Onko kaikilla 40v isot tulot ja paljon omaisuutta?

vähän velkaakin, omaisuutta on puolet rämästä, vanhasta talosta ja yksi vanha, rämä auto.

Olen kohta 50v

Ei velkaa, realisoitavaa omaisuutta ehkä noin 65000e.

Talo on oma joskus 20 vuoden päästä. Rakennetaan siis omaa nyt. Mutta lapset on aikuisia jo kahdeksan vuoden päästä, sittenhän sen voi myydä ja hankkia pienemmän. Luultavasti velattoman.

Iso asunto pääkaupunkiseudulla, josta velkaa n. 140 000 e. Velaton auto (halpa). Velaton kesämökki puoliksi veljen kanssa (ja hyvin sopii meille yhteisomistus, ei riidellä).



Opistotason koulutus, töissä ollut aina opintojenkin ohessa.



n40, 3 lasta, eronnut

ekat 38 vuotta. Sitten sain elämäni työpaikan (ihan kouluttamaton duunari olen) ja yhtäkkiä huomasin, että ei tarvitse enää laskea joka senttiä eikä elämä ole pelkkää kituuttamista ja pienen palkan kiroamista. Nyt 4 v myöhemmin mulla on ekan kerran omaisuutta (talo maaseudulla, velkaa olen siitä toki) ja lapsetkaan eivät enää vain kuluta, vaan pystyvät kustantamaan omia menojaan kesätöillä jne. Ihan mahtavaa! 20 vuotta sitä köyhyyttä kesti, en tosin edelleenkään ostele ja kuluta lainkaan, vaan maksan nyt sitä taloa.

Etkö voisi asua hieman "pienemmin" ja kokea, elää, matkustella... Jokainen toki elää tavallaan, mutta jotenkin tuosta omasta talosta on tullut ihmisille ihme pakkomielle!!

ehkä jollain sellaisilla jotka kävi vain amiksen peruskoulun jälkeen voi ollakin. He ovat jo siinä 18v iässä siirtyneet työelämään.

Itse valmistuin vasta 27v ikäisenä yliopistosta. Sen jälkeen oli opintolainaa ihan hitonmoinen kakku maksamatta.

Töitä kerkesin tehdä sen 5v (eli just ja just sain maksettua opintolainat) ja sitten tuli eka lapsi, välillä töissä vuosi, taas lapsi. Sitten taas äippäloman jälkeen vuoden jakso töitä ja kolmas lapsi.

Mulla ei ole ollut siis AINOATAKAAN sellaista työvuotta jossa olisi jäänyt rahaa ns. itselleni, aina on pitänut maksaa joko opintolainoja tai säästää hoitovapaita varten. Ei ole ollut vielä tähän hetkeen mennessä sellaista tilannetta että palkasta jäisi yhtään mitään käteen jolla voisi jotain ostaa. Ja akateemisia ollaan molemmat.

Meillä on vain velkainen koti ja velkainen auto, emme omista yhtään mitään. Opintolainat viivästytti asunnonhankintaakin monta vuotta.

Useimmilla akateemisilla on sama kuvio, ellei sitten heti päässyt johonkin toimitusjohtajan paikalle ja hyville tuloille (harvinaista).

Luokkakokouksessa kävi ilmi että kaikki ne jotka menivät AMIKSEEN ovat todella selkeästi ns. akateemisten yläpuolella omaisuuden ja varakkuuden suhteen. Akateemisella kestää yli 10v pitempään ennenkuin vasta pääsee työelämään ja on vielä opintolainat maksettavana. Akateeminen pääsee vasta sitten työuran loppupuolella duunarien ohi, kun palkat ovat sitten kokemuksen karttuessa paremmat. Ja kaikki ei pääse silloinkaan :)

Ei mene ihan noinkaan. Me ollaan alle 40-vuotiaita, molemmilla korkeakoulukoulutus ja tällä hetkellä lainattomia. Yllätys yllätys, me tehtiin opintojen ohella töitä, joten opintolainaakaan ei olla otettu. Ja ei, ei olla myöskään koskaan saatu rahaa vanhemmiltamme tai peritty mitään.

