Vaimo haluaisi lapsen muttei halua seksiä

Ongelma kuulostaa sarkastiselta, mutta käytännössä näin on. Minäkin haluaisin lapsen, mutta koko tilanne on alkanut arvelluttamaan. En tiedä onko vaimoni haluton vain minua kohtaan vai poteeko yleistä haluttomuutta. Tilanne on huolestuttava jos syy on tuo ensimmäinen. En ole enään yhtään varma haluanko lapsen naisen kanssa, joka ei halua minua. En murehdi asiaa vain itsekkäästi, vaan ajattelen asiaa myös lapsen kannalta. Millaisen mallin hän saisi vanhemmiltaan tulevaa elämäänsä varten. Vaikka lapsi ei tiedäkään vanhempiensa sänkypuuhista mitään, uskon että hän aistii kylmyyden jotenkin. Mielestäni on väärin hankkia lasta tällaisessa tilanteessa. Mitenköhän tämä pitäisi vaimolle viestittää?

Sanoisin, että en tee lasta naisen kanssa joka ei halua nussia ja sekstailla ylipäätään. Melko simppeliä omalla kohdalla.

Minulle kävi niin, että vaimo ilmoitti tammikuussa, 18 vuotta naimisissa oltuamme, ettei halua minua, eikä toosi pitkään aikaan ole halunnutkaan. Vaikka seksiä oli ollut, hän oli kiihottunut ja saanutkin. Hän tunnusti, että ilmeisesti minuun rakastui ja rakastaa, koska olen "hyvä mies" ja täydellinen isä lapsille ja hyvä ystävä jne. Ja onhan meillä ollut hyvä yhdessä muuten ja voisi kai vieläkin olla, ellei tämä asia nyt repisi meitä erilleen.



Ainahan niitä erisuuruisten halujen aiheuttamia ongelmia oli ollut, kuten on varmasti kaikilla pitkään yhessä olevilla. Niiden hän oli selittänyt johtuvan siitä, että hänellä vain on pienemmät tarpeet ja balanssi pitää vain jotenkin löytää. Tämä osoittautui sittemmin valheeksi kun hän sitten yhtäkkiä avautui, ettei ollut varmaan ainakaan (!) kymmeneen vuoteen minua halunnut. Että haluaja kyllä on, mutta ei halua minun kanssani, Ihmetteli vain että mitähän tekisi halunsa kanssa. Kertoi vielä, että ihan alussa oli intohimoa, mutta sittemmin (lastentekoaikaan ja sen jälkeen) seksimme oli onnistunut vain itsepsyykkaamisella ja haaveilemisella ja että se yrittäminen on hänen osaltaan loppu nyt. Antaa nyt sitten lahnana säälipillua noin kerran kuussa ja katselee silloin avoimesti muualle ettei 'tarvitsisi olla paikalla'.



Eihän sitä oikeati jälkeenpäin tiedä miten olisi suhtautunut, olisiko jättänyt, olisiko jättänyt lapset tekemättä, vai mitä, jos asia olisi tullut aikanaan oikeasti esille. Mutta kyllä minä nyt koen, että että petoksella minut avioon vietiin. Neljä lastakin on tullut.



Missään pidemmässä suhteessa ei vältytä erilaiten tarpeiden toteuttamiseen liittyviltä ongelmilta. Seksissä vain on se ikävä piirre, että varsin yleisesti edelleen ajatellaan, että melkeinpä kaikkia muita tarpeita voi aivan hyvin tyydyttää myös muiden kanssa, mutta seksi on sallittu vain yksin tai puolison kanssa. Sinun pitää miettiä, että pystytkö tässä parisuhteessa toteuttamaan itsellesi välttämättömät tarpeet, ja jos et, niin pystytkö silti suoraselkäisesti olemaan suhteessa ja tyydyttämään niitä tarpeita jotenkin muuten.



Sinun pitää siis päättää, jäädäkö vai lähteäkö. Ja jos jäät, hyväksyä kaikki mitä siitä seuraa. Eli esimerkiksi se, ettet ehkä enää koskaan saa oikeasti tyydyttävää seksiä. Tätä minä nyt olen yli puoli vuotta päivittäin miettinyt. Monesti olen päättänyt, että jään ja hyväksyn sen, mutta vähintään joka viikko tulee se armoton vitutus, ettei näin voi olla ja että vielä on liikaa elämää jäljellä että ilman seksiä haluaisin edes yrittää kestää.



Tsemppiä!

Ei tuossa auta muuta kuin tilata vaimolle keinosiemennys ja käydä ite huorissa.

Huh, kamalaa. Melkein tippa tuli silmään, voimia bro!

Eihän tuollainen seksi ole kuin vaimoon?? runkkaamista.

En voi ymmärtää miten joillekin seksi kulminoituu niin vahvasti vaihtelevuuteen, säpinään ja jännitykseen. Ilmeisesti se on sellaisten hommaa jotka eivät aidosti ole seksuaalisia ja tarvitse orgasmia yms. vaan seksiä harrastavat sen takia tuntemattomien kanssa etteivät tylsistyisi ja saisivat itsetunnolleen pönkitystä.

