Taas kirjakohu: fiktiivinen tarina tosielämän syöpälapsesta kirjoitettiin vanhemmilta salassa

Jos kirjailija yhtään välittää sisarestaan ja tämän perheestä, hänen olisi pitänyt kertoa suunnitelevansa kirjoittavansa kirjan leukemiasta ja kysyä sisarensa ja tämän perheen mielipidettä.

Lapsen sairaus on ilmankin todella kova paikka, siihen ei tarvita sitä, että läheinen käyttää lapsen ja perheen elämää kaupallisiin tarkoituksiin.

Aiheita on kirjailijalle maailma täynnä, siskon perheen olisi tässä vaiheessa voinut jättää rauhaan.

Tämä olis ollut reilua. En yhtään ihmettele miksi sisko miehineen hermostui. Hävetä saisi tämä kirjailija.

Tuskin K-H sitä halusi, mutta taiteilijan ei tarvitse lupia kysellä..



Mutta hei, joku voisi nyt kirjoittaa kirjan "joskus varmasti kaduttaa" tästä tämän perheen kirjan kirjoittamisesta ja tienata sillä vähän täpäkkää, perustaa facebook ryhmän ja lukuisia blogeja!?

Luettuani artikkelin aamulla ajattelin, että sisko miehineen vaikuttaa sekopäiseltä. Miten joku voi olla niin julkisuudenkipeä, että käyttää hyväkseen lapsen sairautta päästäkseen itse esille? Ei varmasti juuri kukaan yhdistänyt kirjaa heidän perheeseensä ennen Hesarin juttua. Kyllä leukemiaan sairastuneita lapsia on paljon muitakin, yhtä hyvin voisi joku normandialainen yksinhuoltaja syyttää tarinansa hyödyntämisestä.

Olisihan kirjailija voinut sairastuttaa lapsen mihin tahansa vakavaan sairauteen. Silloin olisi pitänyt tietysti tehdä taustatyötä, kun faktoja ja kuvauksia sairaudesta ei olisi tippunut tasaiseen tahtiin sisaren perheeltä. Kyllä minusta oli mautonta käyttää sisaren perheen tarinaa näiden tietämättä. Olisi ollut ihan eri asia, jos perhe olisi tiennyt kirjailijan kirjoittavan leukemiasta.

Omassa lähipiirissäni on tällainen kirjailijalupaus jolla ei ole mielikuvitusta tarpeeksi keksiäkseen fiktiivisiä tarinoita, vaan kirjoittelee lähipiiristään. On se helkkarin rasittavaa. Vielä ei ole saanut kovin suurta julkisuutta tuotoksilleen, mutta koskaan ei tiedä milloin pläjähtää. Emme ole hänen sukulaisinaan ja tuttavinaan ilmoittautuneet vapaaehtoisiksi mihinkään kirjallisuuden big brotheriin, mutta vähänpä se häntä liikuttaa. Läheisten loukkaantuminen ja välirikot eivät paina vaa'assa mitään, tärkeintä on tulla oikeaksi kirjailijaksi keinolla millä hyvänsä. En hirveästi arvosta valittua toimintatapaa.

Omassa lähipiirissäni on tällainen kirjailijalupaus jolla ei ole mielikuvitusta tarpeeksi keksiäkseen fiktiivisiä tarinoita, vaan kirjoittelee lähipiiristään. On se helkkarin rasittavaa. Vielä ei ole saanut kovin suurta julkisuutta tuotoksilleen, mutta koskaan ei tiedä milloin pläjähtää. Emme ole hänen sukulaisinaan ja tuttavinaan ilmoittautuneet vapaaehtoisiksi mihinkään kirjallisuuden big brotheriin, mutta vähänpä se häntä liikuttaa. Läheisten loukkaantuminen ja välirikot eivät paina vaa'assa mitään, tärkeintä on tulla oikeaksi kirjailijaksi keinolla millä hyvänsä. En hirveästi arvosta valittua toimintatapaa.

Kuulostaa tosi rasittavalta. En varmaan viitsisi paljoa asioistani henkilölle kertoa.

Se järkytti meitä ja myös lähipiiriimme kuuluvia. Äitini maalasi tauluja ja isäni hakkasi halkoja purkaakseen sairauden ahdistusta. Ei kai kirjailija muuta osaa kuin kirjoittaa. Syöpään ei sairastu vaan lapsi. Se muuttaa kaikkien lähipiirin + vahempien työpaikkojen elämän

Vähän vaikuttaa siltä, että tässä on klassinen sisaruusriita vaan saanut uusia kierroksia.



