vihaan nukutusta

Nyt aikalisä - käyt vähän liian kuumana, kun lastasikin väität vihaavasi.



Millä tavalla nukutat?



Meillä meni aiemmin n. tunti yleensä nukuttamiseen (lapsenne vähän reilu 1-v). Taktiikkana oli iltasadun lukeminen ja sen jälkeen lelujen näprääminen sängyssä, kunnes uni tuli. Aina vähän pelonsekaisesti menimme nukkumaan, kun jännitin että kuinkahan kauan tässä menee.



Sitten yhtenä iltana minulla vaan loksahti kohdalleen koko homma. Otin itsevarman asenteen ja päätin vain, että nyt on nukkumaanmenon aika, ja lapsi voi protestoida, mutta minä päätän milloin nukutaan. Luin sadun, valot pois, ja lapsi sänkyynsä. Tietysti hän sieltä oli heti huutaen pinkomassa pois, mutta otin hänet vain syliin ja tarjosin vettä, ja laitoin takaisin sänkyyn. Tätä samaa toistin (varmaan yli kymmenen kertaa), kunnes yhtäkkiä hän jäi sänkyyn tyytyväisenä. Laitoin käden tassuksi kyljelle ja peittelin. Ja siihen sitä nukahdettiin! Ja näin on meillä nyt nukahdettu jo monta iltaa peräkkäin. Iltasatuineen päivineen aikaa kuluu max. 15 min.



Olen huomannut, että tärkeintä on olla itse täysin tyyni, rauhallinen ja lempeä, mutta samalla päättäväinen, vaikka toinen protestoisi kovastikin. Tämä turvallinen rauhallisuus tarttuu pikku hiljaa lapseen, ja hän pystyy nukahtamaan sen kummemmin temppuilematta. Ja sylissä pidettäessä lasta voi rutistaa todella lähelle itseään ja myös selästä tukien - sekin tekee turvallisen tunteen.



En tiedä toimisiko sama teillä, mutta kannattaa koittaa. Ja tietysti kannattaa myös varmistaa, ettei huoneessa ole liian kuuma, lakanat/yövaatteet aiheuta kutinaa tai allergia/muu vaiva aiheuta kipuja.

kaikkien valopäiden on ihan pakko alkaa sikiämään. Montako tuhatta lasta on sijaiskodissa, kun tuollaiset idiootit eivät pysty huolehtimaan ehkäisystä tai alunperin pitämään niitä polviaan yhdessä.



Adoptioon on helkutin tiukat säädökset, mutta raskaaksi saa tulla kuka vain siihen kykenevä. Jotain pitäisi keksiä tähänkin hommaan.

kaksi viikkoa jaksettiin ja sitten luovutettiin.. meillä on myös vauva joka pitää pitää hiljaisena sen aikaa että 2 vuotias nukahtaa..

kaikkien valopäiden on ihan pakko alkaa sikiämään. Montako tuhatta lasta on sijaiskodissa, kun tuollaiset idiootit eivät pysty huolehtimaan ehkäisystä tai alunperin pitämään niitä polviaan yhdessä.

vakavaan uupumukseen pyytää apua (en tarkoita nyt ap.ta), vaan yrittävät ja yrittävät jaksaa yksin, ja viimein tekevät epätoivoisia tekoja.

Suosittelen kanssa tuota ylempää neuvoa. Mä kans kerran päätin että nyt loppuu nukutus. Kolme tuntia siihen meni. Otin syliin halasin, laskin takaisin sänkyyn. Aina kun ei meinannt henkeä saada otin syliin ja lohdutin. Mutta sen päivän jälkeen ei ole tarvinnut kuin peitellä lapsi. Toivotttaa hyvät yöt. :)

Ja tällaisten kommenttien takia monet eivät uskalla vakavaan uupumukseen pyytää apua (en tarkoita nyt ap.ta), vaan yrittävät ja yrittävät jaksaa yksin, ja viimein tekevät epätoivoisia tekoja.

