Vanhempien "pakkopulla" osallistua urheiluseuran työhön...
Kiusaako tämä asia muita? Itse en halua leipoa, myydä yhtään mitään, pitää kahvilaa, siivota yms. mitä nyt ikinä. Voin maksaa lapseni osallistumisen leireille yms. joihin sitä rahaa kerätään. Meillä on kolme lasta ja pitkät työpäivät ja me vanhemmat harrastetaan myös, joten ei vaan ole aikaa (eikä halua) touhuta ja häärätä jossain urheiluseurassa. Lapsi nauttii ja harrastus on hänelle upea juttu. Odottelen nyt sitten että koska meitä aletaan katsomaan kieroon kun olemme kieltäytyneet tekemästä ja koskaan meiltä ei käsi nouse kun kysellään vapaaehtoisia.
Emme myöskään uhraa viikonloppujamme siihen, että nousemme lauantaina ennen 7 jotta ehditään jonnekin laittamaan buffetti pystyyn. Onko kaikissa seuroissa tällaista?
Onko niin että vain sellaisten vanhempien lapset lähtevät seuraan urheilemaan joilla on aikaa touhuilla seuran hyväksi? tai onko seurat kenties tarkoitettu vain sellaisten vanhempien lapsille, kun niin itsestään selvänä pidetään tätä ns. talkootyötä. Minusta tuntuu että me olemme ainoat lapsemme porukassa joita tämä homma ei nappaa. Onko muita samassa tilanteessa? tai miten olette muut tällaisen tilanteen hoitaneet?
Kommentit (72)
En osannut kuvitella että osallistuminen on näin pakollista. Arvelimme että ehkä jotain pientä joutuu tekemään, mutta että ei edes kysytä sopiiko vaan pidetään itsestään selvänä että osallistuu aina niin sitä tässä kummastelen ja en osannut asiaa kysyä.
... mutta joukkueenjohtaja, rahastonhoitaja, apuvalmentajat on vanhempia jotka tekee hommaa vapaaehtoistyönä. Kausimaksuista tulee näille alennuksia.
Tällaista talkootyötä teen itsekin mielelläni.
Verovapaassa talkootyössä ei voi olla pelaaja kohtaista "korvamerkittyä" tuloa seuralle.
Kannattaa muistaa sekin, että ilman talkoolaisia tulisi moni asia mahdottomaksi toteuttaa, jolloin moni harrastusmahdollisuus kuolisi pois. Kaikkea kun ei nykypäivänäkään tahdo saada rahalla, tai sitten rahaa pitää olla niin paljon, että menee mahdottomaksi.
Tämä on tietenkin seurakohtaista, mutta luulen, että samantyyliset käytännöt vähän joka puolella. Itse olen joutunut myöntymään näihin buffet, leipomis yms. talkoisiin, mutta vain sillä minimimäärällä. Tiedän, että jotkut talkoilevat ahkerammin, ehkä heillä ei sitten muuta harrastusta tai puuhaa ole. Meidän seurassa pitäisin ongelmana tiedottamista. On toki vanhempainkokous pari kertaa vuodessa ja sähköpostilistat, mutta jotenkin tuntuu, että näitä talkoita siunaantuu kuin sieniä sateella matkan varrelle. Toisaalta, ehkä mieluummin talkoilen leipomalla ja buffetmyynnissä kuin myymällä milloin mitäkin sukkaa, vessapaperia,... (onneksi eivät tätä ole keksineet). Ja jotkut talkoot voi hoitaa rahalla, eli on määritelty hinta osallistumattomuudelle. Mielestäni talkoilu ei pitäisi olla pakollista, vaan jos joku kokonaan haluaa olla siitä vapaa, niin ei muuta kuin summat tiskiin ja sillä selvä. Eivät kaikki halua tai pysty talkoilemaan.
Haluaisin nähdä, miten tienataan satunnaisella muutaman tunnin ilta- tai viikonlopputyöllä 500-1000e/kausi. Ei ainakaan leipomalla ja myymällä pullia ja sitten ostamalla ne itse. Koulutusta vaatimattomissa hanttihommissa tulot ovat alle 10 euroa tunti, eli tonnin tienataksesi pitää tehdä yli 100 tuntia töitä.
olen vapaaehtoinen valmentaja eli lapsi ei maksa hrrastumaksua ollenkaan. Osallistun muutenkin jos on tarpeen/pystyn. Ajattelen sitä omana harrastuksenani. Kerkeän harrastamaan taas aivan hyvin kun lapsi ei enää harrasta.
