A- ja B-naiset
Naiset puhuu usein ylemmän ja alemman tason miehistä lähinnä koulutuksen, tulojen, sosiaalisen statuksen ja ulkonäön perusteella. Minulla taas on oma luokitus, ja se menee jotakuten "kelpaa vakavaan parisuhteeseen", "käy tietyin edellytyksen enintään kaveriksi tai vakipanoksi" ja "ei missään nimessä voi kuulua tuttavapiiriini". Keskustelupalstoilla trollaan joskus A-, B- ja C-naisista.
Minä edellytän naiseltani tiettyjä asioita (ennenkun älähdätte, niin ne keskittyy eniten (mielen)terveyteen, yhteiskuntakelpoisuuteen, lastenkasvatuskelpoisuuteen ja ehkäpä pinnallisimpana ehkä lihavuuteen mutta tämä vain koska lihavat tahtoo olla sitä laiskempaa ja aikaansamatonta sakkia.
Treffipalstalla (varteenotettavia on Suomessa enää yksi) kun olen ollut niin saan saan "haet naista kun sopivaa autoa kaupasta, osta pumpattava niin saat sellaisen kun haluat"-tyyppisiä kommentteja. Määrätyssä mielessä se kuitenkin pätee meihin jokaiseen, sillä kuka nyt suostuu seurustelemaan jokaisen vastaantulevan kanssa?
Naisten yleinen taso on välttävä. Arviolta ehkä yksi viidestä tai kuudesta on minulle seurustelukelpoisia, ja yhdestä kaveripiirin tapauksesta johtuen olenkin joskus pysähtynyt ja muutaman kirosanan kera kiittänyt siitä että olen sinkku.
Kommentit (22)
treffeillä? Vähän tutulta kuulostavaa tekstiä...
Yhteiskunta maksaa viulut niin. Minä kyllä haluan ajatella että jos lapsia hankkii niin ensisijainen elatusvelvollisuus on kyllä huoltajalla tai huoltajilla eikä yhteiskunnalla mutta jokainen tyylillään.
Yksinhuoltajat muuten ei yleensä nauti erityisestä elintasosta. Se selviää viimeistään jos vilkaisee suomi24:sen yh-palstaa muutaman kerran. Viimeksi kun kävin siellä niin merkittävä osa aloituksista koski raha-asioita (ts. miten eksältä saisi enemmän elatusta) ja jos joku viitsii niin voisihan sitä kaivaa esiin jonkun tilastonkin jossa selviää että yhden huoltajan perheet elää usein köyhyydessä.