Monelle oikeasti lihavalle ihmiselle käy niin, ettei näe omaa lihavuuttaan?

Mulla on yksi kaveri, joka on teini-iän jälkeen lihonut muutamassa vuodessa todella paljon kiitos siiderin ja roskaruoan, on siis ylipainoinen, ei voi todellakaan puhua muodokkaasta tms. Silti tämä ihminen näkee itsessään vain suuret rinnat, ei mitään muuta "isoa". Huvittavinta on, että tämä nainen haukkuu muita ylipainoisia (jopa itseään pienempikokoisia!) ihmisiä kauhistellen ihrapossuiksi yms.

Totuus? 10kg ylipainoa. Lihoin BMI 43 saakka ja havahduin tilanteeseen vasta, kun näin kuvia itsestäni. Nyt BMI 39 ja olo on selkeästi parempi, toki tajuan että hyvin lihava olen vieläkin. Hahmotan paremmin mm. vatsani ja rintojeni koon nykyään.

ei ole oikeasti mikään läski... vain pullea eli ylipainon alarajalla.

Minulla ei ole mitään harhakuvitelmia puoleen tai toiseen...en ole läski enkä hoikka vaan pullea.

Kun painoin nuorena aikuisena n.50kg niin olin omasta mielestäni liian lihava ;) mutta nyt olenkin pulleana tyytyväinen itseeni.

Ehkä ikä 43v. antaa vähän suhteellisuuden tajua ja armeliaisuutta itseä kohtaan.

Tykkään myös isommista rinnoistani ja takapuolesta ja olenkin naisellisempi jopa henkisesti kuin nuorena.

Ja tämä itsensä hyväksyminen on myös parantanut seksielämää. Ikinä en ole saanut näin voimakkaita orgasmeja kuin näin pullukkana :)

luulee olevansa kovinkin fiksu, vaikkei ole. Tai oikeassa, vaikka puhuu vain omasta puolestaan. Ihmisen on vaikea nähdä omaa heikkouttaan, toisen esim. lihavuus on paljon helpompi huomata kuin se mitä itsessä mättää. Mut ettekö te käsitä sitä, että lihavuuskin on aika-ja kulttuurisidonnaista; ei tarvitse mennä kauaakaan taaksepäin, niin hoikka oli sama kuin köyhä, ruma, hedelmätön, huono. Ja talon ylpeys oli lihava, rehevä emäntä?? Laihuus myös usein tarkoitti että nälkäkuolema on lähellä. Siihen aikaan nämä lihavuusjutut olis olleet todella kummallisia. Ja kummallista on sekin, miksi niin moni normaalipainoinen pähkäilee täällä toisten kiloja??? Miksi ihmeessä? Eikö ole oma elämä kunnossa kun pitää toisten ongelmia päivitellä? Miksi esim. sua niin hirveästi ap tällainen khysymys pohdituttaa että pitää tänne kirjoittaa? Saatko jotain kiksejä vai haluatko ruveta mestaroimaan jonkun elämää vai miksi kummassa?

luulee olevansa kovinkin fiksu, vaikkei ole. Tai oikeassa, vaikka puhuu vain omasta puolestaan. Ihmisen on vaikea nähdä omaa heikkouttaan, toisen esim. lihavuus on paljon helpompi huomata kuin se mitä itsessä mättää. Mut ettekö te käsitä sitä, että lihavuuskin on aika-ja kulttuurisidonnaista; ei tarvitse mennä kauaakaan taaksepäin, niin hoikka oli sama kuin köyhä, ruma, hedelmätön, huono. Ja talon ylpeys oli lihava, rehevä emäntä?? Laihuus myös usein tarkoitti että nälkäkuolema on lähellä. Siihen aikaan nämä lihavuusjutut olis olleet todella kummallisia. Ja kummallista on sekin, miksi niin moni normaalipainoinen pähkäilee täällä toisten kiloja??? Miksi ihmeessä? Eikö ole oma elämä kunnossa kun pitää toisten ongelmia päivitellä? Miksi esim. sua niin hirveästi ap tällainen khysymys pohdituttaa että pitää tänne kirjoittaa? Saatko jotain kiksejä vai haluatko ruveta mestaroimaan jonkun elämää vai miksi kummassa?

Tää on niin totta mitä kirjoitat. Olen joskus törmännyt oikeasti tyhmään ihmiseen jolla ÄO on varmaan 50, Ja tämä tyyppi on ollut olevnaan fiksu ja katsellut muita nenänvartta pitkin. Löytyyhän näitä lihavistakin jotka muiden kiloista jaksavat pauhata, vaikka itse ovat melkoisen kokoisia.

t bmi 25 ja pullukkana tyytyväinen :)

joudun lähes päivittäin olemaan valokuvauksen kohteena töissä, niin olen oppinut poseeraamaankin niin, ettei läskit näy...

