Lue keskustelun säännöt.
Eihän 80-luvulla ollut näin kamala yhteiskunta kuin nyt!
22.08.2012 |
Mäkin juoksin koulun jälkeen alkusyksystä paljain varpain tiellä,puin päälle prinsessamekon milloin vaan ja juoksin läheiseen metsään leikkimään mielikuvitusleikkejä prinsessana ym.kavereiden kaa.Ei sellaista tunnu tän päivän kaupunkilapsilla olevan kuin synttäreillä.Mulla oli kyllä vapaus mennä eikä kukaan kytännyt mitään.Nykyään lapsiraukat elää tiukassa meiningissä,onneksi olen boheemi äiti ja annan lasteni kasvaa vapaasa hengessä.Tietyt säännöt täytyy olla,kuten syöminen ja muu,mutta muuten annan lasten olla lapsia.
Kommentit (28)
arki oli vaikeampaa, siihen piti keskittyä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja siksipä en annakaan lasteni juosta viipottaa kylillä aamusta iltaan vapaasti kun en yhtään tiedä mitä tuolla tapahtuu.
minusta se on vain välittämistä että katsotaan lasten perään.
Ei kaikki nykyään elä tiukassa meiningissä. Meillä on ihan tietoisesti muutettu vähän syrjemmälle niin että lapset uskaltaa jo aika pieninä päästää pihasta poiskin ilman että täytyy pelätä että jää auton alle tai jonkun ostarin huumepäähörhön kynsiin. Vapaasti saa elellä meillä, ei ole nukkumaanmenoaikoja, ei syömispakkoa, ei tarvi harrastaa jos ei huvita. Mennä saa varsin vapaasti tosiaan myös.
olla lapsi nykyään kuin ennen.
Ennen ei vaan tajuttu, että uhkia on. Ihan tilastoissa on nähtävissä huimat erot. Varsinkin tapaturmiin kuoli lapsia vielä 25 vuotta sitten huomattavasti enemmän kuin nykyään.
Myös liikennekuolemat ovat vähentyneet.
Eli nykyään on paremmin, mutta tieto lisää tuskaa. Ennen ei tiedetty ennenkuin tapahtui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle tulee mieleen aina nähdessäni uuden lööpin jostain lapsille ehdottelijasta, että eipä meidän lapsuudessa moisesta taidettu edes uutisoida. Mahtoivatko vanhemmat edes tietää rannoilla hiippailevista ukoista?
olla lapsi nykyään kuin ennen.
Ennen ei vaan tajuttu, että uhkia on. Ihan tilastoissa on nähtävissä huimat erot. Varsinkin tapaturmiin kuoli lapsia vielä 25 vuotta sitten huomattavasti enemmän kuin nykyään.
Myös liikennekuolemat ovat vähentyneet.Eli nykyään on paremmin, mutta tieto lisää tuskaa. Ennen ei tiedetty ennenkuin tapahtui.
on kohtentunut kovasti autojen kehityksen ja turvalaitteiden myötä. Myös nopeusrajoitukset ja truvavyöpakko ovat vaikuttaneet liikenneuturvallisuuden kehittymiseen.
Lasten tapaturmaiset kuolemat ovat myös vähentyneet selvästi 70-, 80- ja 90-luvuilta.
Tällä voi olla jotain yhteyttä sen kanssa kuinka paljon lapsia valvotaan ja kuinka paljon lapset saavat vapaasti kulkea itsekseen.
Mitenköhän lienee...
Eurooppalaisittain Suomessa kuitenkin kuolee lapsia melko paljon tapaturmaisesti.
Liekö tähän syynä asenteet, varhaisen itsenäisyyden ihannointi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja siksipä en annakaan lasteni juosta viipottaa kylillä aamusta iltaan vapaasti kun en yhtään tiedä mitä tuolla tapahtuu.
minusta se on vain välittämistä että katsotaan lasten perään.
Uutisointi vain on muuttunut. Vaaroja on vähemmän mutta media paukuttaa joka uhkaa urakalla. Lasten tapaturmat ovat toki vähentyneet koska lapset eivät ulkoile läheskään yhtä paljon kuin ennen. Mutta nuorten turmat ja myrkytykset ovat kasvaneet koska eivät osaa kulkea itsenäisesti tai kaverisäännöt ovat oppimatta koska isot lapsilaumat eivät enää sosiaalista toisiaan. Tunnen lapsia jotka eivät osaa kävellä metsässä tai juosta kaatumatta ulkona.
Oma linjani on järkevä vapaus mutta suuret reviirit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle tulee mieleen aina nähdessäni uuden lööpin jostain lapsille ehdottelijasta, että eipä meidän lapsuudessa moisesta taidettu edes uutisoida. Mahtoivatko vanhemmat edes tietää rannoilla hiippailevista ukoista?
ainakin itse kuuliin pariinkin otteeseen huhuja moisista.
Vähemmän kuin nykyään silti, vaikka tuskinpa pedofilia sinänsä on lisääntynyt, uutisointi ja tietoisuus sen sijaan kyllä.
-2-
sekä ylä-asteella että lukiossa. :)
Oi niitä aikoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja siksipä en annakaan lasteni juosta viipottaa kylillä aamusta iltaan vapaasti kun en yhtään tiedä mitä tuolla tapahtuu.
minusta se on vain välittämistä että katsotaan lasten perään.