En minäkään aina ajattele vaimoani nähtä nussiessani, mutta so what? En kaipaa ketään muutakaan, vaan välillä sekstaan vaimoni kanssa ilman että himo kohdistuu varsinaisesti ihmiseen, enemmänkin puhdas panetus on se olotila.

Jotenkin mulla tulee mieleen, että jos nainen ei halua seksiä miehensä kanssa vaan haluaisi jonkun muun kiihottavamman kanssa, niin oma mieshän jollain tapaa "ällöttää" naista. Ei terve pohja jos toista ei näe seksikkäänä ja haluttavana millään tapaa.

Minulle kävi niin, että vaimo ilmoitti tammikuussa, 18 vuotta naimisissa oltuamme, ettei halua minua, eikä toosi pitkään aikaan ole halunnutkaan. Vaikka seksiä oli ollut, hän oli kiihottunut ja saanutkin. Hän tunnusti, että ilmeisesti minuun rakastui ja rakastaa, koska olen "hyvä mies" ja täydellinen isä lapsille ja hyvä ystävä jne. Ja onhan meillä ollut hyvä yhdessä muuten ja voisi kai vieläkin olla, ellei tämä asia nyt repisi meitä erilleen. Ainahan niitä erisuuruisten halujen aiheuttamia ongelmia oli ollut, kuten on varmasti kaikilla pitkään yhessä olevilla. Niiden hän oli selittänyt johtuvan siitä, että hänellä vain on pienemmät tarpeet ja balanssi pitää vain jotenkin löytää. Tämä osoittautui sittemmin valheeksi kun hän sitten yhtäkkiä avautui, ettei ollut varmaan ainakaan (!) kymmeneen vuoteen minua halunnut. Että haluaja kyllä on, mutta ei halua minun kanssani, Ihmetteli vain että mitähän tekisi halunsa kanssa. Kertoi vielä, että ihan alussa oli intohimoa, mutta sittemmin (lastentekoaikaan ja sen jälkeen) seksimme oli onnistunut vain itsepsyykkaamisella ja haaveilemisella ja että se yrittäminen on hänen osaltaan loppu nyt. Antaa nyt sitten lahnana säälipillua noin kerran kuussa ja katselee silloin avoimesti muualle ettei 'tarvitsisi olla paikalla'. Eihän sitä oikeati jälkeenpäin tiedä miten olisi suhtautunut, olisiko jättänyt, olisiko jättänyt lapset tekemättä, vai mitä, jos asia olisi tullut aikanaan oikeasti esille. Mutta kyllä minä nyt koen, että että petoksella minut avioon vietiin. Neljä lastakin on tullut. Missään pidemmässä suhteessa ei vältytä erilaiten tarpeiden toteuttamiseen liittyviltä ongelmilta. Seksissä vain on se ikävä piirre, että varsin yleisesti edelleen ajatellaan, että melkeinpä kaikkia muita tarpeita voi aivan hyvin tyydyttää myös muiden kanssa, mutta seksi on sallittu vain yksin tai puolison kanssa. Sinun pitää miettiä, että pystytkö tässä parisuhteessa toteuttamaan itsellesi välttämättömät tarpeet, ja jos et, niin pystytkö silti suoraselkäisesti olemaan suhteessa ja tyydyttämään niitä tarpeita jotenkin muuten. Sinun pitää siis päättää, jäädäkö vai lähteäkö. Ja jos jäät, hyväksyä kaikki mitä siitä seuraa. Eli esimerkiksi se, ettet ehkä enää koskaan saa oikeasti tyydyttävää seksiä. Tätä minä nyt olen yli puoli vuotta päivittäin miettinyt. Monesti olen päättänyt, että jään ja hyväksyn sen, mutta vähintään joka viikko tulee se armoton vitutus, ettei näin voi olla ja että vielä on liikaa elämää jäljellä että ilman seksiä haluaisin edes yrittää kestää. Tsemppiä!

Itse sinnittelin kahdeksan vuotta naisen kanssa joka ei sytyttänyt, lähinnä lasten vuoksi. Koetin olla uskollinen, vitutti. Petin, helpotti hetkeksi mutta vitutti taas. Sitten kun erottiin löysin sellaisen Naisen jota haluan ja palvon ja se taitaa olla oikeasti molemminpuolista. Lapsia ei pitänyt enää tehdä, yksi on kuitenkin tullut ja toinen tulossa ja jos ikää ei olisi jo jonkin verran, niin saisi tulla paljon lisää. Taitaa se niin olla jotta samankaltaiset seksuaaliset mieltymykset antaavat hyvän pohjan myös hyvälle arjelle. Jollei seksuaalisuus kohtaa, niin hyväkin arki hukkuu vitutukseen..

Ongelma kuulostaa sarkastiselta, mutta käytännössä näin on.

