tunnetteko ketään tourettea sairastavaa?

no, en tunne, mutta tiedän. suhtaudun häneen kuin kehen tahansa muuhunkin ihmiseen - olkoon sellainen kuin on, mitäs se muille kuuluu.

Touretten syndrooma ei ole sairaus.

en suhtautu mitenkään

Ihan hyvin mä itseeni suhtaudun.

kenellä se on diagnosoitu. Itse en ole huomannut hänessä mitään siihen viittaavaa vaikka asiasta jonkin verran on tietoakin.

Minulla oli lapsena tik-liikkeitä ja on jonkin verran vieläkin. Nykyään teen niitä vain "salaisesti".



Olen oppinut hallitsemaan tilanteet melkoisen hyvin. Joskus oikein stressaavassa tilanteessa ne ovat itsellekin vähän häiritseviä.



52 v.

kaveripiirin lapsella ko. sairaus ja paljon vaatii, että saa hyväksyntää ja kunnioitusta.

En kiinnitä muuten huomiota, mutta joskus tulee inhottavia ticsejä (esim. syljen puhaltelu tai kröhiminen), joihin puutun kyllä tarvittaessa.

Ei muuttanut suhtautumista kun sain tietää, molemmat lasteni ystäviä ja ainakin tällä hetkellä oireet lieviä. Toisella kurkkuääniä, joihin olin kiinnittänyt joskus huomiota ( kuulostavat lähinnä kuivata yskältä hänen tapauksessaan) toisella niin huomaamattomia pakkoliikkeitä, etten ollut niitä edes havainnut. Nyt kun tiedän ja osaan katsoa huomaan niitä olevan aika usein.

Lapsella on diagnosoitu. Kun nykimiset oikein voimakkaita, ons e raskasta koko perheelle (vanhemmille se aiheuttaa lähinnä empatiakärsimystä, mutta rasittaa joidenkin ticien osalta myös kärsivällisyyttäkin). Lievinä kausina lapsen ticit eivät vaivaa juuri mitenkään eikä hän itsekään huomaa tekevänsä niitä.



Miesystävällä ei ole diagnosoitu, ja en tiedä, olisiko kyseessä ihan tourette (sehän on aika monikohtainen diagnoosi), vai muu nykimishäiriö. Miesystävän ticeistä en olisi tiennyt/huomannut, ellei hän olisi itse kertonut (kahden vuoden seurustelun jälkeen).

Kuinka joku tic-oireilu vaikkapa voi ketään niin haitata?? :/ Ihmisinhoa pukkaa kyllä pintaan välillä. Hyväksyvämpi ja arvostavampi ilmapiiri vähentäisi aivan kaikkia ongelmia maailmassa.