Olen aina ollut ulkopuolinen, yksin ja erilainen joka ikisessä paikassa!

Olen nelilapsisen perheen ainut tyttö.



Olin koululuokassani aina pisin tyttö, vaikka kasvu pysähtyikin lopulta vajaaseen 170 senttiin. Honkkeli ja kömpelö.



Kun muut alkoivat yläasteella ryypätä, jättäydyin kaikesta pois. Ei kiinnostanut viina ja hölmöily. Jäin yksin. Tai no koulussa yksin, sillä vapaa-ajallani löysinkin tulevan mieheni ja olin koko lukioajan sen kanssa koulun ulkopuolella.



Lukion jälkeen meninkin sitten naimisiin ja sain pian kolme lasta. Ja taas kaikissa äitipiireissä yksin, kun olin niin nuori ja niin monen lapsen äiti.



Ja nyt ne harvat omat kaverit alkaa saada lapsia, kun olen 30-vuotias. Ja olen taas ulkopuolinen kaikista valvotuista öistä ja vaipparalleista, koska se aika on osaltani jo ohi.



Harrastuksissani olen aina ainut nainen tai nuorin tai vanhin tai jotain. En ole koskaan kokenut missään porukassa olevani samanlainen kuin muutkin.



Ottaa kyllä päähän.