5-vuotiaalle unikoulu?

Jos olet, niin onko aina ollut huono nukkumaan? Ja miten olet univelkasi kanssa pärjännyt?



Miten neuvolassa neuvotaan?



Minkä syyn lapsi kertoo heräilylleen?

5-vuotiaalla on jo vilkas mielikuvitus, ja häntä voi pelottaa monet asia alkaen märöistä kummituksista. Sen lisäksi se että lapsi ei uskalla päästää sinua näköpiiristä viittaa siihen, että lapsen perusturvallisuuden tunne on heikentynyt. Sen tukemisessa parasta olisi läheisyys, sitten kun lapsi tuntee taas olonsa turvalliseksi, nukkuminen itsenäisesti onnistunee.

Kihnutin äidin kyljessä kiinni ja varmistelin, että hän rakastaa minua.

Ota lapsi nukkumaan oman vuoteesi viereen patjalle. Minulle se ainakin toi turvaa ja oli parempi ratkaisu vanhempieni (ja itseni) kannalta kuin heidän välissään nukkuminen.

ehdin kiikuttaa lapsen omaan sänkyyn 2-3kertaa ennen puoltayötä, jolloin menen itse nukkumaan. Lapsi tulee ehkä noin 2-3 aikoihin sitten meidän sänkyyn.

Mies ei tykkää siitä, että lapsi tulee meidän sänkyyn..

Yleensä olen kärsivällinen ja rahoittelen, peittelen ja pussailen moneen kertaan, mutta tänään meni hermot ja sanoin, että suu kiinni ja tuon ikäisen pitää osata nukkua omassa sängyssä. Annoin rätin suuhun ja rättiä imien rauhoittui sitten. Joku lommo perusturvallisuuteen on tullut. Olin viikon reissussa ilman lasta muutama kk sitten ja sen jälkeen tilanne huononi huomattavasti. Mun kärsivällisyys alkaa vähetä... Ja nyt se heräsi taas itkuun...

Lapsi ei osaa herätessään kertoa, mikä pelottaa, koska on ihan sekaisin ja unenpöpperössä.

aina vaan menen koisimaan miehen viereen, kun yksinään toisessa huoneessa on mörköjä.



Mikä miestä risoo siinä, että oma pieni lapsi kaipaa lähelle?

on aikamoinen haaste, jos siitä on kyse. Kannattaa nyt todella miettiä, mitä sen tukemiseksi olisi nyt tehtävissä, jos siitä on kyse. Mieti tarkkaan, voiko siitä olla kyse ja mitä voitte tehdä tilanteelle auttaaksenne lasta, jos näin on.



Nukkumaanmeno on lapselle erotilanne vanhemmasta sekä muutenkin pelottava, koska siinä tajunnan tila muuttuu. Yksi mikä saattaa auttaa on hieronta ennen nukkumaan menoa, siinä lapsi saa läheisyyttä ja hieronta vapauttaa oksitosiinia elimistössä, mikä rentouttaa ja tuo hyvää oloa lapselle. Se voi auttaa heräilyihin.

häiriytymisestä! Älkää nyt heti syyllistäkö ap:ta. Mulla on samanlainen 4v poika. Yhtäkään yötä ei ole nukkunut kokonaan omassa sängyssään. Herää parin tunnin välein ja herätessään alkaa muutamassa sekunnissa iskeä volyymit täysille, siihen herää sitten muutkin perheenjäsenet. Nukun hänen vieressään ja olen oppinut herkkäuniseksi. Heti, kun huomaan pojan heränneen, yritän rauhoitella ja sylitellä, ettei ala kiljua. Poika on ollut lastenpsykiatrisissa ja neurologisissa tutkimuksissa eräiden muiden asioiden takia (todettiin normaaliksi) ja sieltä sain kehuja, että onpa luottavainen ja kontaktia ottava poika, ja että kyllä kuulemma näkee, että on perusturvallisuudentunne ja kiintymyssuhteen pojalla kunnossa.

Ihan normiperhe ollaan. Mies kyllä paljon poissa töiden takia. Tämä nuorempi lapsi on jotenkin herkempi ja tunteellisempi kuin isompi. Rakastaa mua tosi paljoa, halii ja pusii ja muistaa kertoa, että kuinka tärkeä olen hänelle :). Herttaista, mutta ei yöllä. Kaipa hän on alkanut tiedostaa sitä, että äitikin on kuolevainen.



Kertokaa konkreettisia vinkkejä, kuinka luoda lapselle äidistä riippumaton perusturvallisuus? En ole koskaan jättänyt lapsia yksin, enkä muutenkaan uhkannut lähteä, enkä saanut sairaskohtauksia tms. muuta pelottavaa.

mutta se tuli mieleen kun lapsi oli muutenkin kovin tarkka pitämään äidin näköpiirissään - tosin ei sekään välttämättä mistään sen ihmeemmästä kerro. Mutta pelkän aloituskirjoituksen perusteella kun miettii mistä voisi olla kyse, tuollainen tulee helposti mieleen yhtenä vaihtoehtona.



Nyt kun ap kertoi enemmän lapsestaan ja hänen temperamentistaan (herkkä ja tunteellinen), niin se tuo mielikuvaa, että sillä olisi tuohon heräilyyn merkitystä.

Ehkä just tuo että lapsi on herkempi vaikuttaa nyt tuohon äidin läsnäolon tarpeeseen ja haluun päästä viereen? 5-vuotias on siinä kehitysvaiheessa, että monet pelot tulevat silloin ajankohtaisiksi ikään liittyen. Minusta paras tapa luoda sitä perusturvallisuutta on se että antaa lapsen olla niin paljon "itsessä kiinni" mitä lapsi tarvitsee, jos hän tarvitsee yöllä vanhempiensa läheisyyttä niin sitten ottaa lähelle. Vaikka se vanhemmista usein onkin rasittavaa ja turhauttavaa. Sitten kun lapsi tuntee olonsa tunnetasolla turvalliseksi, niin kyllä se siitä lähtee itsenäistymään. Mutta sen itsenäistymisen edellytys on se että on saanut läheisyyttä niin paljon kun sitä on tarvinnut, ettei ole jäänyt tunnetasolla yksin (vaikka sitä herkkää lasta voi myös rohkaista ja kannustaa asioihin mihin hänellä ei uskallus vielä ihan muuten riitä).



Niin, tosiaan pelkän lyhykäisen aloitustekstin perusteella ei voi sanoa paljon mitään mihinkään :)

Rauhoittavasta kommentista!

T.ap

ÄLÄ ihmeessä pidä lapsellesi unikoulua. Syy olisi hyvä selvittää, mikä tuossa on taustalla. Paljon läheisyyttä, syliä ja pitkää pinnaa.