ADHD-vanhempi! Minkä ikäinen lapsesi oli,

Sorge, oli pakko. Adhd-vanhempihan tarkoittaa vanhempaa, jolla itsellään on adhd. Esim siis minun miestäni. Mutta sinä taidat tarkoittaa adhd-lapsen vanhempaa? Esim siis minua, kun pojallani on adhd.



Hän oli 13 kun virallinen diagnoosi tehtiin. Tätä ennen hän oli jo aikaisemmin saanut toisen neurologisen diagnoosin. Oireina oli keskittymiskyvyttömyys ja motorinen levottomuus sekä näistä aiheutuneesta jatkuvasta epäonnistumisesta ja negatiivisesta palautteesta seurannut turhautuminen, lievä aggressiivisuus ja masentuneisuus. Tutkimukset olivat aika lyhyet ja helpot, koska taustalla oli jo sen toisen diagnoosin aikaan tehdyt ekstensiiviset tutkimukset esim perheestä ja sukuhistoriasta ja muutamasta muusta jutusta, jotka olivat silloisen diagnoosin kannalta tarpeellisia. Nyt piti tehdä uudelleen älykkyystestit, muistitestit, masennusseula ja pari yleistä keskustelukertaa psykologin ja psykiatrin kanssa sekä näiden lähinnä poissulkevien testien jälkeen adhd-specifi strukturoitu haastattelu.



Meidän lapsi oli jo ennen adhd-diagnoosia saanut käyttäytymisterapiaa ja neuropsykologista kuntoutusta (jossa siis opetellaan keinoja kiertää neurologisia ongelmia) ja jo silloin me vanhemmat olimme myös käyneet kaikki kurssit ja tukiryhmät - niistä oli hyötyä silloin ja se hyöty tietysti jatkui edelleen, se ei vain riittänyt. Tässä vaiheessa koululle hankittiin uusia tietoluentoja opettajille (niitäkin oli ollut jo edellisen diagnoosin jälkeen, mutta nyt oli jo uudet opettajat) ja lapsi sai lääkityksen. Molemmat auttoivat. Tieto ei tosin koskaan mennyt perille kaikille opettajille, mutt niiden kohdalla, kun se meni, apu oli suuri. Myös lääkitys toimi aika hitaasti, sillä oikeaa annosta piti etsiä ja sitten tulehtuneen tilanteen rauhoittuminen kesti aika kauan eikä lapsi raskaassa koulukonfliktissa alkuun pystynyt saamaan lääkkeestäkään täyttä hyötyä.