Lue keskustelun säännöt.
Miehen tapa olla lasten kanssa ärsyttää
29.08.2012 |
Mitä ihmettä mä tuon miehen kanssa teen? Meillä on 7- ja 9-vuotiaat varsin vilkkaat lapset, ja mies on aina ollut niiden kanssa tosi lyhytpinnainen. Hän näyttää tunteitaan lähinnä negatiivisella skaalalla ja tuntuu, että hän ei edes tajua, että lapset tarvitsisivat hellyyttä, haleja, hassuttelua. Aina kun lapsi tekee jotain "pahaa", miehellä on siitä TOSI paljon sanottavaa - hän saarnaa ja saarnaa vihaisella äänellä, eikä tajua ettei lapsi edes kuuntele mitään sanoja vaan vain sitä äänensävyä. Kauhea vaahtoaminen pikkuasioistakin - ja niitä pikkuasioitahan löytyy mistä vaahdota, lähtien siitä, että lapset eivät saa "metelöidä", mukaanlukien äänekäs nauru!
Minua kohtaan mies on ihan normaali ja kohtelee tavallisella kohteliaisuudella ja hellyydellä. Lapset vaan tuntuvat ärsyttävän häntä kamalasti.
Haluaisin erota, koska en halua lasteni joutuvat kasvamaan jatkuvan arvostelun alaisina. Mutta en halua myöskään heidän joutuvan kasvamaan eroperheessä, eikä siis avioliitossa sikäli suurempaa vikaa ole.
Olen yrittänyt miehelle tästä puhua. Tuntuu, että hän on aidosti sitä mieltä, että hänhän ei huuda kenellekään eikä ylireagoi :(
Kommentit (26)
että parempi niin että mä olen edes paikalla :(
Mahtaisiko tuo ottaa jonkun toisen vinkistä vaarin. Kun ei kai miehet toisilleen sellaisia puhu...?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikävältähän toi kuulostaa mut voisit miettiä omaakin käytöstäs.
Ikävältähän toi kuulostaa mut voisit miettiä omaakin käytöstäs.
että mies tiuskii paljon muustakin kuin oikeasta väärintekemisestä, jos jo äänekäs nauru on liikaa.
Onko sillä miehellä hermot jostain sysytä valtavan kireällä kun ei mitään oikein kestä?
Oletko koittanut sanoa miehelle tuosta heti silloin kun se liiallinen reagointi on päällä, jos ei kerran enää myöhemmin puheeksi otettaessa edes muista huutaneensa. Minä en kyllä ainakaan asiatonta huutamista lapsille katselisi vaan sanoisin sille jo huutaessa että jos et saa käyttäydyttyä asiallisesti niin menet ulos huutamaan paineesi pihalle ja tulet takaisin kun olet rauhoittunut.
miehesi saattaa tarvita jonkun ulkopuolisen mielipidettä kasvatustapaansa. Meillä oli vähän sama juttu, miehet harvemmin lukee oppaita yms.
Keskustele ainakin hänen kanssaan ja korosta mitä haluat sanoa. Pitkä prosessi..
Varmaan aika monilla miehillä sama ongelma, juuri tunteiden näyttäminen ja niistä puhuminen jne. Meilläkin saan jatkuvasti huomauttaa miestä että älä aina ensiksi huuda vaan selitä ensin nätisti ja korota ääntä vasta sitten jos muu ei tehoa, ja että katso lasta silmiin kun komennat äläkä tuijota tietokoneen ruutua, lohduta lasta kun hän itkee äläkä käske olla hiljaa, ja kun lohdutat ja otat syliin niin katso lasta ja puhu hänelle äläkä keskity muuhun sillä aikaa... lista on loputon.. ei miehen käytöstä tietenkään voi täysin muuttaa mutta toimimalla itse oikein, mies ehkä huomaa edes joissakin pienissä asioissa että homma pelaa paremmin kun toimii toisella tavalla. Toisaalta miehesi voi olla vaikeaa muuttaa käytöstään jos ei näe siinä mitään väärää..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko sanonut miehelle, että hänen pitäisi perehtyä lasten kehitysvaiheisiin ja normaaleihin piirteisiin eri ikäisillä? Oletko kysynyt, miten häntä itseään kohdeltiin lapsena? Olisiko tapa periytynyt, koska miehellä ei ole tiedostavaa kasvatusotetta? Oletko kysynyt, miten hän haluaisi tulla kohdelluksi, jos olisi lapsi? Jne.