Eipä varmaan Ala-Harjan siskoksilla ollut kovin läheiset välit ennenkään, jos tekstiviestitkin kiersi äidin kautta.



Kirjailija saa kirjoittaa ihan mistä haluaa. Kukaan ei ois keksinyt että romaanin tytär onkin kirjailijan siskonpoika ellei sitä olisi suurimmassa sanomalehdessä toitotettu.



Ihan ekaksi ajattelin, että onpa nerokas markkinointikeino keksitty, kun riidellään siskoksittain Hesarissa....ehkä ihan tarkoituksella Ala-Harjan sisko tähän ryhtyi. Salaa naureskelevat, miten myynti nousee kohisten.

aiheita mutta ymmärsin että kirjailija oli ottanut melkoisen suoraan tuon pojan sairauden kirjaansa. Alunperin hän kirjoitti 8v pojasta, joka harrasti jalkapalloa ja tanssia ja jolla löydettiin mustelmia jne. Kun pojan äiti keväällä luettuaan pyysi sisartaan muuttamaan tarinaa, tämä muutti vain tytön pojaksi ja otti pari suoraa lainausta pois.

Ei vaikuta kovin fiktiiviseltä. Kyllä taitava kirjailija osaa muuttaa kokemuksia enemmänkin jos haluaa. Töitähän se olisi tiennyt, jos olisi esim. muuttanut lapsen diabeetikoksi niinkluin sisar ehdotti.



Kyllä meni kirjailijan pisteet alas vaikka en ihan sisartakaan ymmärrä. Vai oliko yhdessä sovittu juttu, jotta saadaan julkisuutta.

Ikävä temppu kirjailijasiskolta, mutta suoranaista hölmöyttä vanhemmilta, jotka tekevät vain hallaa omalle asialleen.



Ajatus leukemian korvaamisesta diabeteksella on aika kaukaa haettu. Ei silloin olisi voinut uskottavasti kirjoittaa syövän nostamista tunteista, joita kirjailijalla varmasti on omastakin takaa.



Suomalainen kirjabisness on niin pientä, että kaupallistamisesta ja rahastuksesta puhuminen on ehkä vähän liioittelua.

"Ajatus leukemian korvaamisesta diabeteksella on aika kaukaa haettu"



Kieltämättä eivät ole verrattavissa toisiinsa. Itsellä on kaksi diabeetikkolasta ja sisarella taas tytär sairasti leukemian. Ehkä leukemian tilalle olisi voinut ottaa jonkin muun lasten sairastaman syövän mutta silloinkin kirjailija olisi joutunut tekemään lisätyötä.



Juuri sen kirjabisneksen pienuuden takia ehkä jotkut haluavat julkisuutta kirjalleen. Tästä tapauksesta en tiedä - eikös Alaharja ole myynyt muutenkin.

kirjailija rahastaa läheisen vakvalla sairaudella.

Aiheen käsittelyyn sai oikeaa tietoa juurikin sukulaislapsen sairastuttua.



En usko että tätä kirjaa olisi koskaan kirjottanut ellei syöpätapausta olisi tuttavapiirissä.



Olisi kirjoittanut jostain muusta syövästä tai sairaudesta mutta ai niin näin pääsi taustatyössä helpolla luki vain sukulaisten meilejä.





Mielestäni epäeettistä toimintaa.

Vanhemmat ovat traumatisoituneet lapsensa vakavan sairauden takia ja vaikuttaa nyt siltä, etteivät tukiverkostot ole olleet ihan riittävässä kunnossa, kun tällainen ylilyönti on päässyt tapahtumaan. Lapsen sairastumisen herättämät vihantunteet kohdistuvat sijaiskohteeseen. Maailma on epäreilu, mutta sen myöntäminen olisi liian pelottavaa. On ehkä helpompaa keskittyä ajattelemaan, että oma sisar se tässä meitä henkisesti raiskaa.



Ja kirjailija on ilmeisesti ammatissaan piirun verran liian hyvä. Hän on eläytynyt sairaan lapsen vanhemman tilanteeseen niin hyvin, että vanhemmat kuvittelevat, että kaikki kertoo juuri heistä.



