Lue keskustelun säännöt.
Erotako?
29.08.2012 |
Milloin syyt on tarpeeksi painavat eroamiselle? Milloin sitä tietää että on ihan kaikkensa yrittänyt ja parisuhde ei tästä parane? Milloin sitä tietää että on oikea hetki erota?
7 vuotta avioliittoa takana, 2 lasta, 5v ja 4v. Alkuun mies oli ihana, olemme seurustelleet jo 13 vuotta. Lastensaannin myötä kävi selväksi, että vastuun lähes koko arjesta kuuluu minulle. Viimeisen vuoden aikana mies on tosin hieman tsempannut sillä saralla. Kuitenkin arjen suunnittelu, kotityöt, lapset ja kasvatus lähes 100% kuuluu minulle. En ole saanut juuri koskaan miestä kiinnostumaan ja keskustelemaan lasten kasvatuksesta. Toisaalta mies on paljon työmatkoilla, joten luonnollisestikin olen enemmästä vastuussa. Olen kuitenkin itsekin työelämässä. Tämän vielä kestää ihan hyvin kun asennoituu niin, ettei mies tee juurikaan mitään, ei sitten pety enää itsekään.
Ikävintä tässä on kuitenkin minun jatkuva mitätöintini ja lasten kasvatuksen sabotointi. Teen kotona lähes kaiken, mutta teen kaiken väärin. Syön väärällä tavalla, viikkaan väärällä tavalla, olen mieheni mielestä sottainen (kodinhoito), paksu, tyranni, teen huonoa ruokaa, en saisi syödä karkkia ja tämä on vain pintaraapaisu minusta.
Todellisuudessa teen terveellistä kotiruokaa, huolehdin itsestäni, painan 55 kiloa joten en kovin paksu voi olla, syön karkkia muutaman viikossa. Päätänkin kuulemma kaikesta, vaikka mies todellisuudessa vaatii joka perjantai-ilta minulta viikonlopun suunnitelmaa lähes kirjallisena, jota hänellä itsellään ei ole (minun on pakko keksiä/kertoa mitä tehdään tai seuraa riita).
Mies mielellään vaatii tiettyä siisteystasoa, mutta harvoin laittaa rikkaa ristiin sen aikaansaamiseksi.
Mies ei pidä kavereistani eikä perheestäni enkä heitä näe juurikaan sillä muutin tänne miehen kotipaikkakunnalle toiselle puolen Suomea kymmenen vuotta sitten. Heissä on aina jotain vikaa (fyysistä tai henkistä).
Lisäksi puolisoni on jatkuvasti äkäisellä päällä. Töistä kotiin saapuessaan alkaa yleensä etsimään jotain epäkohtaa tai "huonosti" (eli ei hänen makunsa mukaan) tehtyä asiaa, josta saa syyn käydä sanallisesti kimppuuni. Harmittaa, sillä tekee tätä jatkuvasti lasten edessä, puhuu todella ikävään sävyyn sättien minulle.
Lapsille asettamat säännöt kumotaan kaverillisesti lapsen kanssa myhäillen, ollaan vähän niinkuin kimpassa äitiä vastaan (olen esim. rajoittanut tietokonepelit 1h/viikko, mutta mies antaa viikonloppuisin lapsen pelata tuntikaupalla jos en vain huomaa). Hän tulee kuitenkin joskus minulle kaipaamaan lapsen käytöksestä, vaikka itsekin on vanhempi. Muuten on kyllä todella hyvä ja leikkivä isä lapsilleen.
Mistä siis tietää, että koska on seinä vastassa joka ei tule kaatumaan? Asiasta on keskusteltu ja keskusteltu, mutta en puhu oikealla äänensävyllä, ei kiinnosta tai sitten kiinnostaa ja mies jaksaa 2 viikkoa olla kiva ja sitten tullaan alas kovempaa kuin koskaan. Elämästä on vaan tullut kamalampaa ja ahdistavampaa kuukausi kuukaudelta kun miehen käytös menee alaspäin. Ajattelin jotain periterapiaa, olisiko siitä apua? Olen ollut itsekin todella ahdistunut viimeiset vuodet tajuamatta edes, että minussa ei välttämättä ole niin paljon vikaa kuin mies antaa ymmärtää. Nyt jotenkin alan saada itseluottamusta takaisin pala palalta ja alan uskaltaa ajatella omilla aivoillani.
