Onko 20 vuotias liian nuori valitsemaan elämänkumppanin?

Riippuu varmaan 20-vuotiaasta. Itse olin vielä vieläkin nuorempi nykyisen aviomieheni kohdatessani ja oikean valinnan olen tehnyt.

-Millainen elämänkokemus on? Ihan turha ajatella että 20-v on tänä päivänä kuten tuon yllä kirjoittaneen (26-vuotta sitten) aikaan oli. Ennen mentiin töihin nuorempina, opiskeltiin vähemmän, ja muutenkin maailma oli ihan erilainen.



-Millainen kumppani on, se ei riitä että ITSE on valmis, sen toisenkin pitää olla.



-Miksi pitää moista edes miettiä, kannattaa (iästä riippumatta) elää hetki kerrallaan. Ihan ok sitoutua 20-v, mutta mitä sen jälkeen? Jos kyse vakavasta suhteesta ihan ok, mutta jos ajatuksena se että tavattiin, kihloihin naimisiin ja lapsi, niin odottaisin ja eläisin muutaman vuoden "ihan vaan" avoparina tmv. Eli ei pitä ns. hoppuilla.



-Ihmiset myös muuttuvat, joskus samaan, joskus eri suuntiin. Jos ihmiset ns. kasvavat samaan suuntaan, toimii nuorena alkanut liitto hyvin. Mutta 20-v on niin raakile, että se suunta voi olle myös ihan eri suuntaan. Jokainen jolla elettyä elämää takana tietää, ettei ole sama ihminen 20-v ja 30-v ja 40-v. Jos hyvä tuuri käy, kaksi toisilleen luotua löytää toisensa 20-v ja elää elämänsä loppuun saakka onnellisina yhdessä. Jos paska säkä käy, huomaavat jossain vaiheessa että "kuka tuo ihminen on" ja ero tulee kun on yhteen menty ihan eri ihmisen kanssa mitä hän nykyään on. Ja siinä on eroa tapaako ihminen toisen 20 vai 30 vuotiaana, koska 30-v tietää jo enemmän kuka on vert. 20-v.

riippuu ihmisestä. -itse kihlauduin 17-vuotiaana (oltiin seurusteltu vuosi), mentiin naimisiin ollessamme 24v ja edelleen ollaan yhdessä, nyt ikää 387. Tiesin jo silloin 17v että tässä on elämäni mies ja että tämä juttu onnistuu.

Mutta itsekin ollaan miehen kanssa alettu seurustelemaan parinkympin molemmin puolin ja yhä ollaan tukevasti yhdessä.



18 vuotta takana, eikä isompia kriisejäkään vielä ollut.

helposti aattelisin omista muksuistani, että ON! ;) Mutta itsekin ollaan miehen kanssa alettu seurustelemaan parinkympin molemmin puolin ja yhä ollaan tukevasti yhdessä.

Kun aloimme seurustella olin 18 v, kihloihin menimme parin vuoden päästä ja naimisiin pari vuotta siitä. Hyvä valinta tuli tehtyä. Ehkäpä jopa parempi kuin olisin silloin arvannut.

Nykyisin parikymppiset tuntuvat niiiiin nuorilta. :)

Tapasin aviomieheni ja kolmen lapseni isän ollessani 20. Hän on ollut elämänkumppanini jo pidemmän aikaa, toivottavasti on myös vastakin, tulevaisuudesta ei tietenkään voi kukaan tietää mitä se tuo.



Ja ei sekään, että itsensä tuntee paremmin mitä vanhempi on, tai on enemmän elämänkokemusta, ole mikään tae siitä, että osaa tehdä oikean valinnan elämänkumppanin suhteen.



Ajattelin itse alkaessani seurustelemaan mieheni kanssa, ettei kukaan löydä niin nuorena mitään pysyvää, kunhan seurustellaan, ehkä sitten kolmenkympin hujakoilla voisi olla toivoa.



Mitä paremmin opin mieheni tuntemaan sitä vähemmän näin syitä juosta onneni ohi vain siksi, että olin liian nuori saavuttamaan onnea.

Minä olin 15v kun tapasin mieheni. Tiesin heti, että hän on minua varten, hänet minä haluan, hänet minä saan. Nyt ollaan oltu "vasta" 7 vuotta yhdessä, mutta tiedän, että olemme elämän loppuun asti. Vielä ei olla tosin naimisiin päästy..raha syistä. Odotan nyt toista lastamme.

