Lue keskustelun säännöt.
Pettämisestä pohdintaa
29.08.2012 |
Yhdellä toisella keskustelupalstalla oli mielenkiintoinen ajatus pettämisestä ja kiinnijäämisestä.
Jos jää kiinni niin voi jäädä kiinni vain tuosta yhdestä kerrasta. Jollei sitten itse halua kertoa muusta.
On varmasti siis olemassa pettäjiä, jotka pettävät vaikka kuinka paljon ja monta kertaa ja vaimo tai mies sitten kuulee yhdestä kerrasta. No, monihan tuon yhden kerran varmaan vielä pystyy antamaan anteeksi, mutta takanahan voi oikeasti olla vaikka 100 pettämiskertaa, jotka eivät koskaan tule ilmi. Ja huom! kuka nyt jäisi kiinni ensimmäisestä ja ainoasta kerrasta, jollei sitten ihan hölmöile.
Tavallaan tämä varmaan on itsestään selvää, mutta en ole asiaa koskaan ihan näin ajatellut. Mitä olette muut tuosta mieltä? Onko itse asiassa niin, että pettämisestä kiinnijääneet ovat hyvinkin todennäköisesti pettäneet jo ennenkin ja paljon enemmän kuin tuon yhden kerran, josta sitten ovat jääneet kiinni. Onko yhden kerran anteeksiantaminen (jonka olen itsekin tehnyt) vain itsensä pettämistä?
Kommentit (19)
Mistä sinä tiedät, että se oli se ensimmäinen ja ainoa kerta? Sitähän AP juuri pohtiikin. Et voi olla koskaan 100% varma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi pitää lähteä aina siitä, että lähtökohtaisesti kaikki ihmiset ovat tyhmiä ja heidän pitää perustella, miksi tajuavat asioita? Nykytekniikka mahdollistaa yhteydenpidon vieraisiin ihmisiin, mutta pitää olla riittävän fiksu, ettei tekniikka käänny pettäjää vastaan...
Mistä sinä tiedät, että se oli se ensimmäinen ja ainoa kerta? Sitähän AP juuri pohtiikin. Et voi olla koskaan 100% varma.
"jäävuoren huippu"...Omalla kohdallani...Olin varomaton kun soitin rakastajalle miehen ollessa kotona ja hän kuuli väärän lauseen,joten....
Mutta te jotka petätte tai suunnittelette semmoista,niin omasta varovaisuudesta kannattaa olla tarkkana....puhelin tai tietokone,joihin toinen osapuoli voi päästä käsiksi...kunnon salasanojen takana...
itsellä puhelinkin nykyään salasanan takana,jotta sen saa auki ;)
Eihän minulla mitään faktaa ole, mutta kyllä. Luulen, että pettämisestä kiinnijääneet ovat vain hyvin harvoin ensimmäistä kertaa asialla. Puolisolle toki voi sellainen luulo jäädä ja varmaan jääkin, että oli vain yksi kerta.
Varmasti siis kyse usein on itsensä pettämisestä jos ajattelee, että tämän yhdenkerran nyt sietää (=antaa anteeksi) siten, että jatkaa suhdetta. Seuraavalla kerralla sitten kyllä lopettaa suhteen. Näinhän hyvin moni ajattelee puolison jäätyä kiinni.
Ainakin isommissa kaupungeissa ja tietynlaisissa menevämmissä työpaikoissa pettäminen on niin helppoa, että en usko juuri kenenkään jäävän ensimmäisellä kerralla kiinni. Erikseen tietysti ovat nämä reppanat (anteeksi), joilla on niin huono omatunto, että heti menevät kertomaan ensimmäisestä hairahduksestaan.
...onnistuu vain siksi että mies on onneton nyhverö jolla ei ole sisua pistää tavaroita jakoon.
Nainen taas pettää siksi että hän on onneton nyhverö jolla ei ole sisua jättää miestään.
