Lapsen kaverin äiti kielsi lapsia enää leikkimästä keskenään!

Ap:n lapsi yrittää pakottaa hänen lastaan, eikä hän pidä sitä asiallisena.



Miksi 8-vuotiaan kaveritilanne on ylipäätään päästetty tuollaiseksi?

tuossa ei ehkä kuitenkaan ole kyse niinkään temperamenttieroista vaan siitä, että ap:n lapsi yrittää pompottaa toista ja määrätä, miten toimitaan vaikka toinen ei halua (esiintyminen).



Oletko nyt ihan varma, että lapsesi temperamentti on "ujo, hidas lämpenemään, pelkää konflikteja"?

Jollain tavalla se ujo lapsesi toista painostaa koska toinen vielä suostuu (vastoin tahtoaan) esiintymään. Tuo kaveruussuhde ei ole tasapainossa. Miksi ylipäänsä jatkaa kaverisuhdessa jos ne tilanteet usein johtavat vinkumiseen, riitoihin ja siihen, ettei leikki suju (ap:n sanoja lainatakseni)?



Itse viheltäisin pelin poikki jos lapseni kaveri käyttäytyisi noin ja tilanne olisi tuo. Kunnon kaveruuden kun ei pitäisi aiheuttaa kummassakaan ahdistusta.

komentelevan kaverin kanssa. Aina kun komentelu alkoin, hän tuli itse kotiin. Kerroin tästä niille toisen vanhemmille, mutta mikään ei muuttunut. Niinpä lapset eivät enää leiki keskenään, eikä tuo toinen lapsi ole enää hakemassa lastamme, eli taitaa sitten olla molemminpuolista. Eikä asiaan auta edes äidin painostus, kun ei halua komenneltavaksi niin ei halua.

Minulla on ujo lapsi eikä hän koskaan ole ketään ikäistään määräillyt saatikka painostanut. Hyvä jos saa edes sanaa suustaan. Pikkusisarensakin kanssa vain neuvottelee, mitä leikkisivät.

[iNyt heidän äitinsä on sitä mieltä, että hänen poikaansa ahdistaa liikaa, kun pitäisi esittää leikkejä myös näytelminä joko meidän perheen vanhemmille tai sisaruksille tai sitten heillä.

Heidän poikansa ei halua esiintyä perheille, koska on kuulemma vähän noloa esittää jotain supersankari-juttuja ns. näytelminä ja pistää muut katsomaan. Hän kokee sen ahdistavana, että minun pojalleni se on tärkeää.

ap

joutuu esittään jotain vain koska SINUN poikasi niin haluaa...

muutenkin on epätavallista, et 8v esiintyy , noin tekee yleensä vain pienemmät lapset...

muttta onko tuo ainoa syy erotta kaverit? mielestäni ei ole !!!

ratkaisu on, et kenenkään ei ole pakko esittää kenellekkään mitään!!!!!!!

eli leikikööt leikkejään, muttta mitään esiintymistilanteita ei ole pakko järjestää.tämä sinun lapsensi on ymmärrettvä, esittäkööt yksikseen sitten jos niin haluaa...

kaveruus on sitä, et yhdessää on kivaa, joskus voi tulla pient'ä kinaa jne. mut pääsääntöisesti on mukavaa olla yhdessä. jos ei ole näin, niin parempi miettiä asiaa, eli pitää taukoa, etsiä muitakin kavereita jne jne

kaverit myös jopustavat, aina ei just tuo leikki kiinnosta, mut kaverin kanssa yhdessä sovitaan, esim ensin leikitään sitä mitä toinen haluaa, sitten sitä mitä se toinen halusi...mikäli yhtä ainoaa molemmille sopivaa leikkiä ei löydy..

eli ap, juttele poikien kanssa , ja sitten vanhempien kanssa..

ei heti kannata täysin erotta kavereita.

mutta kaikille opiksi, lapsella on hyvä olla useampi ystäviä !!!! saa erilaista näkemystä asioihin, oppii tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa, jne jne

ja kun jo se ainoo kavweri lähtee, niin ei jää ketään....... ja se se ei ookivaa...

komentelevan kaverin kanssa. Aina kun komentelu alkoin, hän tuli itse kotiin. Kerroin tästä niille toisen vanhemmille, mutta mikään ei muuttunut. Niinpä lapset eivät enää leiki keskenään, eikä tuo toinen lapsi ole enää hakemassa lastamme, eli taitaa sitten olla molemminpuolista. Eikä asiaan auta edes äidin painostus, kun ei halua komenneltavaksi niin ei halua.

heti komentaa kuka tekee mitä tekee, milloin tehdään, minne mennään jne jne äitinsä vaan on pollee, kun lapsi on tomera ja pärjää, itsenäinen jne jne

eli ei auttanut keskustelut...

lapseni ei enää ole tuon tytön kanssa.

tuossa ei ehkä kuitenkaan ole kyse niinkään temperamenttieroista vaan siitä, että ap:n lapsi yrittää pompottaa toista ja määrätä, miten toimitaan vaikka toinen ei halua (esiintyminen).