Mahtaisiko tuo ottaa jonkun toisen vinkistä vaarin. Kun ei kai miehet toisilleen sellaisia puhu...? ap
Onko sulla joku luolamies siellä? No jos on tuollaiset ajatukset että "miehet ei puhu muusta kuin autoista", niin en ihmettele yhtään että on lasten kanssa oleminenkin vähän hakusessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on puolisoiden "työnjako" lasten kasvatuksessa. Siis yleisellä tasolla.
Vääntäkääs linkki johonkin tutkimukseen, jossa todetaan, että äidit estävät kurin ja järjestyksen ylläpidon perheessa ylisuojelevalla käytöksellä. Lapset ovat ruorissa, kun me nykyajan munattomat miehet sitten emme jaksa taistella tuosta.
Ainakin itsellä arkielämän kokemuksia tuosta. Jos isä ripittää ja antaisi rangaistuksia, niin kyllä äiti tulee heti väliin ja lapsille opetetaan, että isästä ei väliä. Sitten tämä sama suojeleva mamma itse määrää övereitä rangaistuksia, kun äiti on suututettu. Ja loogisen kasvatuksen kruunaa se, että sitten seuraavana päivänä rangaistuksia lievennetään kun äidille tuli siitä paha mieli.
7 ja varsinkin 9-vuotiaalta voi jo alkaa vaatia käytöstä. Kun tiedetään, että 9-vuotias pystyy kiusaamaan sisarustaan pelkästään naaman ilmeillä niin kyllä lapsilla on kyky ja ammattitaito ja ärsyttää tahallisesti myös aikuisia.
Kun mies aloittaa, pysäytä sen paasaus. Sano, että asia tuli jo selväksi, riittää. Tai vie lapset pois tilanteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja menee ihan marttyyriksi - "en mä näköjään osaa mitään tehdä oikein, oon sit vissiin ihan paska isä" :( Olen yrittänyt puhua hänelle nätisti ehdottaen, asiallisesti ohjeistaen, jämäkämmin käskien... ei mene perille. Eikä osaa yhtään eläytyä siihen, miten lapsi tuntee ja kokee - ei taida itsekään tietää mitä milloinkin tuntee, sillä tosiaan nyt kun mietin hänen perhettään niin aika tunnekylmästä lapsuudenperheestä hänkin tulee ja yliälykkäänä korostaa ajattelun merkitystä.
Perheneuvolaan tuskin lähtee vapaaehtoisesti, kun ei tunnista, että mitään olisi vialla.
ap
Mahtaisiko tuo ottaa jonkun toisen vinkistä vaarin. Kun ei kai miehet toisilleen sellaisia puhu...? ap
Onko sulla joku luolamies siellä? No jos on tuollaiset ajatukset että "miehet ei puhu muusta kuin autoista", niin en ihmettele yhtään että on lasten kanssa oleminenkin vähän hakusessa.
On mies, jolla ei vaan ole läheisiä miespuolisia ystäviä! On vaan sählyporukka ja lautapeliporukka, eikä ne tasan siellä mistään lastenkasvatuksesta keskustele.
Ja mistä hitosta minä tiedän, mitä miehet keskenään puhuu, muusta kuin mitä oma mies kertoo? Selvennykseksi: olen nainen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tää vastaa todella paljon meidän perheemme tilannetta - mutta olisko sulla jotain konkreettisia neuvoja, miten tästä pääsisi eteenpäin? Siis jos tää on paha tilanne, ja minusta se on kun kerran minä kärsin ja lapset kärsii ja mies kärsii?
ap
on puolisoiden "työnjako" lasten kasvatuksessa. Siis yleisellä tasolla.
Vääntäkääs linkki johonkin tutkimukseen, jossa todetaan, että äidit estävät kurin ja järjestyksen ylläpidon perheessa ylisuojelevalla käytöksellä. Lapset ovat ruorissa, kun me nykyajan munattomat miehet sitten emme jaksa taistella tuosta.
Ainakin itsellä arkielämän kokemuksia tuosta. Jos isä ripittää ja antaisi rangaistuksia, niin kyllä äiti tulee heti väliin ja lapsille opetetaan, että isästä ei väliä. Sitten tämä sama suojeleva mamma itse määrää övereitä rangaistuksia, kun äiti on suututettu. Ja loogisen kasvatuksen kruunaa se, että sitten seuraavana päivänä rangaistuksia lievennetään kun äidille tuli siitä paha mieli.