Vaikka te voisitte maksaa kaiken rahalla kaikki eivät siihen pysty ja jos ei ole tarpeeksi harrastajia niin teidänkin harrastusmaksut nousevat, koska kulut pysyvät samoina tai vaihtoehtoisesti vähennetään harrustuskertoja/leirejä.
Vaikka te voisitte maksaa kaiken rahalla kaikki eivät siihen pysty ja jos ei ole tarpeeksi harrastajia niin teidänkin harrastusmaksut nousevat, koska kulut pysyvät samoina tai vaihtoehtoisesti vähennetään harrustuskertoja/leirejä.
Minusta ei sanonut. Vaan sitä vapaaehtoisuutta ja valinnanvaraa, että niitä kustannuksia voi kattaa joko vapaaehtoisella talkootyöllä tai sitten omasta pussista riihikuivalla pätäkällä.
Kaikilla kun ei ole vain yhtä lasta ja yhtä seuraa hoidettavana. Viiteen seuraan repeäminen täyspäiväisen työn ja kotihommien lisäksi on jo hiukan toinen juttu...
Tämä on tietenkin seurakohtaista, mutta luulen, että samantyyliset käytännöt vähän joka puolella. Itse olen joutunut myöntymään näihin buffet, leipomis yms. talkoisiin, mutta vain sillä minimimäärällä. Tiedän, että jotkut talkoilevat ahkerammin, ehkä heillä ei sitten muuta harrastusta tai puuhaa ole. Meidän seurassa pitäisin ongelmana tiedottamista. On toki vanhempainkokous pari kertaa vuodessa ja sähköpostilistat, mutta jotenkin tuntuu, että näitä talkoita siunaantuu kuin sieniä sateella matkan varrelle. Toisaalta, ehkä mieluummin talkoilen leipomalla ja buffetmyynnissä kuin myymällä milloin mitäkin sukkaa, vessapaperia,... (onneksi eivät tätä ole keksineet). Ja jotkut talkoot voi hoitaa rahalla, eli on määritelty hinta osallistumattomuudelle. Mielestäni talkoilu ei pitäisi olla pakollista, vaan jos joku kokonaan haluaa olla siitä vapaa, niin ei muuta kuin summat tiskiin ja sillä selvä. Eivät kaikki halua tai pysty talkoilemaan.
kymmenen lapsen vanhemmasta 8 maksaa rahalal ja 2 lapsen vanhempien pitäisi hoitaa talkootöillä rahat. Säännöt ovat sännöt. Jos ette halua tehdä talkootöitä älkää viekö niitä lapsianne sellaisiin harrastuksiin. Pitäkää lapset kotona niin saatte samalal levätä.
Vaikka te voisitte maksaa kaiken rahalla kaikki eivät siihen pysty ja jos ei ole tarpeeksi harrastajia niin teidänkin harrastusmaksut nousevat, koska kulut pysyvät samoina tai vaihtoehtoisesti vähennetään harrustuskertoja/leirejä.
Minusta ei sanonut. Vaan sitä vapaaehtoisuutta ja valinnanvaraa, että niitä kustannuksia voi kattaa joko vapaaehtoisella talkootyöllä tai sitten omasta pussista riihikuivalla pätäkällä.Kaikilla kun ei ole vain yhtä lasta ja yhtä seuraa hoidettavana. Viiteen seuraan repeäminen täyspäiväisen työn ja kotihommien lisäksi on jo hiukan toinen juttu...
jos ei resurssit riitä. Pidä kotona lapsesi niin saat sinäkin lepäillä rauhassa eikä tule stressiä talkootöistä.
vaan se kaikenlaisen kaman pakkomyynti kuten esim. suklaarasioiden ja sukkien.
Tosi jees, ostan pakotettuna kolmellakympillä sukkia ja seura saa siitä 15 euroa.
Helposti seuramaksu nousisi summiin 100-150€/kk jos kaikki vapaaehtoistyö loppuisi. Olisitteko valmiit siihen? Joku kuitenkin vapaa-ajallaan valmentaa, huoltaa, merkkaa kenttiä ennen turnauksia, tuomaroi, leipoo, myy jne.. Kaikkien päivässä on vain se 24t.