Nyt siis omistuksessa pari autoa ja isohko koti pääkaupunkiseudulla, kaikki maksettu palkkatuloilla. Ja ei olla mitään toimareita kumpikaan, kyse on oikeastaan vaan siitä mihin rahansa haluaa laittaa. Kotona olen ollut lasten kanssa ihan siinä missä muutkin ja matkusteltukin ollaan pari kertaa vuodessa.

Ei todellakaan. Meillä esim (40/46 v.) palkkakehitys on ollut laskeva! Toisen ei-akateeminen ammatti katosi, kun eräs ala alasajettiin Suomessa. Toisen (akateeminen) palkka taas kutistui, koska kunta säästi aina samasta jo prekariteetissa olevasta ihmisryhmästä. Kk-ansiot pk-seudulla yhteensä olleet nettona n. 3000 eur ja asutaan vuokralla 30m2. Ensi vuonna yhteisnettoansiot n. 2000 eur/kk... nim.merk. petetyt odotukset

tästä omaisuus ja palkka-aiheesta. Joka kerta mukaan tulevat nämä omaisuuksillaan ja palkoillaan pätevät. Lisänä vielä eräät, jotka elvistelevät jo tulossa olevilla perinnöillään.



Meillä on 5 lasta, joista 2 jo aikuista. Kaikki palkkatulot menevät elämiseen. Ihan siis kaikki.

Vanhin lapsista on jo perheellinen, mutta seuraavat tarvitsevat ja saavat vielä taloudellista tukea meiltä. Ei mitään ihmeellistä, mutta kännykkälaskut, vakuutuksia, moottoripyörä- ja ajokortti, musiikkiopiston lukukausimaksut, lukion oppikirjat jne.



Asuntoa on maksettu 40 000 € ( jos myy ei saada omia pois, kun menisi välittäjän palkkio)

Autokin on, siitä maksettu ehkä 5000 e



Ei ole perintöjä tullut, eikä tulossa.



N 44 ja M 45

Näin yli nelikymppisenä on tajunnut, ettei noilla asioilla ole paskankaan vertaa omassa elämässä.

Hyvin sanottu. Elämän onnellisuus koostuu muusta ja ihan ilmaisista asioista, vaikka kivasta säästä, lämpimästä uunista, lapsen hymystä ja koiran lipaisusta poskelle.

No, ruokaa pitää saada ja lämmin paikka olla, mutta kaikki muu on sivuseikkoja...

Mulla on kohtalaisen hyvät tulot, samoi miehellä. Asuntolainaa on vielä muutamaksi vuodeksi, mutta velkaa on aika vähän. Olen nyt 42-vuotias ja jos kaikki menee nykysuunnitelmien mukaan ei velkaa ole enää silloin kun täytän 50. Tämä on ollut henkinen tavoitteeni. Siinä vaiheessa on mukavaa, jos voi elää huolettomammin ja tukea rahallisesti esim. opiskelevaa lasta. Omaisuutta ei juurikaan ole asunnon lisäksi. Muutamia osakkeita toisin on, mutta niiden arvo on korkeitaan muutamia tuhansia.

Autokin on työsuhdeauto.

Emme siis ole rikkaita, mutta emme köyhiäkään ja rahaa on aina tilillä myös seuraavana palkkapäivänä. Olen tyytyväinen nykytilanteeseen.

No ei ole. On työttömiä 40v. On sairaita 40v.

Ei ole tuloja eikä juuri omaisuuttakaan kertynyt.

No ei ole. On työttömiä 40v. On sairaita 40v.

Ei ole tuloja eikä juuri omaisuuttakaan kertynyt.