Mies ilmoitti 10 vuoden jälkeen, että ei luota...!!!

Siis millätavalla mies ei luota ? Ottaako entisen kuolema niin koville ettei uskalla täysillä luottaa ja rakastua sinuun koska pelkää että jätät/kuolet ? Vai luuleeko sinun pettävän muiden kanssa ? Vai ei luota omiin tunteisiinsa sinun suhteen ?



Millaista teidän arki on ? Millainen mies on lapsille isänä ?



Eihän kukaan meistä muista tiedä mitä sinun ja miehesi elämä on ja noin vähillä taustatiedoilla on mahdoton sanoa mitä teidän kannattaisi tehdä.



Ehkä jonkinlainen parisuhdeterapia olisi ainakin paikallaan ja siitä olisi varmaan hyötyä vaikka lopulta eroaisittekin.

Hänen vaimonsa oli se ainoa oikea ja paras. Pelkää ehkä rakastua minuun kunnolla, täysillä. Olemme käyneet juttelemassa perheneuvolassa, ei auttanut, mies ei halua mennä sinne enää. En ole pettänyt, enkä aio. Suhteen alussa kulki koko ajan perässä jopa laittamaan pyykit uudelleen uusiin kasoihin (pestävät pyykit), kun minä olin ne ensin järjestellyt.

Perheessämme on myös miehen 3 muuta lasta edellisestä liitosta. Arki on kiireistä, eikä meillä juuri ole yhteistä aikaa. Mies on lapsille hyvä isä, mutta välillä omilleen liiankin tiukka.

Miehellä on myös jonkinlaista itsetunto-ongelmaa. En nyt tässä muuta osaa kertoa.

...parisuhteen "korjaus" viikonloppuun, mutta ei halua. Joten mitä tässä sitten oikein voi tehdä??? Eipä kai juuri mitään.

En minä kyllä noilla tiedoilla ensimmäisenä olisi eroa ehdottelemassa.



Its yrittäisin ekaksi tukea miehen itsetuntoa. Miehethän yleensä tykkäävät kovasti kehuista. Eli kehuisin kuinka hyvää ruokaa hän tekee tai kuinka hyvin hän osasi opettaa lapsen pyöräilemään jne.



Oma veikkaukseni on että jos miehen itsetunto paranisi niin hänen luottamuksensa itseensä ja elämäänsä paranisi ja ehkä hän uskaltaisi luottaa sinuun paremmin. Jos näytät arvostusta miehellesi ehkä hänkin oppii arvostamaan paremmin sinua ja sinun tekemisiäsi.



Koettakaa varastaa muutamankaan kerran viikossa tunti teille. Käykää kävelyllä, syömässä, pyöräilemässä tai saunokaa kauan ja hartaasti. Mutta koettakaa varastaa hetki teille kahdelle. 'jos teidän yhteiset lapset on vielä pieniä niin sitä suuremmalla syyllä pysyisin yhdessä koska yleensä parisuhteessakin on silloin vaikeinta ja ihan lasten kasvaminen hieman isommiksi helpottaa.



Tsemppiä ap.

...Eikös se teitäkin vähän loukkaisi???



Mutta kiitos.

No toki se loukkaisi jos toinen ei luota.



Mutta toisaalta kun en tiedä mitä miehesi tarkotitaa tuolla lauseelle ettei luota sinuun niin on vaikea kommentoida.



Minä käsittäisin tuon lauseen niin että mies on epävarma itsestään (omasta vetovoimastaan jne) ja ei luota sinuun niin että pysyt hänen kanssaan vielä pitkään. Enkä välttämättä niin etteikö mies haluaisi olla sinun kanssasi loppuelämäänsä vaan epäilee haluatko sinä olla hänen kanssaan.



Minun on mahdotota tietää mitä miehesi on tuolla tokaisulla tarkoittanut. On kuitenkin mahdollista että aivan eri asiaa mitä se miten sinä ymmärrät sen. Siksi olisi tosi tärkeää puhua paljon toisen kanssa että ymmärtäisitte tilanteenne samalla tavalla.



Minä en niinkään mieti loukkaisiko tuo lausahdus minua vaan sitä miten parisuhdetta voisi parantaa. Jos miehen itsetunto on matalalla niin voisi olla tärkeää keskittyä tukemaan sitä ja sen jälkeen vasta parantaa muuten parisuhdetta joka voisi sitten olla "tasa-arvoisemmalla pohjalla". Mutta en minä tiedä kun en tunne teitä ja teidän tilannetta. Mutta silti suosittelisin ap;ta miettimään teidän tilannetta ulkopuolisin silmin ja etsimään nimenomaan niitä tapoja millä tilannetta voisitte parantaa.

Hän on itse valinnut rinnalleen ja lastensa äitipuoleksi ap:n. Hän on päättänyt kahdesta lisälapsesta ja on perustanut ihan tietoisena ja täydessä ymmärryksessä ap:n kanssa perheen.



Jos hän nyt 10 vuoden jälkeen ilmoittaa, ettei luota, niin totta hemmetissä siitä saa olla vihainen. Onhan tuo nyt aikamoinen loukkaus ja vielä tietoisesti sanottu. Törkeää!



Jos siis vielä kaiken huipuksi vertasi kuolleeseen vaimoonsa, niin en ap:nä voisi antaa anteeksi. Mitä se mies oikein haluaa? Leikkiä kotia?



Kysy, ap, mitä tarkoitti tuolla lausahduksellaan ja kysy, mitkä ovat hänen suunnitelmansa. Kerro sen jälkeen, ettet ole mikään hätävara eikä hän voi kohdella sinua 10 vuoden jälkeen kuin jotain satunnaista panokaveria. Sinulla on oikeus olla tärkeä osa miehen elämää, olette yhdessä kasvattaneet lapsia, olet hänen lastensa äiti. Eikö se merkitse hänelle mitään? MIten hän on saattanut 10 vuotta "huijata"?



Ehdottaisin aikalisää, jossa nimenomaan sinä muutat pois. Saatte molemmat nähdä, helpottuuko se elämä vai ei, ja suosittelen sinua nimenomaan miettimään, tarvitsetko miestäsi vai et. On turha olla parisuhteessa, jossa toinen roikuttelee sinua vain siksi, että tarvitsee jonkun.