7 ja varsinkin 9-vuotiaalta voi jo alkaa vaatia käytöstä. Kun tiedetään, että 9-vuotias pystyy kiusaamaan sisarustaan pelkästään naaman ilmeillä niin kyllä lapsilla on kyky ja ammattitaito ja ärsyttää tahallisesti myös aikuisia.
on puolisoiden "työnjako" lasten kasvatuksessa. Siis yleisellä tasolla.
Vääntäkääs linkki johonkin tutkimukseen, jossa todetaan, että äidit estävät kurin ja järjestyksen ylläpidon perheessa ylisuojelevalla käytöksellä. Lapset ovat ruorissa, kun me nykyajan munattomat miehet sitten emme jaksa taistella tuosta.
En tarvitse ääliömäisiä keinoja kurinpitoon ja olen pitkäjänteinen kasvattaja verrattuna mieheeni. Aivan varmasti olen parempi vanhempi kuin mieheni, mutta miestä silti arvostan ja perheessämme häntä tarvitaan. Kasvattamiseen ei kaikilla ole lahjoja.
Ainakin itsellä arkielämän kokemuksia tuosta. Jos isä ripittää ja antaisi rangaistuksia, niin kyllä äiti tulee heti väliin ja lapsille opetetaan, että isästä ei väliä. Sitten tämä sama suojeleva mamma itse määrää övereitä rangaistuksia, kun äiti on suututettu. Ja loogisen kasvatuksen kruunaa se, että sitten seuraavana päivänä rangaistuksia lievennetään kun äidille tuli siitä paha mieli.7 ja varsinkin 9-vuotiaalta voi jo alkaa vaatia käytöstä. Kun tiedetään, että 9-vuotias pystyy kiusaamaan sisarustaan pelkästään naaman ilmeillä niin kyllä lapsilla on kyky ja ammattitaito ja ärsyttää tahallisesti myös aikuisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja menee ihan marttyyriksi - "en mä näköjään osaa mitään tehdä oikein, oon sit vissiin ihan paska isä" :( Olen yrittänyt puhua hänelle nätisti ehdottaen, asiallisesti ohjeistaen, jämäkämmin käskien... ei mene perille. Eikä osaa yhtään eläytyä siihen, miten lapsi tuntee ja kokee - ei taida itsekään tietää mitä milloinkin tuntee, sillä tosiaan nyt kun mietin hänen perhettään niin aika tunnekylmästä lapsuudenperheestä hänkin tulee ja yliälykkäänä korostaa ajattelun merkitystä. Perheneuvolaan tuskin lähtee vapaaehtoisesti, kun ei tunnista, että mitään olisi vialla. ap
Kuulostaa mieheltäni, hänenkin lapsuuskodissa korostettiin älyä.
Tunneköyhä, tunnekuollut on, hänen mihinkään tekemiseen ei saa puuttua,e i moittia, hermostuu, suuttuu, muuttuu pikkulapseksi.
Anna miehellesi samanlainen kohtelu mitä hän antaa lapsilleen.
Teillä on se ero, että meillä mies kohtelee lapsia hyvin, joskin poikaa kohtaa eriarvoisemmin kuin tyttöjä, tytöt saavat aivan täysin pyörittää ja vedättä ja kiusata ja härnätä, ei puutu, komento menee pojalle, jos tämä suuttuu tytön härnäämisesta...
mutta meill ämies on tunnekuollut minua ja minun tunteita kohtaan.
Vaikka itkisin vieressä, hän ei reagoi.
sinappikoneet kun ei ole kaikkien juttu, vaikka kuka vaan niitä saa tehdä...sinappikonetta kun ei saa ampua niinkuin koiraa, mistä olikin kova vaiva, eikä huvittanutkaan vaikka tuntui aluksi hyvältä idealta...
17, olen ihan lääpällään sun rakentavan älykkään kommenttisi edessä! Voi että miten se hienosti liittyy tilanteeseen ja ratkaisee KAIKKI ap:n ongelmat.
voi kiesus...
Ja nyt en tarkoita, että ap olisi "lepertäjäkasvattaja" ja hänen miehensä vain asiasta puhuva kurinpitäjä.