Jokainen maksaa RAHALLA sen hinnan mitä pitää maksaa. Tuollainen vapaaehtoistyö pitäisi laittaa verotettavaksi työksi. Eli se pitäisi katsoa työksi johon soveltuu kaikki työtä koskevat lait ja säädökset.
-Lain mukaisuudesta en tiedä, mutta useissa seuroissa (ja myös muissa paikoissa esim. siirtolapuutarhoissa) on käytäntönä se, että voi valita osallistuuko talkoisiin vai maksaako enemmän. En ole koskaan kuullut että olisi laitonta, tosin jos juuri "talkoo" nimikkeellä on, niin ehkä jollakin eri "sanamuodolla" on laillista? Vanhemmat voivat siis valita maksavatko X euroa enemmän vai antavatko työpanoksensa. -Useimmissa seuroissa ollaan inhimillisiä, jos vaikka yh-äiti kyseessä ja yksi perheen lapsista todella sairas tmv. vaikea tilanne, niin ei niitä pullia pakoteta leipomaan JOS vaan kertoo mikä tilanne on. -Sukkien ja vessapaperin myynti on vihonviimeistä hommaa. Noissa AINA joku vetää välistä. Seurojen kannattaa myydä sellaisia tuotteita (jos jotain myyvät) mistä saavat sen katteen itselleen mahdollisimman 100%. Esimerkin luontoisesti: jos vanhemmilla suhteita niin että saadaan "jotain" todella edullisesti/ilmaiseksi niin kannattaa myydä niitä. Moni ostaa mielellään "kannatuksen vuoksi". Itse en osta mitään vessapapereita ym. mutta jos myydään sellaista mistä tiedän että raha menee "lyhentämättömänä" joukkueelle niin ostan.
kaikille. Minua ei kiinnosta pätkääkään se että onko jonkun yh-äidin lapsi kipeä. Jos toiset joutuu tekemään niin kaikki joutuu tekemään.
Mutta tuollainen touhu pitäisi kieltää. Seuratoiminta pitäisi katsoa yritystoiminnaksi. Näin ollen siitä pitäisi maksaa verot ja muut maksut.
Yksinkertaisinta olisi että esim. jalkapallojoukkueeseen palkataan valmentaja ja tarvittaessa muuta henkilökuntaa. Sitten seuran jäsenmaksuksi laitetaan niin iso summa että se kattaa KAIKKI kulut. Eli yksinkertaisesti maksetaan rahalla.
kokonaan vapaaehtoisvoimin (ja suurin osa siis ei ole näitä junnuvanhempia, jotka sinne on "pakkopullautettu") vaan huvin vuoksi ja nimenomaan urheilun kannalta sinne tulleita. Taittaa olla ainut( ainuita) SM-liigassa. Samoin iso ryhmä eläkeikäisiä kävi tekemässä useita vuosia messujärkkärivuoroja, vapaaehtoisesti, ja näin keräsivät rahaa nuorten urheilun tukemiseen. Mutta sitten tuli tämä verottaja joka alkoi rangaista.
Kaikesta pitää maksaa verot.
muuta asennetta, niin ei tunnu "pakkopullalta". Näytätte myös huonoa mallia lapsillesikin: "rahalla selviää kaikesta", "mun ei oo pakko, jos en haluu", "köyhät (alempiarvoiset) tehkööt talkootyöt".
Rahalla tämä maailma toimii. Tuollainen "talkootyö" pitäisi edes olla laillista. Se pitäisi katsoa työksi ja kohdella sitä sen mukaan. Yhdistystoiminta pitäisi katsoa yritystoiminnaksi.
Kaikesta selviää sillä että palkataan ammattilaiset. Jäsenmaksu sitten niin isoksi että se korvaa kaiken. Yksinkertaista
Kannattaa muistaa sekin, että ilman talkoolaisia tulisi moni asia mahdottomaksi toteuttaa, jolloin moni harrastusmahdollisuus kuolisi pois. Kaikkea kun ei nykypäivänäkään tahdo saada rahalla, tai sitten rahaa pitää olla niin paljon, että menee mahdottomaksi.
ei pidä olla oikeuttakaan. On se ihme nykyvanhempia kun vinkuu että ei ole rahaa. Älkää sitten laittako lapsianne sinne harrastuksiin. Muista että aikuisetkin harrastavat. Siellä maksetaan rahalla. Monessa maassa maksetaan harrastuksien lisäksi vielä koulutuskin täysin itse. Eikä niissä maissa ole mitään vaikeuksia sen asian kanssa. Mutta Suomessa valitetaan jos joutuu maksamaan lapsen harrastuksesta vaikka pari tonnia vuodessa.
