Miehen tapa olla lasten kanssa ärsyttää
Mitä ihmettä mä tuon miehen kanssa teen? Meillä on 7- ja 9-vuotiaat varsin vilkkaat lapset, ja mies on aina ollut niiden kanssa tosi lyhytpinnainen. Hän näyttää tunteitaan lähinnä negatiivisella skaalalla ja tuntuu, että hän ei edes tajua, että lapset tarvitsisivat hellyyttä, haleja, hassuttelua. Aina kun lapsi tekee jotain "pahaa", miehellä on siitä TOSI paljon sanottavaa - hän saarnaa ja saarnaa vihaisella äänellä, eikä tajua ettei lapsi edes kuuntele mitään sanoja vaan vain sitä äänensävyä. Kauhea vaahtoaminen pikkuasioistakin - ja niitä pikkuasioitahan löytyy mistä vaahdota, lähtien siitä, että lapset eivät saa "metelöidä", mukaanlukien äänekäs nauru!
Minua kohtaan mies on ihan normaali ja kohtelee tavallisella kohteliaisuudella ja hellyydellä. Lapset vaan tuntuvat ärsyttävän häntä kamalasti.
Haluaisin erota, koska en halua lasteni joutuvat kasvamaan jatkuvan arvostelun alaisina. Mutta en halua myöskään heidän joutuvan kasvamaan eroperheessä, eikä siis avioliitossa sikäli suurempaa vikaa ole.
Olen yrittänyt miehelle tästä puhua. Tuntuu, että hän on aidosti sitä mieltä, että hänhän ei huuda kenellekään eikä ylireagoi :(
Kommentit (26)
ja menee ihan marttyyriksi - "en mä näköjään osaa mitään tehdä oikein, oon sit vissiin ihan paska isä" :( Olen yrittänyt puhua hänelle nätisti ehdottaen, asiallisesti ohjeistaen, jämäkämmin käskien... ei mene perille. Eikä osaa yhtään eläytyä siihen, miten lapsi tuntee ja kokee - ei taida itsekään tietää mitä milloinkin tuntee, sillä tosiaan nyt kun mietin hänen perhettään niin aika tunnekylmästä lapsuudenperheestä hänkin tulee ja yliälykkäänä korostaa ajattelun merkitystä.
Perheneuvolaan tuskin lähtee vapaaehtoisesti, kun ei tunnista, että mitään olisi vialla.
ap
Vai ärsyttääkö tää tilanne nyt vain lähinnä sua, koska isä toimii eri tavalla kuin sinä itse?
Meillä on ainakin tosi äänekästä, mä myös komennen tosi äänekkäästi eivätkä ne lapset siitä rikki mene, jos asiat pysyvät johdonmukaisina.
Ja nyt on huono omatunto ja purkaa sen lapsiin.
Kas kun et ole jo napakasti puuttunut asiaan. Nythän lapsesi on jo altistettu moiselle käytökselle!
Selitä asia myös lapsillesi. Riitahan siitä tulee mutta punnitse vaihtoehtoja!
mutta ääntä meidänkin pojista lähtee.
Itselläni kaksi poikaa 8v. ja 10v. ja nuorempi on vilkas.
Lisäksi vielä kuopuksen kaverit.
Sun mies ei taida kestää ääniä.
että joku tarttuu siihen kun sanon että isiä ottaa korviin. Se oli yritys selittää lapsille, miksi mun läsnäollessa saa nauraa kikattaa mutta isin seurassa ei. Kun mä itsekin haluaisin saada nauraa kovaa - eikä mies mulle siitä kyllä valitakaan...
Lapset ovat sanoneet, että isi pelottaa heitä välillä, kun se huutaa.
En ole halunnut mennä tästä napit vastakkain miehen kanssa kun tilanne on päällä, koska silloinhan mennään vasten sitä yleisesti tunnettua neuvoa että vanhempien pitää lasten edessä vetää yhtä köyttä ja selvittää erimielisyydet kahdenkesken. En kai mä siinä ala lyömään kiilaa lasten ja isänsä väliin, tai paremminkin anna lasten lyödä kiilaa meidän väliin.
Ja ei, en kuvittele että minä mitenkään osaan erityisen hyvin kasvattaa lapsia. Mutta voiko siis todella mielestänne olla niin, että kaikesta hermostuva, huutosaarnaava mies on parempi kasvattaja ja minä väärässä?
Mulla on ollut tollanen karjuva isä, joka menetti hermonsa milloin mistäkin. Siellä kotona oli pirun moinen ilmapiiri, kun isä oli paikalla, kun koskaan ei tiennyt mistä se taas alkaa rähjätä. Ja perhe oli ns. normiperhe, ruoat pöydässä, vaatteet päällä ja ei fyysistä väkivaltaa, ei edes tukkapöllyjä. Silti pelkäsin isääni ja toivoin, että äiti eroaisi siitä. Nyt äiti on sanonut, että harkitsi eroa, mutta kun ei halunnut lapsille eroperhettä niin yritti jaksaa.. Yritä ap ensin saada sun mies tajuamaan, että noin ei voi käyttäytyä. Mutta jos mikään ei mene perille niin älä jätä eroamatta, koska lapsilla pitää olla ehjä perhe. Jos kotona ei voi olla niin ei se ole ehjä perhe vaikka siellä ne isä ja äiti keikkuisivatkin.