Monasti kun kasvatustyylit ja -ajatukset eivät osu yksiin, roolit kärjistyvät ajan mittaan. Eli mies - koska kokee, että lasten kasvattaminen ja "edes jonkinlaisen kurin pitäminen" on yksinomaan hänen vastuullaan - puhuu ja puuttuu asoihin yhä tiukemmin ja tiukemmin. Ja vaimo taas menee väliin siloittelemaan tilannetta yhä herkemmin ja herkemmin, eikä anna miehen selvittää tilannetta lasten kanssa keskenään.
Olen naisena huomannut liukuneeni tuollaiseen kotona. Mies ei sinänsä ole kovin ankara, mutta saattaa menettää hermonsa aika yllättävästä ja pienestä ja minä olen siinä silloin tikkana kysymässä, että "mistä te nyt riitelette, rauhoittukaahan nyt" (lapsihan ei riitele, vaan on kuunnellut korvat punaisena miehen huutoa)...
On toisaalta siis niin, että ehkä me vaimot olemme joskus liian lepsuja. Mutta toisaalta pelkästä kovaäänisestä naurusta nyt ei OIKEASTI ole syytä pitää pitkää huutosaarnaa. Oikeasti.
Ja kasvattajan ei toki pitäisi ärsyyntyä lapsen käytöksestä, joten siinä mielessä vertaus 9-vuotiaan harjottamaan sisaruksen kiusaamiseen ontuu. Noin lähtökohtaisesti aikuinen isä/äiti ei ala räksyttää lapselleen pelkästä ärsyyntymisestä, ei ainakaan pitäisi.
Minusta teidän pitäisi keskustella rangaistustavoista. Anna sinäkin ap vähän periksi, ehkä "oikea tapa" ei olekaan sinun, vaan joku siinä sinun ja miehesi tavan välissä.
Mitähän tapahtuisi, jos välillä SINÄ toruisit lapsia ennen kuin miehesi ehtii? Kun näet tilanteen, jossa miehesi varmasti hermostuu, mene sinä ensin siihen ja toru lapsia. Kun olet sen jo ehtinyt tehdä, miehesi voi tyytyä siihen, jopa yllättyä saamastaan kasvatustuesta.
Kokeilkaa siis vähän vaihtaa rooleja. Huutamaan ei sinun tarvitse ryhtyä, mutta ole jämäkkä ja tiukka.
Kyse ei ole siitä, etten minä ikinä toruisi lapsia. Kyllä minäkin jäähyjä jakelen ja tiukkistelen. Mitä minä EN tee on hermostu joka siunaaman asiasta. Silti, kuten totesin, 10:n kirjoitus kolahti, koska siedän lapsilta paljon heidän isäänsä enemmän.
Onko tuosta roolien vaihtamisesta sitten kuitenkin se seuraus, että lapsiraukat ajattelevat, että nyt se äitikin sitten kilahti?
Olen useinkin kyllä sanonut, jos näen miehen ilmeen kiristyvän, että olkaapa hiljempaa, isiä sattuu korviin, tai että nyt voisi rauhoittua kun riehuvat. Mutta mä en oikeasti halua torua lapsia siitä, että ne on lapsia (esim leikkivät tai nauravat kovaäänisesti).
ap
millaisia ne tilaneet ovat, sinunkin kuvauksesi on hyvin subjektiivinen. Se, että miehesi mielestä sinä lepsuilet on kumminkin indikaatio siitä, että ehkä sinun tapasi ei ole täysin oikea sekään ja oikeaa linjaa kannattaisi vähän haarukoida jostain siitä väliltä.
Yritän vain sanoa, että tuota voisit kokeilla. ÄLÄKÄ demonisoi miestäsi kasvattajana sanomalla, että olkaapa hiljempaa, kun ISÄ muuten hermostuu... Sano mieluummin, että nyt ääni pienemmälle, naapurit hermostuu/korviin sattuu.
Kovaääniseen leikkiin puututaan ainakin kerrostaloissa koko ajan. Ei nyt huutosaarnalla, mutta sanomalla kyllä. Koululainen osaa jo hiukan vaikuttaa siihen, miten lujaa huutaa leikissään.
Voisi siis ehkä ollakin aiheellista hiukan torua joskus...
-19-
silloinhan lapset ovat isällään etkä ole edes itse paikalla.
Löytyisikö jotain toista isää, joka voisi puhua tuosta lasten kunnioituksesta?
Mutta ei ihminen muutu ellei itse halua muuttua.