vihaan nukutusta

4kk ja kestänyt niin kauan kuin muistan.. välillä on helpmpia iltoja mutta välillä menee sitten tunteja.. vauva onneksi on tyytyväinen kantorepussa jos seison ja liikuskelen kokoajan..



no tämä kuopus tulee varmaan sitten nukkumaan kolmevuotiaaksi asti pinnasängyssä, mutta varmaan oppii kiipeämään siitä yli

tsemppiä ap. Lohdutuksena voin sanoa, että meillä helpotti, kun lapsi täytti 3 v. Tosin se ei tässä tilanteessa taida yhtään helpottaa, päin vastoin. Yritä tehdä jotain, mikä saa sulle mielenrauhan. Mulla toimi tiettyjen laulujen hyräileminen sen nukutusrumban aikana.

että mitä se hereillä oleva kaksivuotias haittaa, jos vauvakin kerran valvoo. Sittenpä nukkuvat unipätkän yhdessä, ja saa itse olla hetken rauhassa ja vielä nukkuakin rauhassa.



Ja komppaan noita edellisiä, että jos haluat ettei hän tule sängystä pois, niin laita pinnikseen. Hae vaikka kirpparilta, ei maksa paljon. Jos saa juosta ympäri taloa, niin älä laita.



Jos hankit pinniksen (osta tai lainaa), niin kaksivuotias tajuaa jo aika pian että sieltä pääsee pois, jos menee nätisti nukkumaan. Mutta sinne joutuu, jos juoksentelee. Tai sitten voi käydä niin, että tykkää nukkua siellä. sitten voi nukkua niin kauan kuin mahtuu.

ja meillä ei pinnis olisi auttanut kun jo 1 v täytettyään kiipesi siitä pois...

sekin ho helpottaa tietää että jatkossa ei tarvitsisi kärsiä.. ei perhe-elämän kuuluisi tuntua kärsimykseltä..!!



Se on vaan niin vaikeaa pitää ne hermot.. välillä tulee sanottua lapselle turhan kovasti ja silmät saa hävetä päästään kun varmasti kuuluu naapuriinkin.. koen olevani niin huono äiti ja mistään ei tunnu saavan apua, tai sitä ei tule haettua kun saa vaan hävetä.. miksi tämä yhteiskunta on niin julma? ja miksi pitää aina koittaa pärjätä itse tai muuten kunnia menee..

koska sitten taas menee seuraavat päivän rytmit pieleen..ja illalla en saisi yhtään omaa aikaa kun en hänen läsnäollessaan voi olla koneella tai katsoa jotain sarjaa televisiosta kun en halua hänen näkevän sellaisia sarjoja ja jos olen koneella niin se ei onnistu kun kaipaa viihdytystä..

Lapsi ei tahtonut käydä nukkumaan, enkä kaikkien muiden asioiden keskellä (lähipiirissä oli paljon kuolemantapauksia) jaksanut olla oikein johdonmukainen.



Välillä istuin vieressä, välillä annoin nousta, välillä kiikutin sänkyyn.



En muista edes miten alkoi sitten nukahtaa helposti illalla sänkyynsä. Olisiko ollut siinä vaiheessa, kun malttoi kuunnella sadut ihan ajatuksen kanssa.



Toivottavasti teilläkin pian helpottaa. Täällä odotellaan nyt sitten murkkuiän haasteita, kun lapsi on nyt15-vuotias.

Oletko kokeillut (no olet varmasti, mutta kysyn silti...) miten se parivuotias reagoisi, jos pistäisi satu-cd:n päälle? Tai jotain hiljaista musiikkia?



Vai villiintyisikö vain?



Viimeistään kun vauva täyttää vuoden ja alkaa mennä samaan rytmiin isomman kanssa, niin alkaa pikku hiljaa helpottaa.

Ihan omaa syytäsi tuo on. Kun lapsen opettaa jo vauvasta asti nukahtamaan itsekseen, ei tarvitse nukuttaa.



T: 4:n äiti (ja ketään ei olla nukuteltu)

Meillä on kaksi lasta, joista toinen tarvitsi nukutusta ja toinen halusi rauhaa nukahtaaksen itse. Lapset ovat erilaisia ja uskon, että jotkut vaan tarvitsevat turvaa illalla enemmän kuin toiset. Nukutettava vaati puolitoistavuotiaasta lähtien 2-3 tuntia nukuttamista päiväunille ja saman illalla. Alle kaksivuotiaana lopetettin pakkopäiväunet ja kas, lapsi meni illalla nukkumaan kiltisti. Uskon siis myös, että lapsen tulee olla tarpeeksi väsynyt nukahtaakseen. Otimme, jossain vaiheessa lapsen nukkuessa vielä päiväunia, ns. puolentunnin säännön. Jos lapsi oli puolen tunnin päästä vielä hereillä, annoimme hänen leikkiä/katsoa kanssamme telkkaria tunnin ja kokeilimme sitten uudestaan nukkumista. Vähemmän stressiä, rennompaa kaikille ja yleensä nukkumatti tuli varmasti toisella kerralla. Mutta kuten sanottu, ratkaisu löytyi lopulta päikkäreistä:)

Ihan omaa syytäsi tuo on. Kun lapsen opettaa jo vauvasta asti nukahtamaan itsekseen, ei tarvitse nukuttaa.

T: 4:n äiti (ja ketään ei olla nukuteltu)

On NIIN helppo viisastella, jos omien lasten temperamentti ei ole sellainen kuin ap:n 2-vuotiaalla.