Parikymppinen ei todellakaan ole liian nuori löytämään elämänkumppaniaan. Mielestäni erittäin hyvä ikä etsiä se elämänsä rakkaus.

ja nyt ollaan 35 v...

nyt ikää 387.

olin 19, kun tavattiin ja 21, kun vihittiin ja sitä on kestänyt yli 40-v

7kk myöhemmin menimme naimisiin ja silloin olin 21v. Heinäkuun lopussa oli 28v hääpäivä.

Me olimme puolisoni kanssa 18-vuotiaita, kun "löysimme" toisemme. Yhdessä olemme olleet nyt 20 vuotta.

Itse olin 19v alkaessani seurustella tulevan aviomieheni kanssa. 20-vuotiaana menin kihloihin ja 22-vuotiaana naimisiin. Mies on viisi vuotta vanhempi ja omasta mielestään hän olisi minun iässäni ollut liian nuori vakavaan parisuhteeseen.

-Millainen elämänkokemus on? Ihan turha ajatella että 20-v on tänä päivänä kuten tuon yllä kirjoittaneen (26-vuotta sitten) aikaan oli. Ennen mentiin töihin nuorempina, opiskeltiin vähemmän, ja muutenkin maailma oli ihan erilainen.

Kuulostaa, että 26 vuotta sitten on sinulle muinaishistoriaa ja että ihmiset olivat siihen aikaan jotenkin toisenlaisia. 26 v taaksepäin elettiin kuitenkin vuotta 1986 eikä elämä silloin mitenkään erilaista ollut tähän päivään verrattuna. Mitä nyt tekniikka on kehittynyt.

Itse rupesin seurustelemaan tulevan mieheni kanssa alle kaksikymppisenä. Kumpikaan meistä ei ole enää samanlainen kuin silloin, mutta eivät nämä muutokset ole meitä erilleen vieneet. Ehkä ongelmaa on enemmän näillä "koskaan et muuttua saa" -tyypeillä. Kummallista odottaa, että elämän kokemukset eivät näkyisi luonteessa tai ulkonäössä. Niin, viisikymppisiä olemme nykyään.

Itse löysin mieheni jo 14-vuotiaana. Olemme molemmat tietenkin tässä 7-vuoden aikana kasvaneet ja muuttuneet, joten moneen asiaan on pitänyt sopeutua. Kumpikaan meistä ei ole enää samanlainen kuin silloin teininä, mutta yhdessä olemme edelleen. Nykyisten vaikeuksien takia en tiedä olemmeko elämänkumppaneita, mutta toivon sitä. Pääasiassa kuitenkin hyvin menee ja eihän mikään parisuhde täydellinen ole.



Olen nyt 21-vuotias ja sanoisin, että tässä ei ole liian nuori elämänkumppanin valintaan.

Itsellä elämänkumppani löytyi kun olin liki 25, mies 30. En usko että meille olisi parisuhdetta muodostunutkaan jos olisimme törmänneet vaikka sen viisi vuotta aiemmin. Tavatessamme oli elämänkokemusta juuri sen verran että kumpikin tiesi millaisen ihmisen tarvitsee rinnalleen.



Toki tunnen paljon ihmisiä joiden parisuhteet on solmittu alle 20v. Esim. lukioaikoinamme seurusteluun aloittaneita pariskuntia useampiakin (ollaan nyt 35v). Veljeni oli 20 ja vaimonsa 17 kun aloittivat seurustelun, nyt 27v yhdessä. Äitini oli 18 kun tapasi isäni, toki silloin 50v sitten olikin ihan normi perustaa perhe parikymppisenä ja allekin.

menin kihloihin. Siitä on nyt 22v ja edelleen onnellisesti parisuhteessa :D

Mikä ihmeen tarve vanhemmilla, tai yleensäkään kellään, on kontrolloida täysi-ikäisten lastensa ihmissuhteita tai mitään muitakaan henkilökohtaisia asioita? Kyllä ne lapset apua ja neuvoja kysyvät jos niitä tahtovat.

Ikää on nyt lähemmäs 30 vuotta molemmilla ja yhdessä edelleen. :) Perhekin on tullut perustettua.

Tottakai.