Kertokaa viisaammat mitä tekisitte? Onkohan meillä tulevaisuutta?
Kommentit (35)
Kiva kuulla että yhteys on nyt sen verran miehen puolelta auki, että edes SUOSTUU sinne terapiaan. Harmi vaan että kokee nyt tietysti tehneensä suurenkin myönnytyksen, kun lähtökohta olisi suotavinta olla se, että hänkin HALUAA sinne, koska parisuhteenne on hänellekin pelastamisen arvoinen. Ei se ole (ei pitäisi olla) mikään armoteko sinua kohtaan.
Tuo rahajuttukin kuulostaa niin tutulta! =D Muistan yhden kerran, kun tulin kaupasta, ja mies tuli ratsaamaan kauppakassin. Olin ostanut tomaatteja, ja mies voitonriemuisena kaivaa jääkaapista siellä jo olevat pari tomaattia ja pääsi näin näpäyttämään, että "mitäs vittua tomaatteja ostat kun entisetkin on syömättä?!"... Totta kai ruokaa on tyhmä haaskata, mutta ihan oikeasti, jos nyt vaikka ne kaksi typerää nahistunutta tomaattia jääkaapista jäisikin syömättä, niin MITÄ SITTE!? Se asenne, että jumankauta mun kauppaostoksetkin kytätään, että pääsee huomauttamaan, voi aaaargh... Pikku juttu sekin, mutta ehkä samankaltainen kuin sinulla tuo lehtijuttu - joskus sitten vaan silmät aukenee että ei hitto, tää ei voi olla todellista...
I feel you, sis! =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pari- ja yksilöterapiaan, jotta teillä olisi mahdollisuus hyvään parisuhteeseen. Joko toistenne kanssa tai sitten molemmilla jonkun uuden henkilön kanssa. Noin ei kannata jatkaa.
Meillä oli aika vastaava tilanne, mies katsoi oikeudekseen sitten alkaa pettää mua, kun en ollutkaan lasten tultua enää täydellinen. Huuto tuli jogurttipurkin kannesta tms. joka oli minuutin väärässä paikassa, olisi pitänyt laittaa roskikseen. (mä sillä aikaa rauhoittelin huutavaa lasta...)
Terapian kautta sain omat voimat takaisin ja uskalsin olla tiukka miehelle: "Se on ihan paskapuhetta ettei mun tarvitsisi siivota kuin omat jälkeni, niin meillä olisi siisstiä. Sä et näe miten paljon mä täällä teen, kun mä en sulle sitä kerro. Anna mä oon viikon siivoomatta, niin sä näet, miten paljon mä täällä teen - kun sä et muuta kuin korjaat omat jälkesi...lapsista tulee ihan eri tavalla korjattavaa kuin kahdesta aikuisesta..."
Onneksi mun mies kasvoi terapiassa aikuiseksi. Jos se ei olisi kasvanut, olisin ottanut eron. Ja sen sanon, että jos en itse olisi käynyt terapiassa, olisin eron sattuessa varmasti löytänyt ihan saman laisen simputtajan. Se oma terapia on ehkä vieläkin tärkeämpi kuin miehen terapia - miehesi käytöksestäja muutoksesta sä et voi vastata, mutta omastasi kyllä. Ja sulla on oikeus ja mahdollisuus onnelliseen elämään, hyvään parisuhteeseen.
Sun miehesi on tällä hetkellä täysin sokea omalle käytökselleen, se heijastaa kaikki ahdistuksensa ja puutteensa suhun, eli vaikka sä tekisit mitä, jos miehesi ei muutu, sen suhtautuminen suhun ei muutu. Sä et voi muuttua niin täydelliseksi, etteikö sun miehesi löytäisi valittamista. (Olet jo tainnut todeta tämän, eikö?)
Niin, hakeudu terapiaan, toivottavasti saat myös miehesi mukaan. Ja ota itsellesi takaisin ne oikeudet, jotka miehesi yrittää sulta viedä. Tsemppiä!
kohta lapsesi ottavat mmiehestä mallia....
