Kyllä te kotiäidit olette niin täydellisiä, että..

Mikä antaa sinulle sitten oikeuden arvostella toisia, toisten sanomisia jne.

Olen pahoillani että sua on loukattu, näköjään kipeä aihe...?



Kirjoituksesi yleisti aika pahasti, joten muistuttaisin, että ei kaikki tuomitse. Itsekin olen ollut kotiäiti pitkään, silti minulle on ok jos lapset viedään hoitoon, mikäli siinä ajatellaan perheen parasta.

TE kotiäidit...ei ole olemassa kahta samanlaista kotiäitiä.

Minäkin olen ihan oma itseni enkä kuulu mihinkään "kotiäitien mafiaan".

Lopettaisitte jo sen toisten arvostelemisen! Ette voi tietää mikä tilanne niillä on ketkä muksunsa päiväkotiin laittavat. Tai jos, ovat laiskoja niin mitä siitä sitten?!

Mikään muu teissä ei ärsytä kuin se, että arvostelette ja haukutte toisia äitejä.

Mahtavaa on, että voitte olla kotona ja tilanne antaa sen periksi. Kaikille se ei vaan sovi ja sillä siisti. Tekeekö se silti äidistä yhtään sen huonompaa äitiä? No ei todellakaan tee.

terv kotiäiti, joka ei koskaan ole haukkunut ketään lapsensa hoitoon viejiä

Tässä sitten sinulle, ap:



jos huomaa toisen lapsen syntyessä, ettei pärjääkään kotona esikoisen + vauvan kanssa, miksi niitä lapsia pitää tehtailla lisää?



Missä vaiheessa tällainen äiti edes tutustuu esikoiseensa, tämä kun muuttuu ja kasvaa koko ajan, toisten kasvattaessa hänet melkein kokonaan? Missä vaiheessa tarhaan raahattu esikoinen oppii miten koti toimii, mitä siellä kuuluu tehdä ja miten perheenä eletään?



Näihin kysymyksiin en ole KOSKAAN saanut yhden yhtäkään vastausta näiltä äideiltä, jotka sysäävät sen esikoisen tarhaan. Syistä riippumatta.

Tässä sitten sinulle, ap:

jos huomaa toisen lapsen syntyessä, ettei pärjääkään kotona esikoisen + vauvan kanssa, miksi niitä lapsia pitää tehtailla lisää?

No ei niitä lapsia oikein voi palauttaa mihinkään eihän sitä voi tietää pärjääkö ennen kuin se toinen lapsi on syntynyt..

No ei niitä lapsia oikein voi palauttaa mihinkään eihän sitä voi tietää pärjääkö ennen kuin se toinen lapsi on syntynyt..

Siis miksi hankkia vielä kolmas? Tai neljäs? Meillä lähipiirissä useammalla näin.

Tässä sitten sinulle, ap:

jos huomaa toisen lapsen syntyessä, ettei pärjääkään kotona esikoisen + vauvan kanssa, miksi niitä lapsia pitää tehtailla lisää?

Missä vaiheessa tällainen äiti edes tutustuu esikoiseensa, tämä kun muuttuu ja kasvaa koko ajan, toisten kasvattaessa hänet melkein kokonaan? Missä vaiheessa tarhaan raahattu esikoinen oppii miten koti toimii, mitä siellä kuuluu tehdä ja miten perheenä eletään?

Näihin kysymyksiin en ole KOSKAAN saanut yhden yhtäkään vastausta näiltä äideiltä, jotka sysäävät sen esikoisen tarhaan. Syistä riippumatta.

UP

Virikehoidosta? Muuten vaan päivähoidosta?



Mihin keskusteluun nyt viittaat, niitä käydään täällä päivittäin satoja.



Muistatko muuten, että parin prosentin pientä vähemmistöä lukuunottamatta me kaikki äidit olemme olleet jonkin aikaa kotiäitinä eli hoitovapaalla/muuten kotona. Joten on aika typerää niputtaa kaikkia meitä samaan kategoriaan.



JOS nyt puhut virikehoidosta (oletus, koska siitä on tuossa tuore ketju), niin hei: kyllä se, että jaksaa pitää lapsensa kotona on merkki paremmuudesta SIINÄ suhteessa. Ei kaikissa suhteissa, mutta siinä kylläkin.



Joten eikö sitä saisi sanoa, että ideaalia on isommille sisaruksille saada nauttia kotihoidosta, jos pienempi sisarus syntyy?



Tietenkin - ja tämän ymmärrän hyvin - asia on vähän eri, jos isompi sisarus on jo oikeasti iso js sosiaalisen toiminnan tarpeessa. Viisivuotias on eri juttu kuin kaksivuotias. Ja sekin on merkitsevä seikka, jos vauvan kanssa voidaan kokonaisuudessaankin olla kotona vain lyhyt aika, eikä vanhemman sisaruksen päivähoitopaikasta uskalleta luopua, koska silloin jouduttaisiin hoitopaikka hakemaan pitkän matkan takaa, oudosta päiväkodista.



