Mistä löytäisin tukiryhmän päihdeongelmaan??
Tilanne ei ole mikään akuutti. Olen elänyt ongelman kanssa koko ikäni. Isäni on alkoholisti, lapsuudenkodissa viinaa kului paljon. Kulissit kunnossa ja ryyppääminen oli nk. tissuttelua ja maljannostoa joka kissanristiäisissä. Nyt aikuisena, kolmen lapsen äitinä inhoan taipumustani alkoholismiin. Välillä on kosteita viikkoja, lähes joka ilta 4-6 0,5l siideriä. Useimmiten viikonloppuillat menee tissuttelun merkeissä. Välillä totaalista absolutismia, diettejä, urheilua. Onneksi mulla on kunnollinen mies, joka kantaa aina vastuun lapsista. Ikinä en ole juonut kun olen ollut lapsen kanssa kaksin. Ja raskaudet täysin ilman alkoholia. En kaipaa noita, soita nyt äkkiä neuvolaan/terkkariin neuvoja. Tai ota yhteyttä paikalliseen AA-kerhoon, jonka sakki on täynnä kadunkulkijaa... Vaan löytyiskö tästä maasta muita ongelman kanssa painiskelevia, joiden kanssa voitais perustaa joku keskusteluryhmä ja voitais tukee toisiamme raittiuteen aluksi vaikka nimetöminä???? Olen tosissani.
Kommentit (12)
Terveisin kakkonen, joka juo ehkä vähemmän kuin ap, mutta ajoittain tissuttelu tuppaa jäämään päälle.
Joka ei itse asiassa tipattomaksi koskaan edes haluaisi.
Ja sen voimakkuus on tasaisesti vaihdellut. Olen puhunut asiasta parin vuoden verran joka viikko aikuisena psykiatrille. Olen yrittänyt täydellistä absolutismia vuoden verran. Olen ollut hyvinkin pohjalla ja seuraavan vuoden ilman viinaa. Kyse ei ole tästä hetkestä, kyse on taipumuksesta. Apua on haettu monesta suuntaa...
Menin opiskeluaikana 24 vuotiaana AA ryhmään. Olen ollut raittiina 21 vuotta. Ongelman hoito vertaisryhmässä on helpompaa kuin yksin räpiköinti. Elämisen laatu paranee huomattavasti.
En usko ongelman ratkeavan tissuttelulla, mittailulla, lääkkeillä tai jaksottamalla juomiskausia. Juominen pahentuu vuosi vuodelta, elämisen taso on laskevaa trendiä ja valheellista selittelyä ympäristölle ja itselle.
Tukiryhmiä löytyy A-klinikan ja AA-auttavan puhelimen kautta. Alkoholistin läheisille on oma AL-Anon auttava puhelin ja tukiryhmät.
Mutta kuitenkin lipsuminen on aina samanlainen " uhka" ?
terv " ei-ap"
Jos et kärsi tilanteesta, ei se ole sinulle ongelmaa itsesi kanssa. Tutkiskele omaa fiilistäsi. Jokainen on yksilö.
Toisille pienempikin juominen oli ongelma, toiset joivat aivonsa pellolle ilman " ongelmaa" . Näitä kokemuksia kuulee toipumisryhmissä. Oma raja on suhteellinen ulkoapäin katsottuna. Mittareita on monia, maksan arvot, sosiaaliset ongelmat, psyykkiset ongelmat jne. Meillä on vain yksi elämä elettävänä. Aika ainutkertaista miten sen kulutamme.
Ryhmissä käy näyttelijöitä, laulajia, lääkäreitä, opettajia, duunareita, työttömiä jne sekä rikkaita että köyhiä. Laitapuolen deekut on ojissa, en ainakaan ole heitä ryhmissä nähnyt. Ryhmissä käyvät ovat raittiiita ainakin ryhmän aikana ja todennäköisesti myös ryhmän ulkopuolellakin... niin jos käyvät ryhmissä säännöllisesti.
t. akateeminen kahdenlapsen raitis äippä.
Jos mulla olisi mies, olisin aika samantyyppisessä tilanteessa. Tykkään tissuttelusta ja helposti menisi tuo 2-4 sidua illassa. Ei ehkä enempää. Mutta kuitenkin. Ennen lapsia oli kausia, jolloin join joka ikinen ilta ennen nukkumaanmenoa. Viime kesä oli vähän samanlainen, tosin määrät rajoittuvat aina pariin lasilliseen (alle 1/2 viinipulloa). Raskaana ollessa en ole juonut.
En mäkään menisi minnekään AA-ryhmään tämän takia... Enkä oikein tiedä, onko missään keskustelupalstaa.