Minäkin haluaisin lapsen, mutta koko tilanne on alkanut arvelluttamaan. En tiedä onko vaimoni haluton vain minua kohtaan vai poteeko yleistä haluttomuutta. Tilanne on huolestuttava jos syy on tuo ensimmäinen. En ole enään yhtään varma haluanko lapsen naisen kanssa, joka ei halua minua.

En murehdi asiaa vain itsekkäästi, vaan ajattelen asiaa myös lapsen kannalta. Millaisen mallin hän saisi vanhemmiltaan tulevaa elämäänsä varten. Vaikka lapsi ei tiedäkään vanhempiensa sänkypuuhista mitään, uskon että hän aistii kylmyyden jotenkin.

Mielestäni on väärin hankkia lasta tällaisessa tilanteessa. Mitenköhän tämä pitäisi vaimolle viestittää?

Miljoona tarinaa ja ketjua siitä, että parisuhde ja seksi loppuivat lasten tuloon. Sinulla ap loppunut jo ennen sitä. Eli tilanne voi vain huonontua tuossa huonossa tilanteessa.

Jos ratkaisusi suostua lapsen tekoon osoittautuu huonoksi, niin sinulta menee 10-15 vuotta elämästä tuohon. Vaikka ei edes lasta ajateltaisi.

jeesusta odotellessa...

Toi tilanne ei varmaankaan ole järin harvinainen, itsekin vastaavan kokenut. Se lienee monesti jokin psykologinen lukko, mut jos ei toisella ole halua asiaa mitenkään käsitellä niin eihän se aukea. Itse päätin että kun ei kerran mitään fyysistä kanssakäymistä ole, olemme vain kämppiksiä joilla ei ole toisaan kohtaan mitään uskollisuusvelvotteita. Kenelle olet uskollinen, jos ei kenenkään kanssa mitään tapahdu? Kun sitten alko harrastaa kanssakäymistä kodin ulkopuolella palasi elämään ja arkeen valo, kaikki sujui paremmin niin kotona kuin puutarhassakin... Lopuksi törmäsin naiseen jonka kanssa olis halunnut jakaa enemmänkin ja ilmoitin asiasta vaimolle. Sit oli aikaa ja halua käsitellä asiaa ja tuo lukkokin laukesi. Sen jälkeen on menty taas normaalia parisuhdearkea, jos nyt sellaista onkaan.

Olet vaimolle väline, jota hän tarvitsee saadakseen lapset. Hän ei tunne empatiaa sinua kohtaan, eikä pidä sinun toiveitasi seksistä tai läheisyydestä minkään arvoisina. Hänellä on tarpeita, sinulla velvollisuuksia. Yhtä helposti kuin lopettaa seksin hän saattaa lopettaa työnsä ja jäädä kotiin lasten kanssa, päinvastoin jättää lapset kokonaan sinun harteillesi, kieltää pitämästä yhteyttä sinun sukuusi, ottaa eron ja viedä lapset pois, tai mitä tahansa, mikä palvelee hänen tarpeitaan.



Mikäli sinä myöhemmin löydät rakkautta ja läheisyytta muualta etkä enää täytä vaimon tarpeita, hän omaksuu petetyn vaimon roolin. Muutut hänelle arvottomaksi, etkä ansaitse nähdä lapsiakaan.

Olet vaimolle väline, jota hän tarvitsee saadakseen lapset. Hän ei tunne empatiaa sinua kohtaan, eikä pidä sinun toiveitasi seksistä tai läheisyydestä minkään arvoisina. Hänellä on tarpeita, sinulla velvollisuuksia. Yhtä helposti kuin lopettaa seksin hän saattaa lopettaa työnsä ja jäädä kotiin lasten kanssa, päinvastoin jättää lapset kokonaan sinun harteillesi, kieltää pitämästä yhteyttä sinun sukuusi, ottaa eron ja viedä lapset pois, tai mitä tahansa, mikä palvelee hänen tarpeitaan. Mikäli sinä myöhemmin löydät rakkautta ja läheisyytta muualta etkä enää täytä vaimon tarpeita, hän omaksuu petetyn vaimon roolin. Muutut hänelle arvottomaksi, etkä ansaitse nähdä lapsiakaan.

AP voisi miettiä asiaa siltä kantilta, että miksi sinun pitäisi antaa naiselle jotain sellaista mitä hän haluaa vaikka itse et saa häneltä mitä haluat? Jos äärimmilleen mennään niin elämän ei tarvitse olla iloista antamista jos itse selkeästi ei saa tarpeilleen vastausta. Elämä on iloisen antamisen ja saamisen kauppaa.

parisuhde aina vaatiikin erilaisia kompromisseja niin en mä usko, että tollasta vaihtokauppaa noissa asioissa kukaan kovin kauan sietää. Jos ei kumpikin halua toisen läheisyyttä ja huomiota, niin mielestäni tekopillu tai maksullinen ajaisi asiansa paremmin.