Ei se vauva siihen itkuun kuole. Jos alkaa olla pinna kireällä, niin mene toiseen huoneeseen tai johonkin hetkeksi vetämään henkeä ja yritä uudestaan. Ihmettelen vain, että eivätkö ihmise oikeasti mieti kuinka rankkaa lapsen kasvattaminen välillä voi olla?

Ja tällaisten kommenttien takia monet eivät uskalla vakavaan uupumukseen pyytää apua (en tarkoita nyt ap.ta), vaan yrittävät ja yrittävät jaksaa yksin, ja viimein tekevät epätoivoisia tekoja.

Ei se vauva siihen itkuun kuole. Jos alkaa olla pinna kireällä, niin mene toiseen huoneeseen tai johonkin hetkeksi vetämään henkeä ja yritä uudestaan. Ihmettelen vain, että eivätkö ihmise oikeasti mieti kuinka rankkaa lapsen kasvattaminen välillä voi olla?

mutta antaa olla. Tuskin mitään järkeä koittaa selittää.

voikaan nukahtaa, kun se tuntee kaikki nuo sun tunteet juuri ennen nukkumaanmenoa. Äiti vihaa, on raivoissaan, ärtynyt, huonolla tuulella, ja kaiken tämän lapsi kokee myös. Ei ole kumma, jos ei nukahda.



Ei sitä lasta oikeasti tarvitse nukuttaa. Ulkoilette reippaasti, käytte kylvyssä/suihkussa, syötte hyvän iltapalan (otatte maidon, jos kuuluu rutiineihin). Unikaveri, tutti, rätti tms. aina mukaan, ja sitten suukko ja sänkyyn. Unisatu sohvalla jos teillä on tapana. Sitten hyvät yöt, ja aikuinen pois.



Jos huutaa niin että meinaa tuupertua, niin voi käydä sanomassa uudelleen hyvää yötä. Mutta ei tosiaankaan kannnata aloittaa mitään vesitarjoilua tms. Kaksivuotias ei oikeasti enää tarvitse mitään, kun on käynyt pissalla (tai on kuiva vaippa), saanut iltapalan ja juotavaa.



Jos on tarpeeksi/sopivasti väsynyt, niin nukahtaa kyllä, kunhan oppii rutiinin. Nyt rutiini on taistelun kautta nukahtaminen. Voit aivan hyvin opettaa myös rennon ja turvallisen nukahtamisen.



Mutta aivan aluksi muutat oman asenteesi. Ja katsot vaikka telkasta lempiohjelmasi nauhoitusta sillä aikaa, kun hän ekat illat protestoi sängyssään. Mielellään jotain hauskaa. Ei sun tarvi ottaa stressiä siitä, jos lapsi ei nukahda. Otat vaan ihan rennosti. Tsemppiä!

sitä vaan ei aina jaksa tehdä kaikkea yksin!! Ja miksi juuri meidän 2 vuotias on niin hankala.. miksi se laittaa minut kärsimään? ja tiedän että tämä on väärä ajattelutapa.. sille vaan en nyt voi yhtään mitään!!



ihanaa jos teidän lapsenne ovat jääneet kolmen tunnin jälkeen ja yhdessä illassa nukkumaan omaan sänkyyn, meidän ei ole ja hän juoksi sen 3h illassa sen kaksi viikkoa ja varmaan olisi juossut pitempäänkin jos sitä olisimme jaksaneet!! Olen todellakin ihan loppu.. koskaan ei saa edes hoitoon enkä kehtaa keltäkään kysyä kun saan kuitenkin vastaukseksi että itse on lapset hoidettava.. no eipähän ole päiväkodissa virikehoidossakaan joten ei ole omaa aikaa yhtään!! Ihmekös tuo kun on pinna kireällä kahden tunnin nukutuksen jälkeen..

kaksi viikkoa jaksettiin ja sitten luovutettiin.. meillä on myös vauva joka pitää pitää hiljaisena sen aikaa että 2 vuotias nukahtaa..