Uutisointi vain on muuttunut. Vaaroja on vähemmän mutta media paukuttaa joka uhkaa urakalla. Lasten tapaturmat ovat toki vähentyneet koska lapset eivät ulkoile läheskään yhtä paljon kuin ennen. Mutta nuorten turmat ja myrkytykset ovat kasvaneet koska eivät osaa kulkea itsenäisesti tai kaverisäännöt ovat oppimatta koska isot lapsilaumat eivät enää sosiaalista toisiaan. Tunnen lapsia jotka eivät osaa kävellä metsässä tai juosta kaatumatta ulkona.
Oma linjani on järkevä vapaus mutta suuret reviirit.
Namusedistä ei vouhotettu
Mulle tulee mieleen aina nähdessäni uuden lööpin jostain lapsille ehdottelijasta, että eipä meidän lapsuudessa moisesta taidettu edes uutisoida. Mahtoivatko vanhemmat edes tietää rannoilla hiippailevista ukoista?
Meidän naapurissa, vastapäisessä talossa, asui itsensäpaljastaja-namusetä.
Iltaisin tämä mies seisoi alastomana olohuoneensa ikkunalla niin että koko äijä näkyi kauas. Oli oikea huomiota huutava huutomerkki kirkkaasti valaistuna pimeyden keskellä ö.ö
Päivisin huuteli avoimesta ikkunasta lapsille ja lupaili lahjoja jos tullaan käymään kylässä.
Kerran äiti sanoi että sen miehen luokse ei saa mennä kylään.
Muuten asenne kotonani oli semmoinen, että 'kyllä siihen joku puuttuu, ei kuulu meille'. Vaan eipä 'kuulunut' kenellekään muullekaan.
Tapahtumapakkana oli isompi taloyhtiö, johon kuului useita kerrostaloja.
Lasten leikkipaikka oli sen miehen olohuoneen ikkunan alla ö.ö
Nykyään tuommoiseen varmasti puututtaisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
80-luvun hyviä resursseja: koulussa oli oma hammashoitola, kaikki koulukirjat saatiin uusina, oli kerhotunteja jne. Samoin pienessä kylässäkin oli kaikki peruspalvelut.
Muuten mua yritti joku namusetä saada kanssaan metsään, mutta sanoin vain kohteliaasti kiitos ei enkä välittänyt hänen karkkkitarjouksestaan. Olin tuolloin 5-vuotias ja pyöräilin YKSIN kauppaan ostamaan äidiltä unohtunutta tavaraa. Mulla on nyt 5-vuotias, joka ei osaa edes pyöräillä vielä kunnolla eikä puhettakaan, että voisi minnekään vielä yksin lähteä....
Ei ollut Wilmaa eikä edes reissuvihkoja. Kokeet piti näyttää kotona ja pyytää siihen nimmari, siinä oli yhteydenpito open ja vanhempien välillä. Tiedot sairastumisista tulivat opelle luokkakaverin välityksellä "Maija ei tuu tänään, se on kipeenä", ja parannuttua sitten vietiin äidiltä lappu opettajalle.
Pelattiin pesistä keskellä tietä, väistyttiin toki syrjään, jos siitä joku auto meni. Kuljettiin ja leikittiin läheisessä metsikössä, pimeälläkin (käytiin piilosta taskulamppujen kanssa). Käytiin alle kymmenkesäisinä yksin tai kaverien kanssa maauimalassa, talvisin hiihtomajalla n. 5-6 km:n päässä. Kotiin mentiin kun tuli nälkä.
sekä ylä-asteella että lukiossa. :) Oi niitä aikoja.
kesätöitä sai tosi hyvin vaikka oli nuori ja kokematon, ylipäätään työpaikkoja oli eikä kaikki ollut niin vaikeaa ja kurjaa kuin nykyään yhteiskunnallisesti
sekä ylä-asteella että lukiossa. :) Oi niitä aikoja.
Heikki T. oli maailman kivoin bilsan ja maantiedon ope. Tuli vaan mieleen :)
Olen syntynyt v. 1967, ja totta on, että ennen muinoin lasten tekemisiä valvottiin todella vähän. Muutenkaan turvallisuusasioita ei hanskattu, esim. itse matkustin autossa koko lapsuusaikana seisten etupenkkien välissä. Jos olisi tullut äkkipysäys, olisin lentänyt kuin leppäkeihäs ulos tuulilasista.
Samoin lasten liikkumista lähiympäristössä valvottiin hyvin niukasti. Osin se on asumiskysymys, itsekin olen kotoisin pikkukaupunki Salosta, joten ero nykyiseen asuinkaupunkiini Helsinkiin on melkoinen. Oikeastikin asuinympäristössäni oli 70-luvulla todella vähän mitään uhkia.
Mutta nyt ovat ajat toiset. Samoin kasvatuskulttuuri.
Tuota lasten liikkumisreviiri-asiaa on tutkittukin, ja se on todella paljon supistunut.
Mutta sitten on eri asia, että onko se hyvä vai huono asia. Minusta se on ainakin osin oikein hyvä asia, koska samalla on lasten tapaturmaisten vammautumisten ja kuolemien riski romahtanut.