Olen itse eronnut miehestä, joka syyllisti ja mitätöi minua. Lopulta mies otti salasuhteen (ja ero tuli siis sen takia) ja syy oli jälleen tietysti minussa.
Tärkeintä on, ettei mies pysty syömään itsekunnioitustasi. Mutta miten voit arvostaa itseäsi, jos sinua jatkuvasti mitätöidään. Kritisointi syö ihmistä. Jokainen meistä kaipaa arvostusta.
Näen kuitenkin tilanteessanne toivoa, koska mies kuitenkin jaksaa yrittää tsempata sen pari viikkoa.
Menkää pariterapiaan. Olet lapsillesi sen velkaa.
mutta monesti näissä tarinoissa toistuu se, että vasta lasten saannin myötä on miehestä selvinnyt se ja se asia. Osallistuiko mies kotitöihin ja arkeen aikana ennen lapsia? Olitte kuitenkin monta vuotta yhdessä ilman heitä.
Miten tuo sinun mitätöintisi ilmenee? Sanooko mies suoraan, että taas viikkasit päin persettä ja ruoka on pahaa? Mitä tapahtuu, jos sanot miehelle että viikkaa ja kokkaa sitten itse jos ei kelpaa?
Muutin asumuseroon. Opetelkoon mies hoitamaan kotia ja arvostamaan sitä työtä minkä oman työni ohella siellä tein ennen kuin muutan takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja sotkua ei oikeastaan syntynyt kun olimme lapsettomia, molemmat laittoivat omat tavaransa kai suurinpiirtein paikoilleen ja yhdessä siivottiin yksiö, siihen meni varmaan 30 min per viikko maksimissaan.
Isossa kodissa on enemmän neliöitä kuin yksiössä ja lapset sotkevat enemmäin kuin me 2. Mies kai tekee suurinpiirtein sen saman mitä ennen lapsia, minä teen ne lapsista ja lisäneliöistä aiheutuvat hommat.
Viikkauksesta - mies sanoo ihan suoraan, että olet viikannut nämä väärin/huonosti, hänen kaikki puseronsa/housunsa eivät ole viikattuina saman levyisiä. Lisäksi riitelee jo tässä vaiheessa, ette teen sen tahallani, että kyse on vaan siitä että teen asiat tahallani huonosti.
Vaikka jokin asia poistuukin riitelylistalta, keksii mies sinne heti uuden aiheen. Se voi olla vaikka kellarissa olevan kauppakassilaatikon huonosti taiteltu kauppakassi, ja tämä on ihan tosiesimerkki.
Ap
Suosittelen, että jos ei puhuminen kerta auta mitään, niin lähde. MUTTA SALAA.! Itsesi ja lastesi tähden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse eronnut miehestä, joka syyllisti ja mitätöi minua. Lopulta mies otti salasuhteen (ja ero tuli siis sen takia) ja syy oli jälleen tietysti minussa.
Tärkeintä on, ettei mies pysty syömään itsekunnioitustasi. Mutta miten voit arvostaa itseäsi, jos sinua jatkuvasti mitätöidään. Kritisointi syö ihmistä. Jokainen meistä kaipaa arvostusta.
Näen kuitenkin tilanteessanne toivoa, koska mies kuitenkin jaksaa yrittää tsempata sen pari viikkoa.
Menkää pariterapiaan. Olet lapsillesi sen velkaa.
Viikkauksesta - mies sanoo ihan suoraan, että olet viikannut nämä väärin/huonosti, hänen kaikki puseronsa/housunsa eivät ole viikattuina saman levyisiä. Lisäksi riitelee jo tässä vaiheessa, ette teen sen tahallani, että kyse on vaan siitä että teen asiat tahallani huonosti.
Vaikka jokin asia poistuukin riitelylistalta, keksii mies sinne heti uuden aiheen. Se voi olla vaikka kellarissa olevan kauppakassilaatikon huonosti taiteltu kauppakassi, ja tämä on ihan tosiesimerkki.
Ap
ei kuulosta terveeltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin suosittelen kokeilemaan saisiko se miestäsi hereille.
Oletko kysynyt haluaako hän jatkaa yhteiselämäänne, kun on kaikkeen niin tyytymätön? Jospa hän ei halua jatkaa, mutta ei pysty tekemään päätöstä ja siksi kohtelee sua niin huonosti, että sä tekisit eropäätöksen?