Onnistuisiko jos isä nukuttaa taaperon ja äiti vaikka sillä aikaa imettää vauvaa? Vauva ei varmaan niin häiriintyisi taaperon protestoinnista. Ja vauva olisi sitten myös nukuttamisen ajan hiljaa, ettei taapero herää vauvan itkuun.

iltapuuro, hampaiden pesu ja potalla käynti ja kirjoten katselu ja sänkyyn nukkumaan.. hän ei hetkeäkään pysy sängyssä jos ei ole samassa huoneessa.. ja minuutin aikan pitää viedä neljästi takaisin sänkyyn.. olen niin kateellinen teille kenellä on helpot lapset.. niin ja nukuttamaan mennessä en ollut vihainen, vasta kun se oli kestänyt 1,5h

nukuttamaan vauvan ja taaperon kun mies tekee reissutyötä eikä ole joka ilta nukuttamassa.. pakko kantaa vauvaa aina esikoisen nukutuksen ajan jotta olisi hiljaa

Laitan pinnasänkyyn, jos juokseen ympäri taloa nukkumaanmenon jälkeen. Ihan oikeasti! Ei kaikkea tarvi tehdä kuin oppikirjoissa, teet niinkuin sinulle itsellesi on helpointa. Eli jos nukahtaminen on kiinni siitä, että lapsi ei pysy sängyssä, niin laita se pysymään sängyssä. Vaikka sitten siellä pinnasängyssä.



Minä olen siis tuo edellä neuvoja antanut, itsellä neljä lasta joten jotain tiedän helpoista ja vaikeammista tapauksista. Ihan ystävyydellä neuvon, kun on kokemusta tuostakin vaiheesta. Siis kaksi pientä kiristämässä hermoja.



Otat ihan oikeasti nyt rennommin, mutta päätät että huomenna kaikki muuttuu. Jos päädyt siihen, että lapsi pääsee sängystään muualle, niin palautat hänet ehdottomasti mitään puhumatta takaisin sänkyynsä ja heti. Et näytä tunteitasi, varsinkaan raivoa. Toimit vaan kuin kone, ja viet sinne sänkyyn kerta toisensa jälkeen. Otat vaikka suklaapalan (tai mitä tahansa sinua lohduttaakin) joka ikinen kerta kun olet vienyt hänet takaisin, ja mietit montako vielä saat ennenkuin hän nukahtaa.



Vielä kerran, tsemppiä!

http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tietokulma/uni_ja_ravitsemus/uni/koti…



Lisäksi tuolta löytyy vanhemmille tarkoitettu auttava puhelin, jossa voi saada ainakin henkistä tukea jos ei muuta.



Itse tyhmänä koitin vain jaksaa ja jaksaa kaiken yksin, ja meinasi käydä hullusti. Joten hakekaa ihmiset rohkeasti apua. Ensimmäiseksi voi vaikka jutella neuvolassa.

nukuttamaan vauvan ja taaperon kun mies tekee reissutyötä eikä ole joka ilta nukuttamassa.. pakko kantaa vauvaa aina esikoisen nukutuksen ajan jotta olisi hiljaa

meillä on vain yksi pinnasänky ja se otettu juuri käyttöön vauvan kanssa ja en haluaisi tuota taaperoa laittaa uudelleen pinnikseen kun on kuitenkin oppinut nukkumaan isompien sängyssä ja omassa huoneessa vaikkakin tulee kesken yötä meidän sänkyyn.. se ei niinkään haittaa vaan tuo nukuttaminen.. vaikka muuten varmaan pääsisi helpommalla..

