Onko kaikilla 40v isot tulot ja paljon omaisuutta?

ehkä jollain sellaisilla jotka kävi vain amiksen peruskoulun jälkeen voi ollakin. He ovat jo siinä 18v iässä siirtyneet työelämään.



Itse valmistuin vasta 27v ikäisenä yliopistosta. Sen jälkeen oli opintolainaa ihan hitonmoinen kakku maksamatta.



Töitä kerkesin tehdä sen 5v (eli just ja just sain maksettua opintolainat) ja sitten tuli eka lapsi, välillä töissä vuosi, taas lapsi. Sitten taas äippäloman jälkeen vuoden jakso töitä ja kolmas lapsi.



Mulla ei ole ollut siis AINOATAKAAN sellaista työvuotta jossa olisi jäänyt rahaa ns. itselleni, aina on pitänut maksaa joko opintolainoja tai säästää hoitovapaita varten. Ei ole ollut vielä tähän hetkeen mennessä sellaista tilannetta että palkasta jäisi yhtään mitään käteen jolla voisi jotain ostaa. Ja akateemisia ollaan molemmat.



Meillä on vain velkainen koti ja velkainen auto, emme omista yhtään mitään. Opintolainat viivästytti asunnonhankintaakin monta vuotta.



Useimmilla akateemisilla on sama kuvio, ellei sitten heti päässyt johonkin toimitusjohtajan paikalle ja hyville tuloille (harvinaista).



Luokkakokouksessa kävi ilmi että kaikki ne jotka menivät AMIKSEEN ovat todella selkeästi ns. akateemisten yläpuolella omaisuuden ja varakkuuden suhteen. Akateemisella kestää yli 10v pitempään ennenkuin vasta pääsee työelämään ja on vielä opintolainat maksettavana. Akateeminen pääsee vasta sitten työuran loppupuolella duunarien ohi, kun palkat ovat sitten kokemuksen karttuessa paremmat. Ja kaikki ei pääse silloinkaan :)

isot tulot ja paljon omaisuutta....

ehkä jollain sellaisilla jotka kävi vain amiksen peruskoulun jälkeen voi ollakin. He ovat jo siinä 18v iässä siirtyneet työelämään.

Itse valmistuin vasta 27v ikäisenä yliopistosta. Sen jälkeen oli opintolainaa ihan hitonmoinen kakku maksamatta.

Töitä kerkesin tehdä sen 5v (eli just ja just sain maksettua opintolainat) ja sitten tuli eka lapsi, välillä töissä vuosi, taas lapsi. Sitten taas äippäloman jälkeen vuoden jakso töitä ja kolmas lapsi.

Mulla ei ole ollut siis AINOATAKAAN sellaista työvuotta jossa olisi jäänyt rahaa ns. itselleni, aina on pitänut maksaa joko opintolainoja tai säästää hoitovapaita varten. Ei ole ollut vielä tähän hetkeen mennessä sellaista tilannetta että palkasta jäisi yhtään mitään käteen jolla voisi jotain ostaa. Ja akateemisia ollaan molemmat.

Meillä on vain velkainen koti ja velkainen auto, emme omista yhtään mitään. Opintolainat viivästytti asunnonhankintaakin monta vuotta.

Useimmilla akateemisilla on sama kuvio, ellei sitten heti päässyt johonkin toimitusjohtajan paikalle ja hyville tuloille (harvinaista).

Luokkakokouksessa kävi ilmi että kaikki ne jotka menivät AMIKSEEN ovat todella selkeästi ns. akateemisten yläpuolella omaisuuden ja varakkuuden suhteen. Akateemisella kestää yli 10v pitempään ennenkuin vasta pääsee työelämään ja on vielä opintolainat maksettavana. Akateeminen pääsee vasta sitten työuran loppupuolella duunarien ohi, kun palkat ovat sitten kokemuksen karttuessa paremmat. Ja kaikki ei pääse silloinkaan :)

syy jos et ole saanut elämässäsi sitä mitä halusit.

Onko kaikilla 40v isot tulot ja paljon omaisuutta?

Onko ketään joka asuu vuokralla ja elää pienillä tuloilla?

