Huoh, koska noista lapsista oikein tulee omatoimisia ja itseohjautuvia?
Kommentit (18)
siitä, ettei ole:
"En mä voinut mennä pesulle kun en löytänyt yöpukua." "Mikset käynyt pesulla ennen kuin puit yöpuvun?" "Et sä ole sanonut, että niin voi tehdä."
"En mä lukenut läksyjä kun sä et ollu pakottamassa. Lupasin lupasin, mutta se oli vaikeeta ja nyt mä menen nukkumaan."
"Ai lautaset pöytään? Missä meillä on lautasia?" (olleet samassa paikassa koko hänen elämänsä ajan, nähnyt ne satoja kertoja ja ottanut usein kaapista)
"Miks sä tönit mua, haastatsä riitaa?" (seisoo oviaukossa eikä koskaan tajua väistää ketään, muut yrittävät puikahtaa sivusta)
Kyllä se omatoimisuus lisääntyy aina pikkuhiljaa.
Meillä 9v tyttö ei löydä vesilasia ja vettä hanasta jos olen kotona. Kun on koulun jälkeen yksin kotona niin kokkaa pirtelöä ja lämmittää ruokia yms. Vielä kun kävisi omatoimisesti muistuttamatta ja pakottamatta suihkussa.
Ja siivoaisi huoneensa....
Sitä odottaessa!
palstaa lukeneena rohkenen väittää!
siitä, ettei ole:
"En mä voinut mennä pesulle kun en löytänyt yöpukua." "Mikset käynyt pesulla ennen kuin puit yöpuvun?" "Et sä ole sanonut, että niin voi tehdä."
"En mä lukenut läksyjä kun sä et ollu pakottamassa. Lupasin lupasin, mutta se oli vaikeeta ja nyt mä menen nukkumaan."
"Ai lautaset pöytään? Missä meillä on lautasia?" (olleet samassa paikassa koko hänen elämänsä ajan, nähnyt ne satoja kertoja ja ottanut usein kaapista)
"Miks sä tönit mua, haastatsä riitaa?" (seisoo oviaukossa eikä koskaan tajua väistää ketään, muut yrittävät puikahtaa sivusta)
meillä myös 10v pojalta ei onnistu kuin jatkuvasti muistuttamalla hommat, jotka 4v pikkuveli tekee yhdellä sanomisella. Kaikki eivät vaan jaksa kiinnostua:(
Ei auta vältsiin kotoa muuttaminenkaan. Mun mies asui yksin niin sen äiti kävi siellä siivoamassa, tuomassa ruokaa ja lähtiessään vei roskat. Yhteiselämän alussa oli hieman hankalaa, kun toinen ei ollut oppinut tai tottunut tekemään _mitään_ ja se koki kaikki lähikaupassa käynnitkin hirveäksi uhraukseksi hänen omasta ajastaan. Oli vähän pinna kireällä ajoittain.
En nyt tarkoita sanoa että sä teet vastaavaa karhunpalvelusta pojalles.
ettei ole yhtään seurannut, miten muut mitäkin asiaa tekevät. Normaalistihan lapsi katselee muiden puuhia, tämä ei ole sitä koskaan tehnyt. Nyt kun pitäisi selvitä jo monesta asiasta itsenäisesti, on kuin Liisa Ihmemaassa – sen lisäksi, että joutuu harjoittelemaan yrityksen ja erehdyksen kautta kuten kaikki lapset, on myös tietämätön siitä, miten asioita on yleensä tapana tehdä.
Kuinka sinä nyt äitinä et ymmärrä, että jäisit ilman miniää ja lapsenlapsia, jos poikasi oppisi niin omatoimiseksi ja itsenäiseksi, että pärjäisi ilman äitiä. Joko omaa tai lasten äitiä.
Tytöillä se on vähän eri juttu. Mulla ovat olleet kohtuullisen omatoimisia pienestä pitäen. Erinäisiltä kommelluksilta ei ole vältytty, mutta ei ne mitään haittaa.
runsaalla sylissä olemisella. Itse pikkuhiljaa hyppivät pois sylistä tutkimaan ympäristöä. Siinä ajan kanssa opetin arjen mukana kodin tavoille ja selittelin asioita. Hieman myöhemmin vaadin sitä sun tätä esim. ruuan laittoa ja runsaasti kotitöitä viikoittain yläasteesta eteenpäin.