Kumpikaan ei kuulu ns. selkärankaisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pettäjät, niin naiset kuin miehetkin, ovat alhaista pohjasakkaa. Sylkevät kaiken hienon päälle, mitä tästä maailmasta löytyy ja polkevata maahan heitä rakastavan kumppanin luottamuksen.
Jos seksi vieraiden kanssa miellyttää, erotkaa puolisoistanne ensin! Pettäminen on uskomattoman itsekästä, likaista, alhaista ja kaikin tavoin moraalitonta toimintaa.
Toivottavasti pettäneet ihmiset tuntevat olonsa mahdollisimman kurjaksi ja liatuksi. Sillä sellaisia he ovat.
Voi voi tätä hurskastelun määrää. Noin 50 prosenttia naisista ja miehistä pettää. Seurustelusuhteeseen ei pidä lähteä ollenkaan, jos vaatii, että toisen pitää olla 100 prosenttisen uskollinen. Avioliitto nyt on tietysti vanhassa merkityksesssään aikansa elänyt ja mahdoton yhtälö. Kyllä suhteessa kaipaa aina silloin tällöin seksuaalista vaihtelua ja piristystä, jota syrjähypyt tarjoavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...onnistuu vain siksi että mies on onneton nyhverö jolla ei ole sisua pistää tavaroita jakoon.
Nainen taas pettää siksi että hän on onneton nyhverö jolla ei ole sisua jättää miestään.
Kumpikaan ei kuulu ns. selkärankaisiin.
Ihminen kyllä kuuluu selkärankaisiin!!!!
kysymys on aika hölmö, ihan yhtälailla kyseessä voi olla ensimmäinen kuin ties kuinka mones kerta. Sen tietää varmasti ainoastaan pettänyt osapuoli. Typerämpää kuitenkin kuin tuo kysymys on muutamien kissanhännän nosto. No, toiset ilmeisesti eivät saa onnistumisen tunteita muuten kuin muita alaspäin painamalla. Se heidän pienuuksilleen kuitenkin suotakoon.
Itse en tiedä kumppanini pettäneen, eikä asia minua millään lailla häiritse. Meistä jokainen vastaa itsestään ja omista tekemisistään, mulle on aivan sama pettääkö puoliso vai ei. Ne asiat jotka ovat hyvin olisivat hyvin edelleen, ne jotka huonommin myös. Onneks ei tarvitse epäillä eikä tuntea mustasukkaisuutta "omaisuudestaan", mustasukkaisuus on vaarallinen sairaus. Muinaisjäänne joka ei kuulu enää tähän päivään.
Itse olen "pettänyt", siis ollut muidenkin kuin oman puolison kanssa, satoja kertoja. En koe siitä juurikaan omantunnontuskia, mielestäni se ei ole heikentänyt parisuhdettamme. Tämä ei tietysti ole välttämättä kovinkaan objektiivinen näkemys. Vaimo on tietoinen että näitä on tapahtunut kun sen itse kerroin, muttei niiden määrästä. Eikä tarvitse ollakaan, ei se mitään lisäarvoa toisi.
Teenkö väärin? Ehkä. Mutta mielestäni suhteemme edelleen on ihan hyvä ja toimiva, puolisolla on aivan yhtäläinen oikeus jättää se taakseen mikäli katsoo sen tarpeelliseksi kuin minullakin. Kumpikaan ei toistaiseksi ole tehnyt sellaista valintaa ja itse olen luvannut olla siitä lähtemättä, eli pallo sen suhteen on annettu puolisolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta suuseksi ei ole pettämistä. Olen harrastanut sitä monesti muidenkin kuin mieheni kanssa. Sitten vasta on pettämistä, jos mulkku laitetaan sisään.
Seurustelusuhteeseen ei pidä lähteä ollenkaan, jos vaatii, että toisen pitää olla 100 prosenttisen uskollinen.
Nimenomaan 100-prosenttinen uskollisuus on parisuhteen perusta. On vaarallinen harhaluulo, että kaikki kumminkin ennemmin tai myöhemmin pettävät.
