia 😄 Tylsää, jos jokainen koulukuva olisi sama poseeraus

Pitääkin kaivaa vanhat koulukuvat naftaliinista!

Vierailija kirjoitti:

Alakoulussa luokallani oli tyttö jolla oli juoppo vanhemmat. Hän haki heitä baareista kotiin milloin missäkin kunnossa. Oli kaikin tavoin hyljeksitty lapsi joka sai aika pitkälle vastata itsestään. Minulla taas oli hyvä, ehjä koti. Hyvät vanhemmat ja tarkka äiti joka silitti vaatteet ja kreppasi hiukseni koulukuvaani varten. Jälkeenpäin ajateltuna tajuan että kateuttaanhan hän seuraavan tempun teki. Noh, valokuvauspäivänä menin kouluun ja muistan kuinka tämä luokkakaverini huomasi heti siistit vaatteeni ja sieviksi laitetut, tarkasti krepatut pitkät hiukseni. Siinä ennen kuvausta juostiin kuka mitäkin peilin edessä ja katsottiin että tukka on hyvin ym. No, tämä tyttö alkoi "painostamaan" minua ja kehumaan miten minulle sopisi tosi hyvin yksi ponnari ylös etutukkaan ja toinen ponnari sivulle sojottamaan. Maanitteli ja kehui vuolaasti miten hän ainakin laittaisi niin jos olisi krepatut hiukset ja vakuutteli miten upeat ne olisivat niin. Tyhmä, kolmasluok

Elämä opettaa. Et varmaan tuon jälkeen enää langennut vastaavaan? 

Meillä oli ekaluokalla koulukuvaus ruokailun jälkeen ja sinä päivänä jälkkäriksi oli pannaria ja mansikkahilloa. Valehtelematta kolmasosalla luokasta oli hilloa naamassa luokkakuvassa. Ihana muisto vaan, vaikka silloin 7 -vuotiaana se kyllä otti päähän :) Sitä vähän olen jälkeenpäin miettinyt, että jos opettaja ei ehtinyt kiinnittämään hillonaamoihin huomioita, niin miten ei edes valokuvaaja :)

Lapseni koulussa otetaan nykyään sen ns. virallisen ryhmäkuvan lisäksi sellainen rento kuva, jossa saa olla suunnilleen miten haluaa. Me ostetaan aina ne kuvat :D Joku kaivaa nenää ja toisella on tukka silmillä, kolmas makaa pitkin pituuttaan lattialla. Loput ilveilee tai on aurinkolasit päässä.

Tulin hölmöyksissäni pelleilleeksi monissa luokkakuvissa.

Istuin pojan vieressä ja jätimme pitkän hajuraon joka näytti vähän tyhmältä kuvassa.

Lapsen kuvat otettiin syksyllä sisällä koulussa, ja jostain syystä hänellä on (rumahko) värikäs takki päällä niissä kuvissa, alla siistit kuvausvaatteet. Kuulemma kukaan ei ollut pyttänyy ottamaan takkia pois :)