Ja mikä oli kotiäidin saama tulos?? Omatoimisia, osaavia ja tyytyväisiä aikuisia. Erittäin hyvää palautetta jo opiskeluaikojen työpaikoista, erityisesti oma-aloitteellisuudesta ja oikeasta aseneteesta. Tunnemme tyytyväisyyttä!
Tasapainon vuoksi on sanottava ettei kaikki niin auvoista ollut sillä minunkin lapsilleni kehittyi oma tahto! Onni oli se, että tunsin heidät niin hyvin ja osasin taivutella tuota tahtoa heidän omaksi parhaakseen elämää varten.
Siis kyllähän nyt 10-vuotiaan pitää olla omatoiminen!
Lakkaa tekemästä asioita lapsen puolesta. Ehkä tarvitsee sen 10 000 toistoa, mutta se on vain tehtävä.
En kestäisi, jos mun pitäisi edelleen (lapset 7 ja 9) vahdata joka asiassa. Kyllä ton ikäiset tietää, että mitä kuuluu aamu- ja iltatoimiin, miten kotityöt tehdään ja muuta. Harjoittelun puutetta, jos teeskentelee niin laiskaa et kyselee tyhmiä.
Lapsia voi kannustaa AJATTELEMAAN itse, kaameeta jos kasvaa sellaisia aloitekyvyttömiä, jotka ei osaa kuin odottaa että joku aikuinen SANOO mitä pitää tehdä....
Kehitys on hidasta mutta jatkuvaa. Pojat kehittyneet ainakin meillä tytärtä hitaammin. Lapsi saa toki olla lapsi.
Kerran tuli mielenkiintoinen dokumentti siitä, mitkä asiat vaikuttavat siihen, että lapsista tulee aloitekyvyttömiä ja passiivisia.
Luonnostaanhan lapsi on utelias ja tekevä, joka haluaa oppia koko ajan uusia asioita, kasvaa isommaksi ja ennen pitkää aikuiseksi.
Mutta ne lapset, jotka eivät olleet saaneet/joutuneet leikkimään vapaasti vaan aina ohjatusti esim. päiväkodissa, koulussa, harrasteryhmissä eivät osanneet tehdä mitään, siis yhtään mitään ilman aikuisen ohjausta. Heistä oli sammunut kokonaan se luovan leikkivän lapsen valo.
Mitä vähemmän ohjelmoimatonta aikaa, televisiota/pleikkaa/tietokoneita/äidin ylläpitämää puuhaa ---> sitä luovempi ja omatoimisempi lapsesta tulee.
Aikuisen pitää olla läsnä, mutta ei tehdä asioita lapsen puolesta.
Miten sun lapsesi pärjää koulussa?
Aika pitkällemeneviä johtopäätöksiä täällä muutamat tekevät rivin mittaisen avautumisen perusteella... mutta sama se on kyllä kaikissa ketjuissa.
Tää on kyllä yks perkeleellinen myytti, että pojat kehittyy hitaammin....
Ei kehity, pojilta vain ei vaadita eikä oleteta ikätason mukaista käyttäymistä.
Miehen mallit loistaa poissaolollaan ja pojista kasvaa vätyksiä ja nyhveröitä....
Juuri noin olen aina ajatellut asioiden olevan ja suorastaan vakuuttunut siitä!
Äidit ´´pilaava´´t poikalapsensa ja sitten valittavat miehistään. Niin ristiriitaista!
minäkin olen kotiäiti ja olen opastanut lapsiani kotitöihin yms vuosikausia. Sekä tyttöä että poikaa.
Kummatkin on luonteeltaan "unelmoijia", samat asiat pitää toistaa monta kertaa. Kummatkin pärjää koulussa hyvin.
oliskohan tässäkin asiassa taas luonne-eroja, eikä niinkään poika/tyttö tai päiväkoti/koti dikotomioista.
ellei pojalla ole jotain selkeää syytä sille, ettei osaa toimia itsenäisesti yhtään.