Vanhempien "pakkopulla" osallistua urheiluseuran työhön...
Kiusaako tämä asia muita? Itse en halua leipoa, myydä yhtään mitään, pitää kahvilaa, siivota yms. mitä nyt ikinä. Voin maksaa lapseni osallistumisen leireille yms. joihin sitä rahaa kerätään. Meillä on kolme lasta ja pitkät työpäivät ja me vanhemmat harrastetaan myös, joten ei vaan ole aikaa (eikä halua) touhuta ja häärätä jossain urheiluseurassa. Lapsi nauttii ja harrastus on hänelle upea juttu. Odottelen nyt sitten että koska meitä aletaan katsomaan kieroon kun olemme kieltäytyneet tekemästä ja koskaan meiltä ei käsi nouse kun kysellään vapaaehtoisia.
Emme myöskään uhraa viikonloppujamme siihen, että nousemme lauantaina ennen 7 jotta ehditään jonnekin laittamaan buffetti pystyyn. Onko kaikissa seuroissa tällaista?
Onko niin että vain sellaisten vanhempien lapset lähtevät seuraan urheilemaan joilla on aikaa touhuilla seuran hyväksi? tai onko seurat kenties tarkoitettu vain sellaisten vanhempien lapsille, kun niin itsestään selvänä pidetään tätä ns. talkootyötä. Minusta tuntuu että me olemme ainoat lapsemme porukassa joita tämä homma ei nappaa. Onko muita samassa tilanteessa? tai miten olette muut tällaisen tilanteen hoitaneet?
Kommentit (72)
Vierailija kirjoitti:
... mutta joukkueenjohtaja, rahastonhoitaja, apuvalmentajat on vanhempia jotka tekee hommaa vapaaehtoistyönä. Kausimaksuista tulee näille alennuksia.
Tällaista talkootyötä teen itsekin mielelläni.
Verovapaassa talkootyössä ei voi olla pelaaja kohtaista "korvamerkittyä" tuloa seuralle.
Talkootyö pitäisi ehdottomasti laittaa verolle.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän tässä ole kyse siitä, että erilaisten vapaaehtoisten toimijoiden (joukkueenjohtaja, rahastonhoitaja, apuvalmentaja...) lapset vapautetaan kausimaksuista. Mitään rahaa ei siis ole "tienattu" eikä korvamerkitty kenellekään.
koska muuten ei löytyisi vaapaehtoisia lainkaan. Miksi valmentaisin lapsia vapaaehtoisesti ja maksaisin päälle vielä täyden maksun? Sama olisi istua kentän laidalla.
Koska toimintasi rikkoo lakia.
Verottoman vapaaehtoistyön ideaa ja oikeutus on siinä että siitä EI SAA saada mitään etuja.
Vierailija kirjoitti:
-Lain mukaisuudesta en tiedä, mutta useissa seuroissa (ja myös muissa paikoissa esim. siirtolapuutarhoissa) on käytäntönä se, että voi valita osallistuuko talkoisiin vai maksaako enemmän. En ole koskaan kuullut että olisi laitonta, tosin jos juuri "talkoo" nimikkeellä on, niin ehkä jollakin eri "sanamuodolla" on laillista? Vanhemmat voivat siis valita maksavatko X euroa enemmän vai antavatko työpanoksensa.
-Useimmissa seuroissa ollaan inhimillisiä, jos vaikka yh-äiti kyseessä ja yksi perheen lapsista todella sairas tmv. vaikea tilanne, niin ei niitä pullia pakoteta leipomaan JOS vaan kertoo mikä tilanne on.
-Sukkien ja vessapaperin myynti on vihonviimeistä hommaa. Noissa AINA joku vetää välistä. Seurojen kannattaa myydä sellaisia tuotteita (jos jotain myyvät) mistä saavat sen katteen itselleen mahdollisimman 100%. Esimerkin luontoisesti: jos vanhemmilla suhteita niin että saadaan "jotain" todella edullisesti/ilmaiseksi niin kannattaa myydä niitä. Moni ostaa mielellään "kannatuksen vuoksi". Itse en osta mitään vessapapereita ym. mutta jos myydään sellaista mistä tiedän että raha menee "lyhentämättömänä" joukkueelle niin ostan.
