Lue keskustelun säännöt.
Poikani haluaa vaan tyttöjen tavaroita. :-/
21.08.2012 |
Kohta nelivuotias poikani on kiinnostunut kaikesta vaaleanpunaisesta, jossa on mielellään perhosia, sydämiä ja kissankuvia. Olen sanonut, että mökillä ja kotona niitä voi käyttää, mutta ei kodin ulkopuolella. Lähes kaikki poikani kaverit ja kerhokaverit ovat sattuneesta syystä tyttöjä, ja siellä poikani kulkee maskottina tyttöjen joukossa keräilemässä päivän mittaan haleja ja silityksiä ja ihastelemassa kaikkea sitä blingblingiä mitä tytöillä on.
Nyt hän vaihtaa ryhmää, ja on ryhmässä on pääosin lastani vanhempia poikia. Nyt ei sitten meinata löytää mitään pojan mieleistä tavaraa kaupasta, ei kerhoreppua, ei eväsrasioita, ei mitään. Poika haluaa aina tyttöjen repun tms. Sanoin että muut lapset kiusaa sua jos me ostetaan nämä, ja koitetaan etsiä sulle jotain muuta kivaa ja värikästä. Äsken pojalla pääsi kaupassa itku, kun kieltäydyin ostamasta hello kitty-reppua.
Harmittaa, kun poikaa harmittaa. Mut pakkohan pojan on tajuta, että ei itseään saa ehdoin tahdoin laittaa kiusatuksi.
Kommentit (26)
muita lapsia. Eivät he välttämättä kiusaa, vaikka olisikin tyttöjen tavaroita. Riippuu lapsesi luonteestakin, onko itsevarma vai herkkä ja ujo jne.
Mikset tekisi kompromissia, ja ostaisi kirkkaanpunaista reppua, oranssi ja keltaista vaatteisiin jne. Nykyäänhän monissa vaatemerkeissä on iloisen ja kirkkaanvärisiä vaatteita myös poikien malleina.
Ei vaihtoehtona ole pelkkä vaaleanpunainen Hello Kitty ja supersankarit mustana. Paitsi tietysti jos lapsesi haluaa vain sitä bling blingiä. Senkin hyväksyisin, kyllä poika sitten oppii jos kaverit oikeasti kiusaavat.
Veikkaan että he vaan kysyvät että "Miksi sinulla on tuollainen reppu?" Ja poikasi sitten vastaa siihen mitä vastaa.
Ystävälläni on neljävuotias poika, joka on tosi kiinnostunut koruista (tekee niitä jatkuvasti, ja ihailee toisten koruja), kengistä (hänellä on oikeasti hyvä maku!) ja vaatesuunnittelusta (tekee niitä Modelaskartelujuttuja jne.) antaumuksella. Tykkää myös kaikista sydämistä jne. vaatteissa ja verhoissa jne.
Ei ole kuulemma kiusattu, vaikka äiti sitä pelkääkin (on perhepäivähoidossa vielä). Mutta on niin iso osa häntä, ettei äiti raski häntä rajoittaa, vaikka ehkä mieluummin näkisikin että poika solahtaisi vähän tavalisempaan pojan muottiin. Eräs sukulaiseni sanoi spntaanisti kun tapasi pojan, että tuosta tulee varmasti joku huippusuunnittelija :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko sinä nyt ihan tosissasi?
Minulla on tytär, joka piti kaikista poikien tavaroista ja poikien leikeistä. Tuskin kiusaamiselta olisi säästynyt vaikka millainen hienohelma olisi ollut. En tosin tiedä mistään suuremmasta kiusaamisesta.
Itse asiassa hänen luokassaan kiusattiin toista tyttöä, kaikki muut olivat siis poikia.
Miksi minä en ymmärrä ongelmaa?
Punaisia vaatteita se tyttö ei juuri päälleen pistä(nyt pienempänäkään) kuin hirvimetsällä ja jääkiekkokaukalossa.
Tässä syödään tyttären eilen ampumaa sorsaa, ja ammatinvalinta sattui ainakin tässä vaiheessa kohdistumaan sellaiselle alalle, jossa on jälleen ainoa tyttö ryhmässään.
ei kait kukaan täysjärkinen enää vuonna 2012 ajattele noin!
poikien tyttömäisyyteen. Koska kyllähän se tiedetään, että tyttöjen on paljon hyväksyttävämpää olla poikamaisia kuin poikien tyttömäisiä.
