Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ystävä jonka käytöstä ei saa arvostella.
28.08.2012 |
Sanokaa te, mitä tällaisessa tilanteessa korrektisti ja oikeaoppisesti olisi pitänyt tehdä. Minä tein jälleen kerran tämän asian väärin ilmeisesti:
Vuosia sitten kerroin hyvälle ystävälleni salaisuuden. Jokin aika sen jälkeen ystäväni paljasti että oli kertonut asian - ilman tarkkoja tunnistetietoja paitsi sen että minä olin osallisena - eräälle yhteiselle tuttavalle. Ystäväni kertoi tästä tuolloin minulle itse, vähän ivallisen oloisena. Minulle jäi tuolloin se käsitys että hän oli kertonut asian eteenpäin näpäyttääkseen minua.
Minä tyhmä en sanonut asiaan tuolloin mitään. En paljastanut mitenkään että tuo kertominen loukkasi minua hyvin paljon. Tai oikeastaan se rapautti pahasti ystävyyssuhdettamme. Asiasta ei kuitenkaan enää puhuttu mitään, vuosiin.
Pikakelaus tähän päivään. Salaisuudesta tuli yksi päivä puhetta tämän vanhan kaverini kanssa kun olimme viettämässä iltaa. Hän pontevasti (aika humalassa) ilmoitti että ei ole kertonut salaisuutta koskaan kenellekään. No, minähän tiesin että tämä ei pitäönyt paikkaansa. En kuitenkaan TAASKAAN sanonut mitään - en halunnut pilata juhlailtaa, joka oli kaikin puolin muuten mukava.
Nyt laitoin seuraavana päivänä sitten tekstiviestin, jossa toivoin ettei hän kertoisi tiettyjä asioita eteenpäin, koska on aiemmin niin tehnyt "salaisuuden" suhteen. Ystäväni tekstasi ettei hän muista että olisi kertonut asiaa kenellekään. Sitten hän ilmoitti mielipiteenään että ei tosiaan muista asiaa, meillä oli kiva ilta, minä olen aina niin negatiivinen, ja palataan toiste jossain myönteisemmissä merkeissä.
Kerroin tämän seikkaperäisesti...myrsky vesilasissa varmaan, mutta mitä tässä nyt oikein tapahtui mielestänne ja kuka oli oikeassa?
Kommentit (8)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Simple as that.
Vannotitko selvästi kaveriasi olemaan kertomatta salaisuutta eteenpäin, silloin aikoinaan?
Sittenkin se voi olla kaverisi mielestä niin viaton juttu, että on lipsauttanut sen, hetken puheliaisuuden puuskassa. Kyllä, on ihmisiä, jotka eivät kamalan tarkasti harkitse, mitä päästävät suustaan ja missä seurassa.
Sinänsä ei ole kiva piirre ihmisessä, että häneltä lipsahtelevat ulos toisten salaisuudet, mutta koska asia oli hänelle vähäpätöinen, hän todennäköisesti on aidostikin jo unohtanut tuon vuosia sitten tapahtuneen lipsahduksen.
Jos hän muutoin on hauska kaveri, unohda tuo - älä vain kerro enää kaverille arkoja salaisuuksia.
Itse voisit muuten opetella tavan sanoa suoraan harmituksesi sen sijaan, että alat jäökikäteen TEKSTARILLA kiukutella. Jumatsuga, se on niin lapsellista selkäänpuukotusta, että menee ainakin mun kategoriassa paljon isommaksi rikokseksi kuin satunnainen hölösuisuus (juu, en ole itse hölösuu silti).
Tekstarit pitäisi kaltaisiltasi hautojilta ja jälkeenpäin urputtajilta kieltää kokonaan. Sano asiallisesti naamatusten, tai pidä mölyt mahassasi.
tekstarin laittaminen voi olla tökeröä., mutta se ei todellakaan ole selkäänpuukotusta :-D vaan erittäin suoraa palautetta.
Minusta ap teki ihan asiallisesti sikäli että ei pilannut kivaa yhteistä iltaa vaan keskittyi juhlimiseen. Siitä vasta olisi tullut syyttely !!
Minä olen myös tuollainen että en kykene itse tilanteessa sanomaan mitään vaan vaikenen. Olen kai niin tyrmistynyt. Tai sitten arka. Sanon sitten vasta jälkeenpäin...jos sanon.
Kun et ole aikoinasi mitään sanonut, niin kaiketi tuo on antteeksi annettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laita sille vielä tekstari, että voitte olla yhteydessä sitten kun kaverisi on pyytänyt sinulta anteeksi. Nyt hän otti nokkiinsa, ja odottaa että sinä "muutut myönteisemmäksi".
että ystäväni ei tehnyt elettäkään pyytäkseen anteeksi tai pahoitellakseen salaisuuden kertomista. Vaikka jutusta kuinka kauan aikaa, aito anteeksipyyntö olisi kypsän ihmisen reaktio.
Paitsi tietysti jos ihminen ei ole ollenkaan pahoillaan siitä että kertoi salaisuuden eteenpäin.
Se että ystävä ei muista kertoneensa, ei muuta asiaa, koska minä kerroin muistavani. Ja voin kertoa yksityiskohtaisemmin ko. tilanteesta jos hän haluaa. Mutta hän dissasi täysin sen mitä sanoin, ja totesi minun vain olevan negatiivinen.
Toki tästä tapahtuneesta on vuosia, hän oli kertonut vain osia salaisuudesta ja niin edelleen. Kyllähän asia sikäli on jo mennyt pois päiväjärjestyksestä. En kuitenkaan ole voinut enää luottaa tähän ystävättäreen samalla tavalla tämän tapahtuman jälkeen, eihän se mikään ihme ole.
Olen huomannut, että aika monet ihmiset ovat valitettaavasti sellaisia että kohdatessaan kritiikkiä he hyökkäävät välittömästi kritiikin esittäjän kimppuun. Vaikka kritiikki olisi täysin oikeutettua - niin kuin se tässäkin tapauksessa oli.
Olen miettinyt joskus, mitenköhän tämäkin ystäväni pärjäisi niissä himoitsemissaan esimiestehtävissä, kun kritiikinsietokyky on tuota tasoa :-/
ap
Alue: Aihe vapaa
Olkaa kavereita, älkää ystäviä.