Poikani haluaa vaan tyttöjen tavaroita. :-/
Kohta nelivuotias poikani on kiinnostunut kaikesta vaaleanpunaisesta, jossa on mielellään perhosia, sydämiä ja kissankuvia. Olen sanonut, että mökillä ja kotona niitä voi käyttää, mutta ei kodin ulkopuolella. Lähes kaikki poikani kaverit ja kerhokaverit ovat sattuneesta syystä tyttöjä, ja siellä poikani kulkee maskottina tyttöjen joukossa keräilemässä päivän mittaan haleja ja silityksiä ja ihastelemassa kaikkea sitä blingblingiä mitä tytöillä on.
Nyt hän vaihtaa ryhmää, ja on ryhmässä on pääosin lastani vanhempia poikia. Nyt ei sitten meinata löytää mitään pojan mieleistä tavaraa kaupasta, ei kerhoreppua, ei eväsrasioita, ei mitään. Poika haluaa aina tyttöjen repun tms. Sanoin että muut lapset kiusaa sua jos me ostetaan nämä, ja koitetaan etsiä sulle jotain muuta kivaa ja värikästä. Äsken pojalla pääsi kaupassa itku, kun kieltäydyin ostamasta hello kitty-reppua.
Harmittaa, kun poikaa harmittaa. Mut pakkohan pojan on tajuta, että ei itseään saa ehdoin tahdoin laittaa kiusatuksi.
Kommentit (26)
ja tullaan aina kiusaamaan. Se on yksi meidän kulttuurimme toimintamalleista, että jossain vaiheessa ympäristö alkaa viestimään pojalle, että se naisten maailmassa (naisten helmoissa) eläminen ei ole enää hyväksyttyä ja pojan täytyy alkaa tunnustamaan miehistä kulttuuria. Se ei ole muuttunut miksikään. Naisten kohdalla tilanne on aivan erilainen, koska miehisyyttä pidetään yhä edelleen tavoiteltavana asiana.
Jokainen tän palstan nainen vois karauttaa töihinsä kravatti kaulassa, mutta yksikään tän palstan miehistä ei voisi mennä töihinsä hame päällä. Ei se ole sen kummallisempaa lastenkaan maailmassa.
poikani lempiväri on vaaleanpunainen ja on ollut monta kertaa päiväkodissa vaaleanpunainen paita päällään ja saman värinen koru kaulassaan. Ei ole kiusattu kertaakaan. Kerran kuulin jonkun pojan kommentoivan poikani vaaleanpunaista lakkia, mutta siihen riitti toteamus "niin onkin vaaleanpunainen", eikä juttu jatkunut siitä enää pidempään.
Ei mitenkään automaattisesti joudu kiusatuksi, vaikka tyttöjen jutuista tykkäisikin.
Sillä ei ole mitään väliä millainen on. Tärkeintä että itse olet omanlaisesi. Järki päähän!
Jotkut ovat luonteenkuvaltaan sellaisia. Ei voi mitään. Se mikä pitää muistaa on se, että se mistä pitää (esim.blingbling, rasvaiset työkoneet ...) ei kerro esimerkiksi henkilön seksuaalisesta suuntautumisesta mitään.
Vierailija kirjoitti:
Sillä ei ole mitään väliä millainen on. Tärkeintä että itse olet omanlaisesi. Järki päähän!
Piti sun sitten nekrottaa 11 vuotta vanha ketju?
Eihän tuon ikäiset lapset edes tiedä mitkä on tyttöjen tai poikien tavaroita jossei niille kukaan sitä opeta, ja en ymmärrä miksi vanhempien pitäisi tuollaista tiukkaa roolijakoa tehdä kun lapsetkaan eivät sitä tee. Tuolla omalla käyttäytymisellä vaan kiellät lastasi olemasta mitä se haluaa olla, ja se ei todellakaan ole hyväksi lapsen kehitykselle. Lapset ovat monesti paljon suvaitsevaisempia kuin aikuiset kuvittelevat, ja monet noiden tiukkojen sukupuoliroolirajojen rikkomisista jäävät muilta lapsilta huomaamatta.
Tuo jako tyttöjen ja poikien tavaroihin ja kiinnostuksiin syntyy vanhempien kautta, totta kai monet valitsevat luonnostaankin omalle sukupuolelle "tarkoitettuja" leluja ja värejä, mutta on paljon lapsia, joita kiinnostaa ne toiselle sukupuolelle suunnitellut, eikä minusta vanhempien pitäisi heiltä sitä kieltää, mikä lapsesta tuntuu oikealle tai hyvälle.
Oma serkkuni on lapsesta asti ollut aina todella tyttömäinen, pitänyt tyttöjen leluista ja vaaleanpunaisesta jne ja päässyt todella pitkälle elämässä.