Lapsen kaverin äiti kielsi lapsia enää leikkimästä keskenään!
Oma lapseni on hyvin ujo, hidas lämpenemään ja pelkää konflikteja. Hänen lapsensa on reipas, avoin, vauhdikas ja temparamenttinen.
Usein tilanteet johtavatkin vinkumiseen, riitoihin, ja siihen, että leikit eivät vain suju.
Toisaalta molemmat rakastavat samantyyppisiä mielikuvitusleikkejä, jotka ovat parhaimmillaan todella hienoja. Muiden kanssa näin hyvin leikit eivät lähde lentoon.
Pojat asuvat lähekkäin ja ovat 8-vuotiaita. Nyt heidän äitinsä on sitä mieltä, että hänen poikaansa ahdistaa liikaa, kun pitäisi esittää leikkejä myös näytelminä joko meidän perheen vanhemmille tai sisaruksille tai sitten heillä.
Onko temperamenttierot ja esiintymisongelma riittävän hyvä syy erottaa toisilleen rakkaat pojat?
Mitä te tekisitte tälläisessä tilanteessa?
Itse olen täysin ihmeissäni, että joku voi tällä tavalla erotella lapsen puolesta ketkä kelpaa ystäviksi ja ketkä eivät.
Kommentit (37)
Mutta toisaalta onhan jatkuva riitelykin rasittavaa. pitäkää vähän taukoa.
[iNyt heidän äitinsä on sitä mieltä, että hänen poikaansa ahdistaa liikaa, kun pitäisi esittää leikkejä myös näytelminä joko meidän perheen vanhemmille tai sisaruksille tai sitten heillä.
Heidän poikansa ei halua esiintyä perheille, koska on kuulemma vähän noloa esittää jotain supersankari-juttuja ns. näytelminä ja pistää muut katsomaan. Hän kokee sen ahdistavana, että minun pojalleni se on tärkeää.
ap
mitä haluaa tehdä ja oma lapsesi painostaa liikaa. Kyllä minäkin yrittäisin vähän aikaa pitää lapsia erillään jos lastani painostettaisiin esiintymään vastoin tämän tahtoa. Puhu oman poikasi kanssa siitä, ettei toisia voi pakottaa mihinkään. Etsi hänelle teatteriryhmä, jossa voi näitä sinänsä hienoja taipumuksia harjoittaa.
mut voi hirvitys jos ne olisi pitänyt esittää jollekin. Siinä olisi lähtenyt leikistä ilo.
[iNyt heidän äitinsä on sitä mieltä, että hänen poikaansa ahdistaa liikaa, kun pitäisi esittää leikkejä myös näytelminä joko meidän perheen vanhemmille tai sisaruksille tai sitten heillä.
Heidän poikansa ei halua esiintyä perheille, koska on kuulemma vähän noloa esittää jotain supersankari-juttuja ns. näytelminä ja pistää muut katsomaan. Hän kokee sen ahdistavana, että minun pojalleni se on tärkeää.
ap
En yhtään ihmettele, jos sen pojan äiti laittaa kaveruuden jäähylle. Ihan kuten seuraava tuossa alla vastasi (tai siis yllä), opeta pojallesi ettei toista saa painostaa tekemään sellaista, mitä hän ei halua tai minkä kokee ahdistavana. Sinun poikasi voi esiintyä myös tälle ystävälle, mutta kuulostaa että leikit menee sinun poikasi ehdoilla, toinen ei osaa laittaa tarpeeksi kampoihin..
tosiaan; opasta lapsesi jonnekin teatteriharrastuksen pariin.
yhteiset leikit eivät ole enää kivoja jos ne aiheuttavat lapsessa ahdistusta.
Opeta lapsellesi, ettei hän voi painostaa toista esiintymään vaan hänen pitää oppia hyväksymään, ettei muiden tarvitse juttuja esittää.
Tuolla tavalla lapsesi karkoittaa kaikki kaverit ympäriltään.
Lapsesi esittäköön leikit yksin yleisölle.
Lapsesi kaverin äiti toimi oikein, ehkä sinun olisi aika katsoa peiliin?
Jos sen penskasi kanssa leikkimisen ehto on, että on pakko esiintyä jossain hiton näytelmässä teidän perheelle, niin en pakottaisi lastani sellaiseen, jos ei halua.
Miksi tän kaverin pitäisi tehdä jotain mitä ei halua vaan siksi, että sun lapsesi tahtoo.
Menköön sinun lapsesi teatteri tms juttuihin ja antakoon muiden tehdä omia juttujaan.
Ei meillä ainakaan 8-v halua esiintyä muille vaikka tykkääkin leikkiä ja touhuta kaikenlaista.
Silöle omalle nyytille kannattaa viimeistään tossa iässä kertoa, että maailma ei pyöri hänen ympärillä ja muiden ei tarvitse tehdä mitään häntä miellyttääkseen.