Kokonaisuudessaan puolustan subjektiivista päivähoito-oikeutta ehdottomasti, se on mielestäni tärkeä lastensuojelullinen tukitoimi aikana, jolloin melkein kaikki muut KÄYTÄNNÖN tukitoimet on säästetty pois.



Mutta se ei silti tee minun mielestäni hyväksi ja ansiokkaaksi sitä, että äiti jaksamiseen tai viitsimiseen vedoten vie pienen isosiskon/-veljen virikehoitoon.



Ja huom. - tällaisista asioista pitää voida keskustella rauhassa ja syyttelemättä tällaisella palstalla.



- entinen kotiäiti vuosilta 2003-2004, nykyinen uraäiti -

sanoin jo aloitusviestissä, että mulla ei ole teitä vastaan mitään ja on hienoa, että voitte ja haluatte olla kotona, mutta arvosteleminen on typerää!



Ja hyvä on, ehkä yleistin liikaa, mutta enemmän kotiäidit yleensä näihin asioihin kommentoivat, kun esim. työssäkäyvät äidit. Monien (ei nyt siis kaikkien) kotiäitien mielestä lapsista tulee jotenkin traumaattisia, jos he joutuvat hoitoon. Vaikka tosi asia on, että lapsia on erilaisia, joihinkin se vaikuttaa joihinkin ei.



Lapset ovat erilaisia, toisen lapsi voi olla rauhallinen, toisen taas ihan päinvastainen. Joillakin voi oikeasti olla vaikea elämän tilanne, kaikki äidit kun eivät ole "kestokyvyltään" samanlaisia, tämäkö silti olisi este sille ettei voisi hankkia lapsia? Saatikaan sitä toista lasta?



Tämäkö tarkottaa sitä, ettei äiti voi antaa tarpeeksi rakkautta esikoiselleen? Ei tarkoita, ja ne ketkä niin väittävät ovat väärässä.



Miksi aina haukutaan niitä äitejä, jotka käyvät esim. töissä, hankkivat rahaa perheelle, hoitavat sen lisäksi lapsen ja talouden. Miksi näistä asioista ei saa kehuja? Miksi vain sellaiset äidit saavat kehuja, jotka ovat lasten kanssa kotona?



Miksi uraäiditkin aina yleistetään siihen kastiin, että he ovat 7-17 töissä ja lapsien kanssa ei olemiseen jää aikaa laisinkaan. Lapsi sysätään tosta noin vain päiväkotiin ja siellä annetaan olla koko päivän, yhtä tavalla tätä kategoriaa yleistetään, vaikka se ei ole todellakaan niin.



Itse olen vienyt esikoiseni 1-vuotiaana hoitoon. Johtuen siitä, että mies joutui sittenkin käymään armeijan mihin oli alunperin saanut 6 vuotta lykkäystä huonon selän takia. Ja me ei todellakaan oltaisi pärjätty pelkän hoitotuen avulla. Joo, armeijasta olisi saanut tukia, tuet olivat kuitenkin aivan mitättömät verrattuna siihen mitä itse sain palkkaan. Näin ollen katsoimme tilanteen siihen, että mun oli pakko mennä töihin. Miehen palattua armeijasta lapsi jatkoi päiväkodissa ja me molemmat töissä, koska päiväkoti oli sujunut loistavasti. Lapsi oli viihtynyt, reipas ja muutenkin iloinen.



Nyt olen pian jäämässä pois työelämästä seuraavan lapsen tullessa ja ajattelin kyllä pitää lapsen päiväkodissa edelleen. Tosin maksimissaan 3 kertaa viikossa ja maksimissaan 5 tuntia. Lapsi pääsee purkamaan energiansa ja näkemään kavereitaan. 4 päivää viikossa touhutaan sitten keskenään, ja oikeastaan joka päivä touhutaan keskenään, koska lapsi ei todellakaan ole enempää viittä tuntia päivässä (kolmena päivänä) päiväkodissa.



Mikseivät kummatkin osapuolet niin kotiäiditkin kuin työssäkäyvätkin vain voisi kunnioittaa toistensa päätöksiä? Miksi se on niin vaikeaa hyväksyä, että kaikki eivät toimi samalla lailla.



Painotan vielä, että ei ole tarkoitukseni yleistää kotiäitejä millään lailla, vaikka itsekin viestejäni lukissa sellaisen käsityksen saa.



Ja mikäli elämän tilanteemme sen sallii ja lapsi on yhtä sosiaalinen, kun esikoinen palaan mielelläni vuoden päästä takaisin työelämään. Tätä ei tietenkään voi etukäteen suunnitella, kerta lapset ovat erilaisia. Aika näyttää.



Ap

kotona oleva yhtä lailla kotiäiti, vaikka isompi on viety hoitoon. :)



Se vaan on fakta, että suurin osa äideistä on normaaleja ja terveitä, ja lapselleen kaikkein parhaimpia hoitajia. Sitten on näitä lieventäviä asianhaaroja, kuten se ettei paikkakunnalla ole kerhoja tai että pelätään että esimerkiksi viisivuotias lapsi on yksinäinen eikä hänelle löydy kerhoja. Mutta useimpien lasten ikäero on 2-3 vuotta, joten se tarhassa oleva lapsikin on vielä tosi pieni, ja tuon ikäinen pärjää varsin hyvin äidin kanssa kotona.



