Paska. Olen raskaana. En ole vielä kertonut miehelle.

ja elämänne on täydellistä sen jälkeen.



Raha on sivuseikka.

rupes ihan itkettämään. Haluaisin uskoa tähän ja jossain syvällä mulla on aika vahva perusluottamus elämään, mutta meillä on ollut niin paljon vaikeuksia jo vuosia ja voimat on ollut molemmilla aika lopussa useamman kerran, että epäilyttää oma ja puolison jaksaminen todella paljon... Niin ja mun puolesta se saa olla kyllä uusi prinssikin...

Mulle kävi niin, että tulin raskaaksi sen jälkeen, kun miehelle oli tehty vasektomia, ja jätimme ehkäisyn liian aikaisin pois sen jälkeen. Vitutti. Ei ollut lapsia ennestään, enkä kokenut olevani valmis äidiksi varsinkaan yksin.



Tein abortin. Pelkäsin, että kaduttaa ja jää traumat. Kumpaakaan ei ole tapahtunut. Nyt 15v myöhemmin olen toisen miehen vaimo ja meillä on kolme toivottua lasta.

mutta juuri se aika kun tiedostaa, että on siinä eri valintojen edessä on jotenkin niin kovin tuskallista. Ihanaa, että sinun abortti-valintasi oli oikea. Se ei tunnu nyt lainkaan oikealta minun tapauksessani, joten oikeastaan minulla ei olekaan mitään valintaa edessä. Ehkä kyse on enneminkin siitä, miten saisin henkiset ja materiaaliset resurssit riittämään. Ja toisaalta, jos tulen siihen tulokseen, että en mitenkään, niin pitääkö minun sitten kuitenkin harkita aborttie, joka tuntuu aivan mahdottomalta ajatukselta. Voi kun elämä olisi yksinkertaista ja ennustettavissa olevaa...

Alkuviikot vasta. Ei todellakaan ollut tarkoitus. Mutta voimme syyttää itseämme. En hakenut ajoissa parempaa ehkäisyä, eikä kortsu sitten varma ollut. Abortti kävi mielessä, mutta tiedän etten siihen kykene. Joten vauva tulee jos ei kesken mene. Onneksi on monta kk aikaa tottua ajatukseen.

Tämän jälkeen en kyllä enää hidastele ehkäisyn kanssa

en ole syönyt hormooneja sitten teinivuosien. Ehkäiseminen on aina tuntunut jotenkin hirvittävän moniulotteiselta asialta sekä minun, että miehen mielestä. Niinpä ollaan käytetty kortsuja ja muuta 'epämääräistä'. Kokoajan olen kuitenkin tiedostanut, että meillä on iso riski vahingolle ja usein puhunut siitä mieheni kanssa. Muutama kuukausi sitten vihdoin uskalsi tosissaan miettiä vasektomiaa. Ja nyt sitten raskaan. Yhdeksän vuotta välissä.



Miten sun mies suhtautui tähän raskauteen?

Raha on sivuseikka.

Raha on aika hemmetin oleellinen asia. Ylipäänsä elämän kannalta.

Meillä jaksaminen oli todella kortilla siihen aikaan kun neljäs raskaus selvisi. Minä olin alkuun abortin kannalla ja mies taas vauvan pitämisen kannalla. Mies piti vuorotteluvapaata vauvan synnyttyä ja etsittiin muitakin apuja arkeen.



Olen tyytyväinen että meillä on tämä neljäskin lapsi. Yhtään ei ole kaduttanut vaikka alku olikin todella rankkaa vauvan synnyttyä. Nyt on helppoa kun nuorinkin on jo 4v.

Jos uskot, että parisuhteenne kestää ja saatte voimavarat kohtuulliseen elämään tiukkuuden keskelläkin säilytettyä, niin silloin tiedät että sinun on vain sopeuduttava vauvan tuloon. Jos taas tulee tunne, että parisuhde kaatuu vauvan takia, niin mieti vielä toinen kerta. Ajattele asiaa myös isompien lasten kannalta!



Useinhan on niin, että asiat järjestyvät lopulta hyvin, vaikka etukäteen kamalalta tuntuukin. Mutta kuitenkin, jos vauva tuntuu ihan ylivoimaiselta tilanteeseenne, niin keskeyttäminenkin voi olla siinä tilanteessa rakkauden teko.



Kyllä se asia selviää sydämen ääntä kuuntelemalla (anteeksi imelyyteni).

Jotenkin haluaisin uskoa siihen, että sitä sopeutuu valitsevaan tilanteeseen ja osaa jopa nauttia siitä. Lapset ovat hirvittävän mielenkiintoisia otuksia, joten osaan kyllä ottaa tämän ehkä jotenkin taas uutena seikkailuna. Ja olen kyllä perusluonteeltani hirvittävän sinnikäs ja pusken läpi vaikka sen harmaan kiven, mutta olen vanhemmiten tullut myös sen verran realistisemmaksi, että tiedostan myös kaikki minusta riippumattomat vaarat...



Mies tulee tiistaina työmatkalta. Kerron sille sitten. Miehen reaktiosta riippuu paljon. Tähän projektiin tarvitaan molempien luottamus...

Jos uskot, että parisuhteenne kestää ja saatte voimavarat kohtuulliseen elämään tiukkuuden keskelläkin säilytettyä, niin silloin tiedät että sinun on vain sopeuduttava vauvan tuloon. Jos taas tulee tunne, että parisuhde kaatuu vauvan takia, niin mieti vielä toinen kerta. Ajattele asiaa myös isompien lasten kannalta!

Useinhan on niin, että asiat järjestyvät lopulta hyvin, vaikka etukäteen kamalalta tuntuukin. Mutta kuitenkin, jos vauva tuntuu ihan ylivoimaiselta tilanteeseenne, niin keskeyttäminenkin voi olla siinä tilanteessa rakkauden teko.

Kyllä se asia selviää sydämen ääntä kuuntelemalla (anteeksi imelyyteni).

koska ei näitä asiota taida pelkällä järjellä oikein pystyä ratkaisemaan, jotain alitajunnan viestejä pitäisi herkistyä kuuntelemaan. Meidän 'päivätajunta' on niin kuormittunut kaikesta jatkuvasta sälästä ettei sitä niin objektiivisesti aina pysty käyttämään. -ap