Anoppi kysyy multa neuvoja
lapsenlapsen kasvatukseen. Kyseessä siis miehen sisaruksen pikkupoika. Onko normaalia? Lapsi on oikeasti ollut jokaisena elinpäivänään mummulassa hoidossa, ikää nyt noin vuosi.
Meilläkin on kaksi tyttöä, nyt jo teinejä.Kun he olivat pieniä, mummu oli kiireinen virkanainen eikä ollut halua eikä aikaa auttaa meitä lasten hoidossa. Suvun nuorimmaisen synnyttyä mummu on omistautunut aivan kokonaan hänelle.
Minusta tuntuu pahalta, kun joudun aivan jatkuvasti kuulemaan anopin tilitystä tästä lapsesta, ei ole yhtäkään yhteydenottoa ilman tätä pojuasiaa. Meidän tytöistä ei juuri kysele. Miksi mun pitää vastailla kysymyksiin, joista hän voisi puhua lapsen vanhempien kanssa. Koen olevani ikäni puolesta jonkinlainen vertaistuki, olen melkein parikymmentä vuotta vanhempi kuin nämä vanhemmat.
Kommentit (16)
on sitä tyyppiä, et aina puhutaan p***aa niistä, jotka ei ole paikalla.
Lähinnä nämä jutut sisältää ihan käytännön kyselyjä, et milloin ja kuinka paljon tuon ikäisen pitäisi nukkua jne. Kokee ilmeisesti, että minulla on tuoreempaa kokemusta siitä. Eniten mättää se, että joudun kuulemaan, miten paljon tämä lapsi on heillä hoidossa. Enkä itse aikoinani saanut tukea, jota olisin tarvinnut.
että keskustelee lapsen asioista lapsen vanhempien kanssa.
Ja jos yrittää kysellä, käännät puheet toisaalle.
Mitähän "tukea" häneltä olisit saanut?
Ja meidän äiti muuten myös ruikuttaa kaikille, miten hirveästi hän minun perheeni puolesta uhrautuu. Totuus on se, että hän tunkee meille, eikä toisinpäin. Joten suhtautuisin noihinkin puheisiin varauksella.
2
mitä ihmettä on perheessä vialla jos 1-vuotias on hoidossa joka päivä.
Omat vanhempani asuivat tuolloin toisella puolen Suomea ja mieheni kanssa opiskelimme molemmat. Olisin toivonut aivan lastenhoitoapua esim. joskus lauantaisin, kun luin tentteihin jne. Oli silloin sitä mietä, ettei lastenlasten hoito kuulu hänelle.
Tuota periaatetta olen koettanut pitää yllä, että suhtaudun diplomaattisesti toisen perheen lapsenhoitokuvioihin, en kommentoi.
Kerran sanoin oman mielipiteeni lasten nukuttamisesta ja anoppi oli välittömästi hyökännyt kertomaan sen tälle perheelle. En halua olla se ikävä henkilö, jonka mielipiteillä anoppi pönkittää omia lausuntojaan. Esim. nuoret vanhemmat olivat sitä mieltä,ettei poikaa saa nukuttaa mummolassa, koska heillä on sitten vaikeuksia saada se illalla riittävän ajoissa (lue: klo 19) nukkumaan.
että uskoo mummon väitteet mukisematta.
Sitäpaitsi aika moni 1-vuotias on hoidossa joka päivä, kun vanhemmat opiskelevat tai ovat töissä...
Anoppisi on ollut ilmeisesti työelämässä tuolloin. On ihan kohtuullista, ettei sitten tarvitse lauantaisin sännätä toiseen työhön.
Miksei se isä hoitanut lapsia kun sinä luit?
olisi vain ollut mukavaa, jos olisivat tarjoutuneet auttamaan. Nyt näyttää esimerkiksi aurinkoa ottamaan meno olla sopiva syy tuolle nuoremmalle perheelle viedä lapsi päiväksi mummolaan. Mummu sanoo: lapsi vain tuodaan hänelle, ei voi suunnitella omaa elämäänsä ollenkaan.
Itsehän ne olosuhteet loitte.
Ja nuo mummon ruikutukset jättäisin täysin omaan arvoonsa. Se on sitä samaa valheellista soopaa, jota marttyyrimummelit ovat ruikuttaneet maailman sivu...
on sitä tyyppiä, et aina puhutaan p***aa niistä, jotka ei ole paikalla.
Lähinnä nämä jutut sisältää ihan käytännön kyselyjä, et milloin ja kuinka paljon tuon ikäisen pitäisi nukkua jne. Kokee ilmeisesti, että minulla on tuoreempaa kokemusta siitä. Eniten mättää se, että joudun kuulemaan, miten paljon tämä lapsi on heillä hoidossa. Enkä itse aikoinani saanut tukea, jota olisin tarvinnut.
Vaikutat harvinaisen katkeralta ihmiseltä ja tavallaan aivan turhasta kaiken lisäksi. Jos isoäiti oli työelämässä ja vielä uraohjuksena lastenne ollessa pieniä niin miten voit edes olettaa että olisi hoitanut lapsia samoin kuin nyt? Ei meidänkään lapsia kukaan ollut ottamassa hoitoon ensimmäisten 6-vuoden aikana ja ikinä ei päästy minnekään kahdestaan, mutta en siitä huolimatta jaksa olla mietenkään katkera kenellekään jotka pääsivät. Tilanteessasi oikeastaan tuntisin lähinnä huvittunutta häpeää vanhempien puolesta jotka hoidattavat lapsensa isovanhemmilla ja isovanhemmasta joka ei osaa sanoa ei jos asia oikeasti ottaa päästä.
olen yrittänyt päästä katkeruudestani eroon, mutta ainakaan tämä palstakirjoittelu ei näytä auttavan. Aivan turhaa oikeastaan, koska en voi enkä halua kirjoittamalla kuvata kokonaistilannettani. Katkeruuteeni vaikuttaa niin moni muukin asia kuin pelkästään tämä. Ehkäpä joskus löydän sopivan terapian, joka auttaisi.
mitä ihmettä on perheessä vialla jos 1-vuotias on hoidossa joka päivä.
jospa vanhemmat ovat TÖISSÄ - esimerkiksi...
että tässä tapauksessa näin ei ole ollut.
omaa aikaa ilman lasta illalla. Ovat itsekkäitä, kun eivät anna lapsen nukkua päiväunia.
Samastahan kiistellään päiväkodeissa, mutta siellä ei vanhempia kuunnella, vaan lapset nukutetaan.
mitä ihmettä on perheessä vialla jos 1-vuotias on hoidossa joka päivä.
lapsen äiti on ollut kotona, "hoitovapaalla".
aikoinaan myös teidän asioitanne.
Minun veljelläni on 10 vuotta vanhempi poika kuin mitä meillä on kaksi tyttöä.
Meidän perheestä jauhetaan tismalleen samat asiat nyt selän takana kuin veljestäni 10 vuotta sitten.
Minun äitini saa jotain ihme kiksejä tällä tavoin!