No ei ole. On työttömiä 40v. On sairaita 40v.

minulla on tosin asunto ja auto, eikä velkaa kuin 50 t. Ja tulotkin ovat keskiluokkaa.

Tähän asti on leipää ja vähän leivän päälle voita saanut.



On vanha okt maalla, pieni metsätilkku, vaimolla maata ulkomailla ja asumme Suomessa/ulkomailla. Palkkaa tulee kohtuullisesti ja leipää saa.



Muulla ei ole mitään väliä ja senttiäkään et saa arkussa mukaasi.

Heti 40v syntymäpäivän aamuna tilille napsahtaa satatonnia ja postissa tulee osakekirja kivitalo-osakkeesta keskustassa, puhumattakaan saaristohuvilasta joka on valtion puolesta varattuna kaikille nelikymppisille. Siitähän se sanonta tulee et on lottovoitto syntyä Suomeen.

ja edes hiukan omaisuutta.

Ja 50veenä pitää olla jo velatonkin.

ja edes hiukan omaisuutta.

Ja 50veenä pitää olla jo velatonkin.

Näin yli nelikymppisenä on tajunnut, ettei noilla asioilla ole paskankaan vertaa omassa elämässä.

Miksi pitää olla velaton viisikymppisenä?

eläkkeiden varaan en laske

mut en kerro missä mielessä.

Eikä todellakaan kiinnosta. En ole ikinä ollut kiinnostunut rahasta, jos nyt lapset saa ruokittua ja lainan maksettua, se riittää.



En edes haluaisi rikastua.

Säästöjä kertynyt "väkisin" paljon kun emme saa kicksejä tuhlailusta. Eli okt, jonka arvo on n. 140.000 e, uudehko matkailuauto, arvo n.45.000 e, toinen auto n. 10.000. Säästöjä n. 170.000 e. Ikää 40+. Opistotason koulutus molemmilla.

kotiäitinä pienet on tulot

vaikka oon akateemisesti koulutettu. Olen sinkku ja asun asumisoikeusasunnossa. Omaisuutta vain oma auto, ei muuta. Mitään säästöjäkään ei ole, kyllä kaikki mitä tulee menee peruselämiseen.

Mulla on tällä hetkellä 5 vuotta asuntolainaa jäljellä. Sitten on omakotitalo (vastaavia myydään 260-300 tEuroa) velaton. Ei muuta omaisuutta paitsi auto tietysti.



Enkä tosiaan olisi tätä itse tehnyt. Vanhemmat on antaneet ennakkoperintöä kolmeen otteeseen ja heidän rahoilla on maksettu remontti ja lainaakin varmaan 70 000 -90 000. Itse olen lyhentänyt lainaa vajaat 100 000 Euroa 8 vuoden aikana. Niin, talo on siis mun. Mies muutti tähän asukiksi 7 vuotta sitten.

Ollaan velattomia, koska ollaan niitä tuolla aiemmin parjattuja duunareita. Lukio ja ammattikoulu käytynä, eli työelämään kumpikin pääsi noin 22-vuotiaana. Kummallakin vakipaikka.



Asuntolainaa oli, vaan se on jo saatu maksettua. Eli omaisuutta on omakotitalo ja vähän rahastoja. Ei olla rikkaita, eikä ole isot tulot, mutta pärjätään ihan hyvin.

Ero ja konkurssi vei kaiken. Nyt 46-vuotiaana tajuaa, ettei rahalla ollutkaan merkitystä.



Olen velkainen vielä 15 vuotta, mitä pienistä.

ekat 38 vuotta. Sitten sain elämäni työpaikan (ihan kouluttamaton duunari olen) ja yhtäkkiä huomasin, että ei tarvitse enää laskea joka senttiä eikä elämä ole pelkkää kituuttamista ja pienen palkan kiroamista. Nyt 4 v myöhemmin mulla on ekan kerran omaisuutta (talo maaseudulla, velkaa olen siitä toki) ja lapsetkaan eivät enää vain kuluta, vaan pystyvät kustantamaan omia menojaan kesätöillä jne. Ihan mahtavaa! 20 vuotta sitä köyhyyttä kesti, en tosin edelleenkään ostele ja kuluta lainkaan, vaan maksan nyt sitä taloa.