Tuollainen toiminta rikkoo lakia
Mun lapset tanssikoulussa, jossa palkatut ammattilaiset opettajina. Kallista, mutta ei koskaan mitään typerää talkoilua. Ilolla maksan.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän tässä ole kyse siitä, että erilaisten vapaaehtoisten toimijoiden (joukkueenjohtaja, rahastonhoitaja, apuvalmentaja...) lapset vapautetaan kausimaksuista. Mitään rahaa ei siis ole "tienattu" eikä korvamerkitty kenellekään.
Tuo on LAITONTA!
Talkootyöstä ei saa saada etuja!
Sellainen huomio pakkokahvioihin, että pelit ja turnaukset järjestetään usein halleissa/kentillä, joissa ei ole lähimaillakaan mitään kahviloita, joten se kahvion järjestäminen on kotijoukkueelle vähän "pakko". Ja sen järjestäminen vaan vaatii myyjiä vuoroihin ja tuotteita myytäväksi. Taannoin olimme turnauksessa, jossa ei ollut kahviota ja kahvia yms. käytiin ostamassa 2km päässä R-kioskilta, kyllä oli tympeää:(
Vastaan silti, vaikka onkin vanha ketju. Kun minä harrastin joukkuelajia teininä vuosina 08-11, niin harvemmin meillä vanhemmat joutuivat hommiin. Kaudessa oli 1 tai 2 kotiturnausta, jolloin kahvioon otettiin toisesta joukkueesta talkoolaisia. Samaten me nuoret menimme talkoisiin toisten joukkueiden peleihin. Oli meillä toki muitakin talkoita mm. Ihan eri lajin peleissä oltiin lipunmyynnissä, joulun alla kaupoissa lahjojen paketoijina.. Toki ymmärrän, että noihin hommiin ei voi ottaa alle 13vuotiaita. Maksuja tulikin sitten useasti. Vanhempani pyörittelivät välillä päätään, sillä kauden alun palavereissa mainittiin ehkä kaksi maksua, mutta maksuja tipahtelikin pitkin kautta ja maksuaikaa oli yleensä se 1-1,5vk. Joskus olen miettinyt näin aikuisiällä, oliko toiminnassa jotain mätää, sillä maksuja vaan tuli pienellä varoajalla eikä koskaan kerrottu, mihin rahat menivät. Sori, meni vähän ot eikä tässä tainnut olla sen kummoisempaa pointtia.
Vierailija kirjoitti:
kuin siitä, että mikä joku maksaa. Jotenkin ajattelen, että haluan näyttää lapselleni sen, että olen kiinnostunut hänen harrastuksestaan ja hänestä. Niiden muiden vanhempien ja lasten tuntemisesta on ainoastaan etua. Lisäksi haluan opettaa lapsilleni, että talkoohommat ja yhteinen tekeminen kuuluvat elämään ja meidän kaikkien pitää kantaa kortemme kekoon myös tekemällä, ei ainoastaan rahallisella panostamisella.
Lisäksi ajattelen, että tekemällä porukalla näitä hommia, mahdollistan ehkä jonkun sosiaalisesti ja taloudellisesti heikomassa asemassa olevan lapsen harrastamisen. En vaan voi ymmärtää tätä minä ja meidän perhe -ajattelua, jossa ei ajatella mitä voin muille antaa.
Ei ole paha rasti, sillä näissä seurahommissa saa kuitenkin usein itse määritellä paljonko osallistuu ja oikeasti vaatimukset eivät ole ylivoimaisia! Meillä ainakin on ihan selvästi tiedossa, että kenellä on kuinkakin monta lasta ja miten paljon kukin missäkin panostaa.