Avaa suusi siellä seuran palaverissa, kokouksessa tai missä näistä asioista sovitaan.
Ehdota, että vaihtoehtona osallistumiselle olisi "sakko", eli voisi korvata rahalla sen, mitä omasta osuudesta talkootyöllä hankittuna jää puuttumaan.
Näin minä tein - ei tosin kukaan kannattanut - mutta jospa tilanne muuttuisi.
Todellisuus kun on monessa perheessä se, että kun ollaan töissä, ei ole aikaa mutta rahaa on enemmän.
Sitten on niitä perheitä, joissa ei ole töitä eikä rahaa, mutta aikaa olisi työttömillä ja eläkeläisillä sitäkin enemmän.
Mutta kyllä, sellaista se on. Olisi ollut reilua kierrättää jääkiekkoilijoiden kanadanmaljaa pelaajien vanhempien työpaikoilla. Siksi paljon monilla työpaikoilla on enemmän tai vähemmän pakolla kannatettu juniorin harrastusta ostamalla milloin mitäkin.
mutta tuttujeni lapset ovat. Ja se soittelu jatkuvasti. Ostanko vessapaperia ja pesuaineita. Töissä painostetaan ostamaan sukkia yms.
No, ostin sitä paskapaperia ja tiskiainetta. Kallista paskapaperia laatuun verrattuna. Lisäski tiskiaineen heitin pois. Jätti astiat likaisiksi.
Joten ihan varoituksena teille. Älkää ostako sitä ylihinnoiteltua tiskiainetta. On todella huonoa.
Alkaa välit menemään poikki jo tuttuihin, kun eivät muuta enää soita kuin myydäkseen mars-patukoita ylihintaan ja paskapaperia ja sukkia ja muuta.
MINÄ EN AIO MAKSAA TEIDÄN KAKAROIDENNE HARRASTUKSIA JA SEURAMAKSUJA. MAKSAKAA ITSE NE.
Lapsellani ei ole urheiluharrastusta, koska me vanhemmat kieltäydyimme alusta asti ottamasta siitä harrastusta itsellemme. Jalkapalloa ei voi pelata, jos ei ole autonkuljettajaa ja leipuria käytettävissä. Ei harmita yhtään, kun kuuntelee työtöverien kuvauksia ajankäytöstään.
Hirveät omantunnontuskat TAAS! Poika lähti turnaukseen, ite täytyy lähteä töihin. Tietääkseni se ei ole valintakysymys, ellen ota sitten lopareita töistä. Kahvilavuorot yms turnaukset "talkoillaan", joista joudun maksamaan palkan jollekin muulle koska yleensä työvuoro sattuu samaan aikaan. Seuraavalla viikolla taas talkoilu, keskellä viikkoa, taas olen töissä. Lapsi kysyy miksi en ole katsomassa turnausta, kun muut lapset kyselee sitä lapselta (jonka tiedän salettiin lähtevän toisten lasten VANHEMPIEN suusta). No, se nyt on vaan tämä epäonnisen kaupassa työskentelevän arki! Älkää tuomitko niitä jotka eivät välttämättä ehdi seisoskelemaan kentän reunalla vaan ovat oikeissa töissä jotta voivat maksaa palkkaa omille sijaisilleen sen lisäksi että maksavat järkyttävät maksut lisenssimaksuista pelireissuihin lähes viikoittain monien satojen kilometrien päähän. Lapsi harrastaa, minä käyn töissä, arvostelu alkaa ottaan niin päähän! En halua evätä lapseltani harrastusta joka on hänelle kaikki kaikessa. Mutta on tosi hienoa päästä toisten arvostelemaksi. Monta kertaa haluttais lyödä vain hanskat tiskiin.
Asia on yksinkertaisuudessaan niin, että jos vanhemmat eivät osallistu joukkueen yhteiseen varainkeruuseen ja toimintaan ylipäätään, täytyy palkata ulkopuolisia hoitamaan ottelujärjestelyt ym. Haluatteko siis mieluummin maksaa lastenne harrastuksesta ehkä tuplamaksun nykyiseen verrattuna?