teillä on myös vauva jota täytyy pitää hiljaisena et esikoinen saa nukahtaa? Vai oliko joku kommentoija tässä ketjussa? Kauanko teillä on jatkunut tuota taistelua? Meillä on 2,5v tyttö ja tuolla se pyörii vieläkin valveilla. Mies pakkasi juuri meidän 1,5kk vauvan turvakaukaloon ja lähti pienelle autoajelulle et saatais vauva nukahtamaan. Se kun tuppaa metelöimään aina näin iltaisin ja esikoinen ei osaa nukahtaa. Meillä esikoisella nukahtaminen vaikeutui muutenkin vauvan tulon myötä, koska on hieman mustasukkainen. Mitäs jos laitat sen 2v:n pinnasänkyyn? Eipähän karkaile.

joka ikinen päivä ja ilta. Ja sen päälle opetat uuden rutiinin, niin johan auttaa. Ja tuo joka totesi, että lapsi tuntee sun tunteet, on oikeassa. Vaikket olekaan heti vihainen, niin tietäähän se pieni että kohta tulet vihaiseksi. Se on sille leikki, jossa mikä tahansa reaktio on parempi kuin nukahtaminen. Älä anna sitä reaktiota. Viet vaan sinne nukkumaan, ja annat olla. Ja meilläkin on muuten kaksivuotiaat olleet vielä pinniksessä, eipä ole ollut ongelmaa karkailevista pikkuisista nukkumaanmennessä :)

Kun meillä esikoinen oli 2v., meillä oli myös tuore vauva ja mies oli useimmiten iltaisin töissä ja tilanne oli täsmälleen sama kuin sinulla! Eli vauva sylissä kävelin, kävelin, kävelin ja odotin, että 2v. nukahtaisi joskus. Väsymys ja turhautuminen kiristivät pinnaa välillä KOHTUUTTOMASTI.



Mitään neuvoa en osaa antaa (meilläkin oli, kuten teillä rutiinit ja ulkoilut yms. kohdillaan), todennäköisesti taapero mustasukkainen vauvasta ja kerjää huomiota (vaikka sitä saisikin) keinolla millä hyvänsä. Yritä jaksaa ja jos vaan mitenkään mahdollista, saada jostain edes jolloinkin hetki omaa aikaa. Tuo on raskas vaihe.



T. Nyt neljän äiti ja muistan, että tuo ollut rankin vaihe äitiydessäni



P.S. Jälkeenpäin olen ajatellut, että olisiko pitänyt antaa sen 2v:n valvoa myöhempään, olisiko nukahtanut sitten paremmin, mutta silloin tuntui, että tärkeintä oli saada 2v. nukkumaan, jotta saisi itse edes hetkisen huilahtaa, vaikka kera vauvankin...

sitä vaan ei aina jaksa tehdä kaikkea yksin!! Ja miksi juuri meidän 2 vuotias on niin hankala.. miksi se laittaa minut kärsimään? ja tiedän että tämä on väärä ajattelutapa.. sille vaan en nyt voi yhtään mitään!!

Tuo on kyllä tuttua, että välillä miettii, miksi juuri meidän lapsi on jossain tietyssä asiassa niin hankala. Meillä se on syöminen. Tuntuu, että muut lapset on hotkineet heti kiinteiden aloituksesta lähtien kaikkea mahdollista ja vielä hyvällä ruokahalulla. Ja meillä taas ei millään meinaa mennä mitkään ruoat alas. Aina jos tuo ahdistus hiipii mieleen, ja alkaa äksyilemään ja tuputtamaan lusikkaa lapselle ruokailutilanteessa, niin ruoka maistuu vielä sitäkin huonommin. Plääh. Jotenkin sitä kuitenkin saa lapselle alas, jos vaivihkaa laittaa sormiruokaa eteen eikä kiinnitä koko asiaan huomiota.

Ymmärrän kyllä, että sinua ahdistaa tuon parin tunnin huutoruljanssin jälkeen. Se on ihan luonnollista. Mutta vastaisuudessa kannattaa taikoa jostain sellaiset ns. lehmän hermot. Ja lampaan lauhkeus. ;) Sillä mitä enemmän menee hermot, sitä hankalammaksi homma käy.