Minulla on ollut oman poikani kanssa sama ongelma ja olen systemaattisesti ohjannut enemmän poikien maailmaan, koska haluan, että hän saa sopeutua yhteiskuntaan ja siihen muottiin minkä suomalainen kulttuuri hänelle antaa.
Vaikka minulla ei ole mitään homoja vastaan ja hyväksyn jos lapseni haluaa joskus leikkiä tyttöjen lelulla, niin tietoisesti kuitenkin ohjaan häntä poikien maailmaan.
Haluan, että hän saa kavereita ja pärjää. En halua tietentahtoen tehdä lapsestani friikkiä ja kaikkien kiusaamaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisitko pliis ostaa sille pojalle mieleisiä tuotteita, sitä ei taida pätkääkään kiinnostaa mitä muut sanoo, niin miksi se sua kiinnostaa?
Haluan, että hän saa kavereita ja pärjää. En halua tietentahtoen tehdä lapsestani friikkiä ja kaikkien kiusaamaa.
mitä jos sä teetkin pojastas psyykkisesti häiriintyneen, pojan jota kukaan ei hyväksynyt sellaisena kun on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jokaisessa maassa on olemassa oma kulttuurinsa joka asettaa tietyt normit joiden mukaan on hyväksyttävää toimia. Todellisuus on sitä, että suomalainen yteiskunta on aika julma herkille pojille.
Kasvattajan velvollisuus on tukea lapsen kasvua sellaiseen muuottiin jossa hän saa hengittää ja elää turvallisesti läpi lapsuutensa. KUka äiti haluaa, että hänen poikansa joutuu kestämään vuoesta toiseen selkäsaunoja hello kitty repun vuoksi?
Suomalainen yhteiskunta on jotenkin naisistunut. Miehisyydelle ja poikuudelle ei anneta tilaa ja sitä ei varjella samalla tavoin kuin tyttöyttä
Just viime viikolla näin ja peukutin poikia, joilla toisella ihan poikapojalla (eskari) kynsilakkaa ja toinen, arviolta 4-5 v, oli aikalailla gangstakuteissa, mutta kaulassa pinkki-glitter-muovihelminauhat.
Mun nelivuotias poika vielä viime kaudella päiväkodissa saattoi hengata keijupuku päällä, eikä kukaan isommista pojista häntä ilkkunut (päiväkodin henkilökunta oli vähän jännännyt ja infosivat mua sitten myöhemmin). Edelleen tykkää laittautua ja hinkuaa korviksia, mutta ihan yhtälailla tykkää "poika"-jutuista. Isoveli oli Hello Kitty-fani 8-vuotiaaksi saakka, mutta koulussa pistettiin ruotuun :(
Tyttökin meillä on sellanen, että tykkää sekä perinteisistä tyttö- että poikajutuista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Psyykkisesti sairaan teen siitä, jos en ohjaa poikuuteen. Tyttöjen leluilla saa leikkiä ja vaaleanpunaisesta tykätä.
Mutta lapsen tarvetta saada kavereita oman sukupuolen edustajista täytyy tukea. Muuten se alkaa kärsiä niistä mielenterveydellisistä ongelmista.
Tiedän kyllä ettei ole ollenkaan sama asia, ja tytölle on helpompaa olla poikamainen, kuin toisinpäin, mutta vastaan silti :) Eli oma tyttöni 7v on ollut noin kolmevuotiaasta lähtien kuin peruspoika, ja musta se on kasvattanut hänen itsetuntoaan. Jos esim tytöt sipisevät hänen vieressään että miksi tolla on poikien reppu tai poikien paita, niin tyttö vastaa sipinäihin tyynesti että koska tykkään niistä. Ja pikkuhiljaa sipinät on loppuneet. Olen itse yrittänyt vaatevalinnoissa kannustaa häntä valitsemaan reipashenkisiä sukupuolineutraaleja vaatteita, eli niitä kaikkein selkeimpiä prinsessä tai örkkivaatteita ei ole pakko ostaa (vaikka ne lapsille kuuminta hottia jossain vaiheessa ovatkin). Olen itse ajatellut asian niin että en itsekään halua pukeutua "väärin", joten miksi vaatisin sitä lapseltani. Joku totesi että haluaa lapsensa pärjääväneikä siksi anna pukeutua tyttömäisesti, ja itse totean että lapseni tulee taatusti pärjäämään, kun on pienestä pitäen ollut valtavirrasta poikkeava. Ja identiteetilleen kun ei voi mitään. En haluaisi itse viestittää lapselleni että et kelpaa sellaisena kuin olet, vaan sinun pitää mahtua johonkin tiettyyn muottiin. Mutta vaikea asiahan tämä, eikä kukaan tietysti halua lastaan kiusattavan. Tsemppiä sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kasvattajan velvollisuus on hyväksyä lapsi sellaisena kun hän on ja tukea hänen omaa identiteettiään, vaikka muut eivät hyväksyisikään.
jokaisessa maassa on olemassa oma kulttuurinsa joka asettaa tietyt normit joiden mukaan on hyväksyttävää toimia. Todellisuus on sitä, että suomalainen yteiskunta on aika julma herkille pojille.
