Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen "vähän" erikoinen. Oletko sinä? Kerro outoudestasi.
21.08.2012 |
Voin elää täydellistä erakon elämää. Voin ihan oikeasti viettää viikkoja ilman ihmiskontaktia. Ymmärrän ihmisiä. Olen usein hyvin vetäytynyt, jollen tunne ihmistä. Sitten kun ollaan tutustuttu, niin voin pälättää tuntikausia kaikesta mahdollisesta henkevästä. Kaiken hupuksi he tuntuvat nauttivan keskustelua eteenpäin vievästä tajunnanvirrastani.
Esimerkki:
Olin yksissä juhlissa siis ihan vetäytyneenä, kunnes tuli sananselityspeli eteen. Ihmiset hämmentyivät, kun tuo ujo heppu alkaa vetämään ihmisiä oikeista naruista, eläytyy kehollaan ja ei missaa yhtään sanaa.
Juttelin yhden tyypin kanssa niitä näitä ja sanoin olevani aikamoinen introvertti ja se rupesi nauramaan, eikä uskonut.
Aloin selvittää MBTI:n avulla persoonallisuuttani ja sieltä tuli se kaikkein harvinaisin: ihmisläheinen rankemman luokan introvertti, joka voi olla hyvin sosiaalinen sille päälle sattuessaan (INFJ).
Olenko täysin sekaisin? Onko muita tällaisia ihmisiä? Mikä on erikoisuutesi.
Kommentit (47)
Olen mies 35 v. En ole koskaan seurustellut. En ole ollut humalassa. Asun kotitilani peräkammarissa. Olen helvetin epäsosiaalinen. Toisaalta teen vuosittain pitkiä matkoja yksin mm. Aasia ja Etelä-amerikka. Osaan näytellä normaalia,käyn töissä,tosin aika yksinäinen työ,mutta ei täysin hullu siitä selviytyisi. Välillä outouteni hävettää enkä viitsi yleensä asioistani kenellekään avautua,pidän tietoisesti etäisyyttä ihmisiin. Ja vielä lopuksi: luen vauva-sivujen keskusteluja!
No, humalan puuttuminen on outoa, mutta melkein kaikki miehet ovat henkisesti äitinsä peräkammarissa. Käytätkö h**meita?
No en.Humala tosiaan puuttuu joskus matkoilla saatan tuopin juoda mut se jää siihen. Ei kyllä houkuttele örvellys jossain santiagossa tai montevideossa kun selvinpäinkin on tietämistä:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On siinä että mulle uni- ja mielikuvitusmaailma ovat tärkeämpiä kuin valvemaailma. Tosimaailma on minusta jäykkä ja tylsä, ja olen siellä vain kun esim elannon hankkimisen takia on pakko. Muuten uppoudun itse luomiini mielikuvitusmaailmoihin tai vaikka selkouniin.
Niistä ei vain yleensä puhuta muille, joten kaikki luulevat olevansa ainoita.
Ehkä oudointa on juuri se etten ulkoisesti muistututa näitä peräkammari otusten sterotyyppejä.Jos tulen vastaan Mannerheimintiellä tai Singaporen metrossa et minua erota joukosta.Uusille tuttavuuksille en helposti paljasta mitään elinoloistani.
Sinä 6 !!
Sanasta sanaan kuin minä! Vielä lisäksi vahvat intuitiot jotka ovat pelottavan usein totta.Olet mun jokin kadoksissa ollut sisko tms ;)
Täällä yksi samanmoinen lisää!! Kuutosen tekstiin ei oikeastaan ole mitään lisättävää. Tyttärest
äni näyttäisi kehkeytyvän myös samanlainen. Tietää olevansa erilainen kuin muut ja onkin yksinäinen, vailla hyvää ystävää. Mutta kyllä me pärjäämme, olemme sisäisesti vahvoja persoonia!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja niin olenkin. Olen surkea liikenteessä, eksyn aina, nauran tyhmille jutuille. Olen aina leikannut ja yleensä korkokengät jalassa. Kukaan vieras ei sitten uskokaan, että olen erikoislääkäri ja lääketieteen dosentti!
Alue: Aihe vapaa
koska oikeesti olen laskenut lasteni jotain pimpelipompeli-leluja -siis täyttä muovirihkamaa mutta mulle on tärkeää (ollut) että kaikki on tallessa. Meillä ei käynyt juurikaan lapsivieraita yhteen aikaan kun tää "syndrooma" oli pahimmillaan -en halunnut joutua hakeen jotain hilavitkuttajia ympäri kämppää maanisesti visiitin jälkeen. Oikeesti tää on tosi noloakin. Paljastin sen nyt tässä teille. Vertaistukea?
Muuten oon kyllä aikas tavis, ei muuta kummaa. paitsi että yksi lapsistani on kuollut pienenä mutta se taas ei oo muuta kun surullista.
Tää "lelusydrooma" muuten oli pahimmillaan juurikin ennen tuota kuolemantapausta, siksi mainitsen, ettei kukaan köökkipsykologi tule diagnosoimaan mua ahdistushäiriöiseksi jne. Vaikka saatoinhan mä sitä olla jo ennen kun mun vauva kuoli, who knows...