Tiedätkö, mitä pettämisestä kiinni jääneille nuorille naisille tehdään? Ne lempataan pihalle. Kuka tarvitsee puolisoa, joka levittelee itseään ympäri kaupunkia? Ryhtyköön saman tien ammattilaiseksi, saa tienattuakin samalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nimenomaan 100-prosenttinen uskollisuus on parisuhteen perusta. Tiedätkö, mitä pettämisestä kiinni jääneille nuorille naisille tehdään? Ne lempataan pihalle.
Toi niin tota. Miehet, jotka ovat epävarmoja ja joilla on huono itseluottamus, ovat mustasukkaisia ja haluavat alistaa kaikki naiset nyrkin ja hellan väliin. Ite kyllä juostaa kulli suorana vieraissa, mutta naisilta vaaditaan 100 prosentin uskollisuutta.
yleistämistä tuo, että kaikki miehet pettää tilaisuuden saatuaan. Mut se et mihin toi "uskollisuus" perustuu, tai edes miten se määritellään, se olis kyllä mielenkiintoista selvittää. Riittääkö jo pelkkä ajatus, onks erilaiset fantasiat pettämistä? Onks se jos kulkee ilman umpikaapua ihmisten ilmoilla? Samassa huoneessa tia talossa olo? Kättely? Suutelu? Suuseksi? Rakastelu?
Mä oon vankasti sitä mieltä, että noi kriteerit on miesten asettamia ja niiden tarkoitus on hallita "omaisuutta", eli naista. Ne on muinaisjäänteitä ja pääasiassa pettävien fariseuksien asettamia. Ne tietävät etteivät voi luottaa itseensä ja siksi epäilevät ja valvovat kaikkia muita. Mut en toisaalta haluais niitäkään mitenkään syyllistää jotka noita astuja uskoo ja niiden mukaan elää ja toimii; jos ei omia ajatuksia ole niin johonkinhan sitä tarvii nojata.
Oma historia sisältää n. 30 vuotta parisuhdetta joista reilu 20 vuotta periaateuskollinen. Tilaisuuksia olis ollut, mut joku, en tiedä mikä, esti toteuttamasta. Ajauduttiin tilanteeseen jolloin seksitä ja läheisyydestä tuli toiselle vallankäytön, koston ja hallinnan väline, ei ollut hyvä olla. Aikansa tota kattelin ja harkitsin et oliskohan aika erota, mut päädyin siihen ettei se muuten toimivassa parisuhteessa ole tarpeellista, saati sitten järkevää.
Niinpä lopetin ton periaateuskollisuuden ja aloin tarttua tarjottuihin tilaisuuksiin. Mielestäni se oli eräs elämäni parhaista valinnoista. Kotona oli aivan toinen ihminen kun ei takaraivossa jatkuvasti tykyttänyt suuri hellyyden ja läheisyyden puute, kaikilla oli mukavampi olla eikä puolisoakaan tarvinut yrittää tuloksetta painostaa. Sittemmin noita avioliiton ulkopuolisia rakastelutilaisuuksia on tosiaan ollut jokunen sata. Koen sen hyväksi paitsi itselleni, myös monelle muulle.
Kaikilla pitäis olla oikeus kokea hellyyttä, läheisyyttä ja kiihkoa, jos sen kykenee jollekin suomaan itse myös nauttien, niin siinä ei voi mielestäni mitään kovin väärää olla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uros on tehty jakamaan geenejään mahdollisimman monelle naaraalle. Naaras haluaa valita voitokkaan ja menestyvän uroksen. Naisen kasvuympäristö vaikuttaa siihen mitä hän pitää menestymisen mittapuuna esim. rahaa tai vaikkapa lihaksia.
Näin se vain on. Sanoivat ikivanhat alamaisten hallintaan kirjoitetut moraaliohjeistot mitä tahansa. Yksiavioisuus lisää myös kulutusta, joten on talouskasvun mukaista ylläpitää harhaa. Edistäähän se myös yhteiskuntarauhaa, kun vahvat miehet eivät pieksä heikkoja pannakseen heidän naisiaan. Toisaalta tähän urosten välisen kilvoittelun kaavaan istuu myös, naisen tarve olla tavoiteltu.