Kovin epäreilu on tuo asetelma, eikä tuollaista kannata jatkaa. Jos miehellä on halua elää kanssasi yhdessä, niin menkää pariterapiaan, siellä saatte molemmat ajattelemisen aihetta ja ehkä mies oppii ajattelemaan asioita myös sun kannaltasi.
eri asia on sitten se haluaako hakea siihen apua
mutta sä et voi toista parantaa joten pidä omasta hyvinvoinnista huoli äläkä lähde tuohon mukaan (uskomaan soopaa tai kuuntelemaan sitä)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysyin täälläkin "saanko" erota miehestä joka ei osallistu kodin töihin millään tavalla. Sain vastaukseksi suurimmalta osalta että ihan turha syy, ja jos rakastaa, ei eroa tuollaisen pikkuasian vuoksi. Syitä oli siis vähemmän kuin sinulla.
Erosin silti ja nyt olen onnellisempi kuin pitkiin aikoihin.
Olen itse eronnut miehestä, joka syyllisti ja mitätöi minua. Lopulta mies otti salasuhteen (ja ero tuli siis sen takia) ja syy oli jälleen tietysti minussa.
Tärkeintä on, ettei mies pysty syömään itsekunnioitustasi. Mutta miten voit arvostaa itseäsi, jos sinua jatkuvasti mitätöidään. Kritisointi syö ihmistä. Jokainen meistä kaipaa arvostusta.
Näen kuitenkin tilanteessanne toivoa, koska mies kuitenkin jaksaa yrittää tsempata sen pari viikkoa.
Menkää pariterapiaan. Olet lapsillesi sen velkaa.
Ja hyvässä mielessä. Itsekunnioitukseni on ollut useamman vuoden jo kateissa, olen juossut miehen perässä kotia järjestelemässä ja jokaista asiaa selittelemässä mistä porua on tullut. Edelleen näen peilistä itseni paksukätisenä ja lihavana, vaikka enhän edes voi sitä olla.
Lapsilleni olen todentotta velkaa ja paljon. Pelottaa vaan ettei tästä eheää suhdetta saa, viimeisin riita sai jotenkin mun yrittämisen haluni kokonaan pohjallle. Niinkuin olisin jo kaiken antanut, eikä paukkuja tai haluja ole enää enempää yrittää. Aioin kuitenkin lasten takia sitä yrittää, terapiaa siis.
Eniten hirvittää miehen suvun (?) ja omien ystävieni suhtautuminen, jos eri teille lähdetään. Minun syyksihän sekin taas menisi. Hullua, olen todellakin täällä "lupaa" kyselemässä teiltä eroamiselle. Omin jaloin on kovin vaikea seistä, ilmeisesti.
Mies on myös monesti uhkaillut, että etsii itselleen toisen naisen ja siis minun syyni myös jos siihen hänet ajan. Tuskin vaan sitä tekee, taitaa olla vaan kivempi haastaa riitaa kuin oikeasti olla rohkea ja tehdä päätöksiä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erotaan sitä vähemmästäkin! Mut toi sun ukkos on psykopaattityranni!
Hei, tämä on niin perusarkea meillä myös! Siis ruokaostokset, jotka hoidan ratsataan joka ainoa kerta! Tai siis se kuitti. Mies kyttää kilohinnat ja muut "ylimääräiset" ostot ja meilläkin on maailmanloppu, jos jääkaapista (jonka ylläpito kuuluu sanattomalla sopimuksella minulle) löytyy vanhaa ruokaa tai juurikin ne pari nahistunutta tomaattia joita olen ostanut jo lisää!
Eilen taas yritettiin jutella miehen kanssa, mutta ei mies näe itsessään mitään epäkorrektia. Vain minä olen se inhottava tyranni. (olen nyt todella alkanut sanoa vastaan noihin miehen pomotteluihin, mies kokee sen hyvin huonona ja ilkeänä käytöksenä ja "tyrannisoin" miestäni). Varmaan ottaa luonteen päälle kun ei saa minusta otetta.
Sisulla sitä mennään sinne terapiaan asti ;)
Kirjottelen illalla lisää, nyt täytyy juosta.
Ap