Mutta mä olen siis oikeasti tooooooosi läskimakkara, ja aina tulee yllärinä miten helvetin isoja vaatteita sitä pitääkään ostaa, kun niin kovin kuvittelee olevansa pienempi kuin on.

eli kai minulla sitten fatoreksia on. En aio kyllä siitä yrittää mitenkään eroon ;-) On kiva olla tällainen kurvikas vähän isompi nainen mitoilla 95-70-94.

oletko pitkä? Minulla mitat 94-74-93 ja paino indeksi 23,5. Näen itseni melko pullukkana, enkä ole sinut itseni kanssa. Vatsaa on aivan liikaa ja vyötäröllä läskiä.

Hehe, musta ainakin lasten saanti teki, ei vielä eka mutta toka ;D Tällä hetkellä lievä ylipaino, jota en kyllä itse näe... ;D Mielestäni olen hehkeä ja pidän seksikkäitä alusvaatteita ym

BMI 26 ja minulla on lievät KAHVAT, mutta silti olen ihan tyytyväinen itseeni.

Mitenköhän fatorexian saisi pois? Kun fakta kuitenkin on se, että rasvakudosta _on_ liikaa.

Voiko lasten saaminen tehdä ihmisestä fatorektikon?

Itkun kanssa ja ilman. Inholla ja vihalla ja joskus lempeydellä ja armolla. Vaan parin vuoden päästä ei enää nää, koska se on mun päätökseni ja nyt mä vihdoin olen kasvanut ihmisenä tarpeeksi...

eli kai minulla sitten fatoreksia on. En aio kyllä siitä yrittää mitenkään eroon ;-) On kiva olla tällainen kurvikas vähän isompi nainen mitoilla 95-70-94.

oletko pitkä? Minulla mitat 94-74-93 ja paino indeksi 23,5. Näen itseni melko pullukkana, enkä ole sinut itseni kanssa. Vatsaa on aivan liikaa ja vyötäröllä läskiä.

Olen nyt bmi 33 (pahimmillaan on ollut 39, parhaimmillaan aikuisena 27). Tunnen kyllä itseni lihavaksi, ja taas viime aikoina olen alkanut huomata peilissäkin kaksoisleuan ym. Mutta pääosin olen itseeni ihan tyytyväinen ja pidän itseäni nättinä.



Minusta tässä ollaan siinä mielessä vaarallisilla vesillä, että yleisesti ottaenhan on positiivista, että ihminen hyväksyy itsensä sellaisena kuin on. Esim. se, joka kirjoitti bmi:nsä olevan 26 - hyvä juttu vain, että näkee itsensä kauniina ja sopusuhtaisena, koska sitä todennäköisesti onkin! Tuolla painoindeksillä ylipaino ei vielä aiheuta merkittäviä terveydellisiä haittoja. Omien lääkärieni mukaan ne alkavat vasta, kun bmi on n. 28 tai enemmän. Olisi surullista, jos terve ja kaunis ihminen kehittäisi itselleen hirveän kompleksin parista ylikilosta.



Mutta sitten olemme me, joilla se ylipaino ihan oikeasti rasittaa terveyttä ja vaikuttaa elämänlaatuun. Minulle tekisi erinomaisen hyvää juurta jaksaen tiedostaa, miltä näytän ja miten painoni vaikuttaa terveyteeni, jotta saisin taas motivaatiota pudottaa sitä. Pieni itseinho voisi jouduttaa muutosta...

Kuvittelen aina olevani hoikempi kuin olen ja esim.ostan liian pieniä vaatteita :I

ainakin on hankala hahmottaa kehoani. BMI lievän ylipainon puolella. Kuvista tajuaa paljon paremmin olevansa melko pyylevä. Kun nyt olen pudotellut painoa, niin otan aina välillä kuvia, jotta tajuan, että hommaa on vielä.

ennen töihin lähtöä, siellä on aina hymyilevä, sopivankokoinen nainen. Mutta annas olla, jos näen itseni hoikan ihmisen vieressä... Näen pullean naisen.

eli on ylipainoa. Silti näen peilissä muodokkaan, kauniin naisen, en lihavaa. Tässä se vika onkin. Haluaisin olla sutjakkaampi, mutta en näe itseäni lihavana, laihdutusyritykset tyrehtyvät alkuunsa. Valokuvista toisinaan (ei aina) huomaan, että olen iso. Muutenkin kuin rinnoista...

niin paljon, vaikka peilistä kattoo ihan hyvännäköinen ja -kokoinen nainen. Olen lievästi ylipainoinen, bmi 27.

Todella lihava ja myös paljon kaikenlaisia terveysongelmia. Hän puhuu sairauksistaan paljon muttei ole kertaakaan sanonut, että pitäisi laihduttaa tai että lääkäri olisi kommentoinut painoa. Joskus on myös haukkunut jotain tuttavaansa minulle kauheaksi läskiksi. Onkohan hänellä tämä fatoreksia?

Liikalihavuus on sairaus siinä missä anorexiakin. Harva ihminen on koskaan täysin tyytyväinen ulkonäköönsä. Usein ne ihan normikkoisetkin bm 20-24 laihduttavat ja kokevat että on liikaa jossakin. Itselläni bm nyt 28 ja yritän kokoajan laihduttaa. olen jojo 5kg pois ja pari kuukautta taas ne tuli takasin ja taas sama juttu :(