Tähän biologiseen perustaan istuu muuten hienosti, myös puumailu. Nuoret urokset ovat niin halukkaita, että panevat kaikkea mikä liikkuu. Eli sopivia partnereita vanhemmille, ei niin hedelmällisessä iässä oleville naaraille.
Vanhemmat urokset eivät taas jaksa vaivautua saman naaraan kanssa paritteluun, vaan haluavat ampua viimeiset kutinsa eri, mielellään hedelmälliseen, nuoreen naaraaseen. Tosin tähän ei nuori naaras kovin mielellään suostu, ellei uros ole todella varakas ja menestyvä.
Vain biologiaa ja median kylvämää ajatusmallia :)
Näitä sanoja ei pidä ottaa loukkauksena kenellekään, niin vain on.
elää väkisin uskollisena kumppanille joka ei ole valmis tyydyttämään sinun tarpeitasi.Näin ollen minusta on sallittua hakea se seksuaalinen täyttymys jostain muualta.Parisuhteen voi silti pitää toimivana ja siinä voi pysyä vuosiakin ilman että erosta tarvii alkaa puhumaan kuten täällä joku muukin ilmaisi!
Jotka molemmat kovasti puolustelevat pettämistä. Säälin teitä. Avioliittonne ovat pelkkiä kulisseja; taloudellista hyötyä, muka lasten etua sekä kämppäkaveruutta.
Tiedoksenne että on olemassa myös toisenlaisia avioliittoja. Sellaisia, joissa on rakkautta, uskollisuutta
, lämpöä, seksiä, kaveruutta - kaikkia näitä ominaisuuksia. Onnekseni elän itse sellaisessa :) Jos toinen joskus pettäisi, riippuu tilanteesta antaisinko ikinä anteeksi... Toista kertaa en ainakaan. Koska on nähty että niitä uskollisiakin miehiä tosiaan on olemassa.
Niin ja toisista fantasiointia en laske pettämiseksi. Sitä varmaan tekee pitkien liittojen aikana jokainen? Sehän voi tuoda vaan piristystä omaan makkariin ;)
T. N35, M30 ja kaksi pientä lasta
oon kirjoittanut kaks kirjotusta tänne. Kaks lasta on mullakin vielä kotona, ei kylläkään kovin pieniä, ja pidempi ura "pettämättömyydessä" takana kuin teillä. Sen lisäksi on kokemusta myös muusta. Nykyisin avioliitossa on ehdottomsti rakkautta, uskollisuutta, lämpöä, seksiä ja kaveruutta. Uskollisuus ei vaan ole sitä, että pissavehkeitä ei uiteta muissa avannoissa, se uskollisuus näkee arjessa,toisen huolehtimisessa ja tukemisessa, myös taloudenhoidossa jne. Säälillä ei ole näiden asioiden kanssa mitään tekemistä vaikka sitä ehkä joku moralisti toivoisikin, sille ei ole mitään aihetta.
En minä ainakaan välitä vaikka vaimo kävisi joskus panolla, jos hän on muuten uskollinen. Käy tienaamassa , laittaa mulle ruuat ja pesee pyykit ja silleen.
Vaimoni jäi. Mitä tarkoittaa anteeksiantaminen? Mistä sen käytännössä tietää, onko antanut toiselle anteeksi? Ainahan voi sanoa, että antaa anteeksi, mutta jos sitä ei unohda ja se vituttaa vielä vuosien päästä, niin onko se muka anteeksiannettu? Jatkaa toki voi yhdessä, mutta ei pettäminen ainakaan meillä ole suhdetta vahvistanut. Itsensä laiminlyömistä tämä jatkaminen on. huonoista vaihtoehdoista on valittava vähiten huono. Punnittava, miten ero ja kaksi kotia vaikuttaa pieniin lapsiin. Lista punnittavista asioista on loputon. Siksi ei voi edes muutamassa kuukaudessa tai vuodessakaan tietää, mikä ratkaisu on oikea. Life sucks and then you fucking die.