Oletko nyt ihan varma, että lapsesi temperamentti on "ujo, hidas lämpenemään, pelkää konflikteja"?

Jollain tavalla se ujo lapsesi toista painostaa koska toinen vielä suostuu (vastoin tahtoaan) esiintymään. Tuo kaveruussuhde ei ole tasapainossa. Miksi ylipäänsä jatkaa kaverisuhdessa jos ne tilanteet usein johtavat vinkumiseen, riitoihin ja siihen, ettei leikki suju (ap:n sanoja lainatakseni)?

Itse viheltäisin pelin poikki jos lapseni kaveri käyttäytyisi noin ja tilanne olisi tuo. Kunnon kaveruuden kun ei pitäisi aiheuttaa kummassakaan ahdistusta.

tällainen "ujo ja hitaasti lämpenevä lapsi".



Minä väsyin lasten leikkimiseen, kun se oli aina sitä, että äidiltään tuli käsky meidän lapselle, meidän lapsi meni sinne, sitten kun lapsensa oli käskyttänyt tarpeeksi, äiti komensi minut hakemaan lapseni pois...



Ei ollut ihan terve se kuvio.

mä yrittäisin kanssa keksiä toisen keinon yhdessäoloon. Voisivatko vaikka ajella pyörällä tai pelata jotain peliä. Nyt leikissä on joku asetelma, jossa toinen kaveri ei viihdy, mutta onhan sitä paljon muutakin tekemistä.



Juttele yhdessä vanhempien kanssa ja ehdota jotain ihan toisenlaista yhdessäolon muotoa.



Se on pidettävä mielessä, että kaikkien vanhempien kanssa ei vaan kykene rakentavaan asioiden ratkaisuun,teki mitä vaan.

Jos sen penskasi kanssa leikkimisen ehto on, että on pakko esiintyä jossain hiton näytelmässä teidän perheelle, niin en pakottaisi lastani sellaiseen, jos ei halua.

leikkimiselle MITÄÄN EHTOJA !!!!

kaikki on täysin vapaaehtoista, ja YHDESSÄ PÄÄTETTYÄ ja pääsääntöisesti kaikilla oltava hauskaa !

ELI AP MENE ITSEESI, MIETI JA TUTKAILE MIKÄ MÄTTÄÄ! vie poikasi teatterikurssille, ehkä löytää sieltä kavereita..

Minusta tässä kuviossa on outoa se, että kahdeksanvuotias käskee äitinsä sanoa naapuripojan äidille, ettei halua leikkkiä naapurinpojan kanssa. Kyllä kahdeksanvuotiaitten pitäisi jo itse osata tällaiset asiat sanoa ja kaverinsa valita eikä piiloutua äidin selän taakse.

Niin miksi niitten pitää olla yhdessä?

Parempi ettei ole yhdessä niin tulee toimeen joskus jos tarttee.

Ei kaikkien kanssa voi olla kaveri.



Ja yhtälailla voi ohjata toiseen suuntaan lapsiaan jos jokkut lapset näyttää olevan muutenkin huonoa seuraa: laittaisitko lapsesi leikkimään sellaisen kanssa joka räkii kaupan edustalla ja tekee pahaa?

Synnynnäisellä temperamentilla ja sosiaalisilla taidoilla ei ole suoranaista yhteyttä keskenään. Minä ja esikoiseni olemme hitaasti lämpeneviä, mutta ei mitään enkeleitä sentään. Ujo ihminen voi olla kiva kaveri tai pomottaja ihan siinä missä muutkin, pomottaminen voi olla tietysti piilotellumpaa, ei "Mut kun mä tahdon" -karjumista.

ymmärtäny:D

joka lähtee kotiin kun asiat ei mene hänen ehdoillaan tai ajaa pois pihastaan.

Vanhemmat sitten sanoo ettei lapsi jaksa leikkiä (väsyy hetkessä -ihmettelen miten jaksaa koulussa olla tai mitään harrastaa).



Kyllä se on vanhempien paikka sanoa lapselle ettei toisten pompottelu ole sopivaa. Tai niitä kavereita ei tosiaan kohta enää näy. Ensin on vaihe että vanhemmat ohjaa lasta toisaalle ja kun lapsi kasvaa niin tätä yhtä osataan omasta aloitteesta jo välttää.

Toivooko ap esityksiä?



Puistattaa niin että kylmänväreet menee pitkin selkää! En ikinä olis suostunut tekemään leikeistäni teatteria, enkä tekis nytkään. Jaiks.

Minun lapseni tykkää hurjasti kehittää esityksiä, mutta kaverinsa harvemmin asialle lämpenevät. Annan lasten päättää itse, mitä tekevät. Jos menee itkuksi, yritän sovitella.