Kuinka paljon olet kokenut fyysistä väkivaltaa/kajoamista elämäsi aikana, ja kenen toimesta? ov

* äiti, kaikenlaista

* eno, tukistanut

* sisko, pääasiassa repi hiuksista

* avomies, kaikenlaista, paljon

* poikaystävä

* deittituttu, viskoi kadulla päin seinää, onneksi yksi kaveri sattui paikalle ja pääsin karkuun

* myös lapseni lisättävä listaan

ja väkivaltainen humalassa, seurusteltiin muutama vuosi kun olin n. 17-20 v. Ei hän koskaan suorastaan pahoinpidellyt minua, mutta uhkaili ja piteli väkisin paikallaan kun yritin lähteä pois riitatilanteesta. Ekasta pahoinpitelystä päätin, ettei meidän suhteella ole tulevaisuutta, mutta kesti silti pari vuotta ennen kun sain lopetettua suhteen, olin siinä niin huono (siis huono jättämään ketään, vaikka olisin halunnut). Eli piti odotaa sitä seuraavaa kertaa, kun mies kävi käsiksi, sitten vasta sain jätettyä sen(ja oikeasti olisin halunnut lopettaa jo aiemmin, mutta toisaalta lopetin fyysisen kanssakäynnin kokonaan, eli suhde oli täysin platoninen sen pari vuotta).



Lapsena sain kaksi kertaa selkäsaunan, mutta se ei edes sattunut, isä lähinnä taputti minua takapuolelle, mutta henkisesti se kyllä tuntui pahalta, olin tosi vihainen ja loukkaantunut pitkän aikaa.

Silloin tuli selkäsaunoja sekä risulla että remmillä, lyöjinä äiti tai isä. Näitä ehkä 2-4 kertaa vuodessa suunnilleen murrosikäiseksi asti. Siskon kanssa nujakointia, läpsimistä ja raapimista.



Teini-iän jälkeen ei ole kukaan kajonnut väkivaltaisesti.

Siskon kanssa nahistelu oli varsin lievää.



Poikaystävä läppäsi kämmenellä poskelleni syntymäpäivänäni. Hänestä tuli entinen poikaystävä.



Hyvä miespuolinen ystävä läpsäisi kättäni, kun nappasin kulhosta paprikanpalan. Hänestä tuli entinen ystävä.



Eläkeikää lähestyvä esimies kävi minuun käsiksi pari vuotta sitten. Hän oli raivoissaan jo huoneeseen tullessa, ymmärsi väärin kommenttini, takoi olkapäätäni kolmen todistajan läsnäollessa, huusi minun olevan viisas ja pitävän häntä tyhmänä. Tämän jälkeen hän poistui huoneesta karmit kaulassa ja ilmoitti muistavansa tilanteen ikuisesti. Kaikki tämä tapahtui hänen omassa päässään... Minä en kyseisiä kommentteja sanonut. Seuraavana päivänä hän pyysi anteeksi minun käytöstäni nuorelta työkaverilta. Minun. Ei omaansa. Kiehtova ihminen.

Lapsena kotona n. 16-vuotiaaksi asti selkäsaunoja, tukasta repimistä ja raahaamista. Veljen kanssa kovia tappeluita, joihin kuului lyömistä, potkimista, esineillä heittelyä jne. Koulussa satunnaisia tappeluja. Noin parikymppisenä avoliitto väkivaltaisen miehen kanssa. Sen jälkeen olen saanut olla rauhassa.



Eipä tainnut olla ihme, näin jälkeen päin ajatellen, että olin sitten koulukiusaaja.

säänöllisesti ikävuodet 0-18v, eka poikaystävä = lapsen isä mustasukkaisuuksissaan hakkas, pikkuveli lapsuusaikoina löi,puri,potki. Siinäpä ne.

Olin jo lapsena temperamenttinen ja itsepäinen, kuten isäni, olemme tosi samanlaiset. Siksipä juuri me otimme yhteen usein sanallisesti, äitini ja veljeni ovat rauhallisempia luonteita! Kun olin joku 6-11-vuotias isäni hermostui muutaman kerran niin, että löi minua. Äitini ei koskaan minua fyysisesti kurittanut.



Pikkuveljeni kanssa myös hujakoimme, kuten sisarukset monesti. Se loppui sitten lopulta siihen, kun hän teini-iässä mojautti avokämmenellä korvalleni, jolloin tärykalvoni puhkesi. Siitä kerrasta opimme molemmat. Välimme ovat veljeeni ja isääni mutkattomat ja lämpimät olleet aina, vaikka olemme tuolla lailla purkauduttukin. Emme ole pitkävihaisiakaan.



Itsekin olen rauhoittunut, en paisko enää tavaroitakaan kuten lapsena ja nuorena. Eräs kaverini taas sanoi, että hän oli alaikäisenä tosi rauhallinen ja iän myötä muuttunut aggressiivisemmaksi. Itselläni on tosiaankin päinvastoin. Riitelen kyllä nykyäänkin, ei se temperamentti ole mihinkään kadonnut, mutta sanallisesti!



Muutoin kukaan ei ole minuun väkivaltaisesti koskenut.

äidiltä, sisaruksilta, koulukavereilta, mutta toki olen myös antanut samaan suuntaan. Äidin antamista selkäsaunoista kieltämättä olen katkera, muu kuuluu enempi kategoriaan "tappelut". Aikuisena kämppis kerran löi kännissä, mutta sai kyllä sitten takaisinkin... Yksi entinen myöskin joo humalassa kävi päälle (kerran), ei lyönyt, mutta kuitenkin... Ja lisäksi lapsiltani repimisiä ym kun ovat olleet pieniä. Siinä se kai olikin.

mitä on kajoaminen?

Minä ainakin käsittäisin kajoamiseksi sellaiset "pienemmät", yksittäiset tilanteet, kuten esimerkiksi ennen vanhaan, jos opettaja näpäytti sormille karttakepillä, niin se oli fyysistä kajoamista.