Mun mielestä äitiydelle pistetään tuohon vauvavaiheeseen ihan ihmeellisiä paineita. Aivan kuin jokaisen vauvan kanssa pitäisi höösätä ja juosta värikylvyissä ja vauvajoogassa kuten esikoisen kanssa tai vauva saattaa vaikka loukkaantua tästä epäreiluudesta. Oikeasti se vauva saa kaikkein parasta, kun saa seurata isompien sisarusten elämää ympärillään. Ja äidillä säilyy elämässä rytmi ja suhteellisuudentaju, kun niiden isompien lasten kanssa on pakko pitää kunnon päivärytmi.



Minustakin päiväkoti on tärkeä tukitoimi niille, joilla sitä tarvetta tukeen on. Se, että äiti vaan haluaa köllötellä päivän vauvan kanssa ilman että pitää raahautua isomman kanssa hiekkalaatikon reunalle, ei ole tuen tarvetta. Siitä pitäisi olla iloinen, että asiat on niin hyvin että voi olla kaikkien lastensa kanssa kotona, ja jättää se tukitoimet niille, jotka on vähemmän onnekkaita.

Minä sain kotiäitivuosinani kuulla tiukkaakin arvostelua "kotona loisimisesta".

Kauneimmat kommentit olivat luokkaa "kyllä sunkin pitäisi mennä töihin tienaamaan rahaa".

Yllättävän moni tuntui olevan huolissaan siitä että lapseni eivät saa virikkeitä, vaikka kuljin heidän kanssaan kerhoissa ja harrastuksissa ja järkkäilin leikkitreffejä muiden kotiäitien sekä lastensa kanssa.



Kotiäitinä olin yhtäjaksoisesti 5 vuotta, minkä jälkeen menin töihin 'tienaamaan rahaa'. Sen jälkeen ei ole enää kuulunut arvosteluita miltään suunnalta.

Minä olen työssäkäyvä äiti, hoitanut omat kolme lastani vauvalomilla itse, ja olen sitä mieltä, että terveiden vauvalomalaisten terveet lapset kuuluvat kotiin eivätkä päiväkotiin.



Vauvalomalaisten lasten hoidattaminen kunnalla on silkkaa kiusantekoa ja vastuutonta haaskaamista.

käymään normaalisti töissä, ja hoitamaan siinä samalla myös kodin ja lapsetkin, niin miten hänestä tulee yhtäkkiä niin väsynyt tai rasittunut äitiysloman aikana, ettei pärjää isomman lapsen kanssa? Eihän siinä ole yhtään mitään järkeä. Se työssä käyminen kuitenkin on ollut paljon raskaampaa ja siitäkin hän on selvinnyt. Minä en usko, että kaikki äidit yhtäkkiä masentuvat kun eka äitiyslomapäivä alkaa, tai että heillä kaikilla on perheessä joku hirveä kriisi.

käymään normaalisti töissä, ja hoitamaan siinä samalla myös kodin ja lapsetkin, niin miten hänestä tulee yhtäkkiä niin väsynyt tai rasittunut äitiysloman aikana, ettei pärjää isomman lapsen kanssa? Eihän siinä ole yhtään mitään järkeä. Se työssä käyminen kuitenkin on ollut paljon raskaampaa ja siitäkin hän on selvinnyt. Minä en usko, että kaikki äidit yhtäkkiä masentuvat kun eka äitiyslomapäivä alkaa, tai että heillä kaikilla on perheessä joku hirveä kriisi.

rennonmpaa kuin kotona oleminen.

En ole ap

Missä vaiheessa tällainen äiti edes tutustuu esikoiseensa, tämä kun muuttuu ja kasvaa koko ajan, toisten kasvattaessa hänet melkein kokonaan?

Superäiti sitä ja tätä. Missäs vaiheessa ne isät lapsiinsa tutustuu, vaikka äiti onkin kotona? Kummasti on perheen dynamiikka kunnossa isienkin puolelta, eivätkä lapset vierasta, vaikka luuhaavat töissä päivät pitkät.

Itkevät oman emonsa syliä!

Missä vaiheessa tällainen äiti edes tutustuu esikoiseensa, tämä kun muuttuu ja kasvaa koko ajan, toisten kasvattaessa hänet melkein kokonaan?

Superäiti sitä ja tätä. Missäs vaiheessa ne isät lapsiinsa tutustuu, vaikka äiti onkin kotona? Kummasti on perheen dynamiikka kunnossa isienkin puolelta, eivätkä lapset vierasta, vaikka luuhaavat töissä päivät pitkät.

yhtä hyvin voi kotimamma viedä lapset tarhaan :D

Turha hoidattaminen maksaa yli kymppitonnin vuodessa. Ja joo, aivan varmasti on muitakin tuhlauskohteita, joista saa puhua. Tämä nyt vaan on yksi, joka käy oikein erityisen hyvin Vauva-lehden palstalle.