Niin no, ihmisillä on eri elämäntilanteita.
Tyttömme harrastaa voimistelua ja miehen kanssa emme ole osallistuneet mihinkään, koska ei todella riitä aika moiseen. Teemme pitkää työpäivää toisinaan, molemmilla on oma bändi ja lisäksi urheiluharrastukset, ystävät jne. Ja perheen kanssakin tietty pitää viettää aikaa. Kanttiinin myyjänä toimiminen ei ole prioriteettilistan yläpäässä suoraan sanottuna, emmekä aio luopua näistä asioista vapaaehtoistoiminnan vuoksi, mikä ei edes erityisesti kiinnosta kumpaakaan. Jos joskus kuskaamme tyttöä esim. kisoihin, niin toki siinä on kimppakyyti tarjolla muillekin, mutta siihen se panostus jääkin.
Sitten taas esim. ystäväni on hoitovapaalla ja hän leipoo, pitää kahvilaa, istuu kentän laidalla, järkkäilee ym. joka viikko ja pitää siitä. Hänellä kun on aikaa ja kiinnostusta.
Vierailija kirjoitti:
Sellainen huomio pakkokahvioihin, että pelit ja turnaukset järjestetään usein halleissa/kentillä, joissa ei ole lähimaillakaan mitään kahviloita, joten se kahvion järjestäminen on kotijoukkueelle vähän "pakko". Ja sen järjestäminen vaan vaatii myyjiä vuoroihin ja tuotteita myytäväksi. Taannoin olimme turnauksessa, jossa ei ollut kahviota ja kahvia yms. käytiin ostamassa 2km päässä R-kioskilta, kyllä oli tympeää:(
Ehkä ne myyjät ja tuotteet pitäisi yrittää hankkia muualta kuin velvoittaa kiireiset vanhemmat. Tai sitten muuttaa jotenkin itsepalvelutyyppiseksi, en tiedä. Työelämä on nykyään niin hektistä, että suoraan sanottuna vituttaa tuo pakkokahvilatouhu. Mikäs siinä jos olisi vaikka kotona eikä olisi sen kummempia harrastuksia ja menoja.
Olin ensin kolme vuotta joukkueen vastuukoutsi ja sitten päälle kaksi vuotta jojo. Nyt olen vain tavallinen futisfaija kun sanoin ottavani välivuoden tai kaksi.
Sillä sai tämän ikäluokan osalta "vapaudu talkoonakista"-kortin, kukaan ei yksinkertaisesti kehtaa nakittaa mihinkään hommaan kun tietävät kuinka paljon laitoin tunteja joukkueen eteen. Nykyisin joskus saatan mennä koutsin avuksi vaihtopenkille kylmää laittamaan tms, siinä se.
Voi kunpa saisi korvata rahalla. Meidän lapsen joukkueessa suunnitellaan pakkotalkoita. Maksaisin mieluummin, mutta se ei kai käy.
lajejakin löytyy, mitä ei rahoiteta vanhempien orjatyöllä, sukkien pakkomyynnillä tai lahjoja paketoimalla. En esimerkiksi koskaan ole joutunut ostamaan judoseuran myymiä sukkia tai suunnistusporukan suklaata. Enkä ole kuullut, että lapsia näihin tai moniin muihinkaan harrastuksiin kuljetetaan 5-7 krt/vko ja kisat ja leirit päälle.
Eli lajivalintaa. Lasta ei missään nimessä kannata laittaa/päästää jalkapallo-, jääkiekko- tai salibandyseuraan. Taitoluistelukin on vähän siinä ja siinä, ei ehkä talkootyötä niin paljon mutta muuten sikakallista ja täytyyhän jonkun ommella niitä paljetteja illat pitkät. Oikeastaan kaikki muut lajit meneekin sitten enemmän lasten harrastuksen ja siinä kehittymisen kuin vanhempien sosiaalikiristeisen orjatyön merkeissä.