Tunnut sellaiselta äidiltä, että on pakko ottaa radikaalitkeinot käyttöön kun hissi ns ei mene itsellä ihan ylös asti. Olet itsekäs ap. Sori vaan.
oisko ollut siinä 6-7v. Aina kun se tyttö oli meillä, piti tehdä joku esitys, ja kaikkien piti tulla sitä katsomaan. Vaikka oli kotihommat kesken jne, hirveä vinkuminen ja vaatiminen. Sitten joku tylsä esitys, jossa tämä kaveri oli pääosassa ja ohjasi muita (myös meidän nuoremmat sisarukset oli mukana). Mun tyttö kyllästyi tähän pomottelijaan, koska leikit meni aina hänen ehdoillaan.
mitä haluaa tehdä ja oma lapsesi painostaa liikaa. Kyllä minäkin yrittäisin vähän aikaa pitää lapsia erillään jos lastani painostettaisiin esiintymään vastoin tämän tahtoa. Puhu oman poikasi kanssa siitä, ettei toisia voi pakottaa mihinkään. Etsi hänelle teatteriryhmä, jossa voi näitä sinänsä hienoja taipumuksia harjoittaa.
Miksi ihmeessä leikkejä pitää esittää muille?
ap on joku huuhaateatteripelle.
8-vuotiaan - tytön tosin. Hänkin haluaa esittää leikit vanhemmilleen ja/tai muille aikuisille ja päällimmäiseksi itselleni jää näistä esityksistä aina se, että tämä tyttö ikään kuin leikkii muilla lapsilla, ei heidän kanssaan. Hän haluaa pitää tarkan kontrollin esityksen kulusta ja ohjaa tiukasti kaikkea tapahtuvaa. Muilla lapsilla todella on statistin (tai kulissin) rooli näytelmässä, jossa tämä tähti loistaa.
Epämiellyttävintä on, kuin lapsen vanhemmat ovat vilpittömän ylpeitä lapsestaan, eivätkä halua nähdä, että asetelma leikeissä on todella outo ja epämiellyttävä.
Minä ainakin toivon lapsilleni toisenlaisia kaveruus-suhteita. Ja taitaa olla että poikasi painostaa kaveriaan ja kaveri joutunut alistumaan. Eli itse näytteleminen ei ole ongelma vaan tilanteet mitkä siihen johtavat ja se mitä näytteleminen aiheuttaa suhteelle. Suhde ei ole tasavertainen.
Kenen suusta tämä lause on?
Uskon, että pojat keksivät kivaa tekemistä, mutta jos se aina päättyy vinkunaan ja riitelyy ja toisen pakottamiseen, että leikit esitetään, en näe yhtään hyvää syytä jatkaa tuota rakasta ystävyyttä nyt. Eli jäähy tuommoiselle toiminnalle on ihan paikallaan. Ehkä kun vähän kasvavat lisää, kaveruus on taas mukavaa.
kamalan loistavana, jos tapaamiset tosiaan _usein_ päättyy ikävästi.
oppia leikkimään keskenään, koska logistiikka on, mikä on, mutta leikkien pitää olla sellaisia, ettei ketään ahdista.
Ja jos leikit tosiaan usein loppuvat kinaan yms. niin eihän niissä paljon mieltä sitten ole.
mikä pakko niitä mielikuvitusjuttuja on muille esittää. Olin muuten itse varsin hiljainen lapsi, mutta alakoulussa oli sellaisia näytelmätunteja, ja innokkaimpia esiintyjiä olimme minä ja pari kaveria, ei se temperamenttia sitten lopulta katso. Mutta jos ei halua esiintyä, niin ei halua, eikä sellaiseen vapaa-ajalla voi pakottaa. Tietysti tälle esiintymiskammoiselle lapselle voi olla hauskaa päästä mielikuvituksen lentoon lapsesi kanssa, mutta minäkin ihmettelen, mitä virkaa silti on ystävyydellä, jossa tapaamiset kovin usein päättyvät pahaan mieleen.
muita kavereita ja tutustuminen on hankalaa. Nyt olisi palaverin paikka, kerrot toisen äidille tilanteen ja lupaat puhua omasi kanssa, että esityksiä saa tehdä, mutta niitä ei sitten esitetä yleisesti ja siihen vedoten pojat saavat taas leikkiä keskenään. Toki yrität kaiken aikaa samalla pyytää kylään muita lapsia, jotta hän saisi myös muita kavereita, koska toinen äiti kasvatusmenetelmineen ei ole esimerkillistä seuraa.
[iNyt heidän äitinsä on sitä mieltä, että hänen poikaansa ahdistaa liikaa, kun pitäisi esittää leikkejä myös näytelminä joko meidän perheen vanhemmille tai sisaruksille tai sitten heillä.
[/quote]