Eikähän sen kirjan aiheena edes ole leukemia. Sairaus on vain yksi juonne kirjassa.

onko tää Ala-Harja se joka juuri jossain naistenlehdesä tilitti eroasioitaan? Oli naimisissa jossain ulkomailla ja eron myötä muutti sitten tyttärineen Suomeen? Jäi jotenkin epämiellyttävä kuva jo siitä haastattelusta.

...eikä leukemiaa edes mainittu kirjan aiheena. Ymmärsin, että kirja kertoo vaikeasta avioerosta ja kansainvälisestä huoltajuuskiistasta.

Onhan tuo tietyllä tapaa läheisen surun kaupallistamista ja siten irvokasta.

Toivon kaikille ymmärtäjille, että heidän lapsensa sairastuu syöpään ja joku sukulianen tienaa sillä maineet ja pätäkät tekemällä siitä salaa kirjan. TApausn on vastenmielinen ja irvokas.

Miksi tässä kuten jossain muuallakin, ajatellaan heti että kirjailijan tarkoitusperät ovat tällaiset? Kirjailijoilla on usein sisäinen pakko kirjoittaa ahdistava asia pois mielestä. Miksei kirjaa siis voida nähdä myös yrityksenä tuoda vakava asia muidenkin vastaavan kokeneiden tueksi ja lohduksi?Esim. kirjailija Härkönen kirjoitti siskonsa itsemurhasta. Kertoi että hänen oli pakko, muuta vaihtoehtoa ei ollut. Sai muistaakseni jonkun mielenterveyspalkinnon tästä teosta.

Mikä tässä tapauksessa on erilaista?

paitsi ettei R A-H ole edes maininnut kirjan olevan tosipohjainen (en ole lukenut sitä).

Kyllä tämän lainaamani viestin kirjoittaja kertoo enemmän itsestään ja omista arvoistaan. Eivät kaikki ihmiset hinku rahan perään (ja kirjailijan tien valinneelle se olisi aika kaukainen unelma). Kirjoittaja itsekö hinkuaa.

Tässä vain yksi näkökulma. Kun en kirjalijan motiiveista tiedä. Kuten ei kai kukaan muukaan täällä.

Ja kyllä, ihmettelen eniten siskon perheen hakeutumista julkisuuteen.

Voimia kuitenkin heille inhimillisessä surussa toivon.

HS:n jutusta paperilehdestä luin vielä noita Ala-Harjan siskon juttuja. Ala-Harja siis on jo suostunut keväällä muuttamaan siskonsa vaatimuksesta ranskalaisen syöpälapsen sukupuolen tytöksi, ja se on siskon mielestä vain pieni muutos. Sisko olisi halunnut vielä muuttaa syöpäsairauden diabetekseksi.



Todella paljon Ala-Harja on tullutkin siskonsa vaatimuksia vastaan, mutta nyt tämä sitten kuitenkin katkerana urputtaa. Kustantamokaan ei ollut enää suostunut heille enempään, kun lopettivat lakitupa-uhkailun.



Tuo sisko ja hänen miehensä syyttävät Ala-Harjaa siitä, että ovat joutuneet hakeutumaan terapiaan. Toivottavasti terapeutti kertoo heille, että oikeasti heidän ongelmansa on se, että heidän lapsellaan on vakava sairaus.

Tosi surullinen tapaus monellakin tapaa :(



Minusta kaikki alkoi mennä vikaan jo silloin, kun Riikka A-H kirjoitti leukemiatarinaa salassa. Kun hänen siskonsa kertoi kuulumisia, olisi hänen pitänyt kertoa, että tekee muistiinpanoja ja aikoo hyödyntää tapahtumia tulevassa kirjassa. Silloin olisi siskokin voinut valita, paljonko kertoo.



Tämä tilanteen jälkihoito onkin sitten ihan oma lukunsa. Vaikea on ymmärtää, miksi Hesari lähti tähän mukaan.

Sisarukset ovat tosiasiassa ihan sovussa, ja perhe saa hyvät provikat kun auttavat vähän boostaamaan myyntiä.

siitä puhumiseen, sen käsittelemiseen?



Kuka tietäisi Ala-Harjan siskon lapsen asioista ellei sisko itse olisi tuonut asiaa julkisuuteen???