Kasvattajan velvollisuus on tukea lapsen kasvua sellaiseen muuottiin jossa hän saa hengittää ja elää turvallisesti läpi lapsuutensa. KUka äiti haluaa, että hänen poikansa joutuu kestämään vuoesta toiseen selkäsaunoja hello kitty repun vuoksi?
Suomalainen yhteiskunta on jotenkin naisistunut. Miehisyydelle ja poikuudelle ei anneta tilaa ja sitä ei varjella samalla tavoin kuin tyttöyttä
Poika on vielä niin pieni, että myöhemminkin koulussa ehtii solmia kaverisuhteita toisiin poikiin jos nyt se olisi vaikeaa. Mitään peruuttamatonta ei ole tapahtumassa. Itse varmaan tekisin niin, että antaisin pojan valita joitain mieluisia tavaroita ja vaatteita oman makunsa mukaan ja muuten ostelisin jotain sukupuolineutraalia. Lelut saisivat varmasti olla mitä hyvänsä mieluista. Tämähän voi olla ihan pelkkä kausi, joka menee ohi. Varmaan pönkittää pojan itsetuntoa, kun hyväksyt hänet sellaisena kuin on. Oli hän sitten mitä hyvänsä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se reppu. Ei siitä varmaan edes kiusata. Tod näk joku kysyy ja poika sanoo että tykkää siitä ja asia jää siihen. Pienet lapset ei yleensä kauheasti noita mieti. Ja fiksut aikuiset kieltävät kiusaamisen. Tunnen 5 v pojan jolla hello kitty reppu, ei kiusata.
Meillä 6v. poika on ihan samanlainen eikä kukaan ole vielä koskaan kiusannut. Ei, vaikka pojalla on välillä pk:ssa jopa vaaleanpunainen Hello Kitty-paita =)
Ajatelkaa, miltä se lapsesta tuntuu kun häntä ei hyväksytä sellaisena kuin on!
Surullista, kun tuntee pienestä pitäen, että pitäisi olla jotenkin toisenlainen, että on epäonnistunut kun ei ole samanlainen kuin toiset pojat. Kai siitä on harmia muutenkin ihan tarpeeksi ilman että vanhemmat vielä painostavat toisenlaiseen muottiin.
Jos pojasta homo tulee niin sitten tulee, vaikka kuinka pukisi vauvasta asti sinimustaan. Tai sitten ei. Tiedän yhden pojan, jonka paperinukkeleikeistä äitinsä oli kovasti huolestunut. Nyt jo aikuinen mies on muotisuunnittelija, sukupuolisesta suuntautumisestaan en tiedä. Enkä välitä, mutta mukava kun on menestynyt elämässään valitsemallaan uralla, vaikka äiti poikansa harrastusta kummasteli.
paitsi joidenkin päässä. Katsokaa nyt ympärillenne palstamammat: miehet pitävät vaaleanpunaisia paitoja, naiset thaiboxaavat, tyttö valitsee suosikkilelukseen radio-ohjattavan auton ja poika lähtee ratsastamaan (mikä muuten vielä 70-luvulla oli varsin miehinen harrastus ja tuolloin kauhisteltiin ratsastavia tyttöjä!)
Onko nykyään täysin poissa muodista se tapa, että nuorempi sisarus käyttää vanhempien sisarusten vaatteita? Jos lapset ovat eri sukupuolta, poika voi hyvinkin periä siskonsa tyttökuosit. Epäilen, että sellainen poika voi joutua helpommin kiusatuksi kuin se, joka vaan toteaa tykkäävänsä sellaisista väreistä. Ehkä eniten kiusaavatkin juuri ne, jotka itsekin joutuvat niitä pakosta käyttämään.
Eipä siitä tullut sanomista vierailta (kaikki poikia, vieläpä rajumman sorttisia osa).
Tukkakin oli lyhyt. Äitiä otti myös päähän. :-)