Miten hoitajat saatais pysymään omalla alallaan?

Menin opiskelemaan sairaanhoitajaksi osittain vahingossa. Lukion jälkeen en päässyt haluamiini yliopistoihin (psykologia, kasvatustiede, sosiologia) tai sosionomiksi opiskelemaan. Työvoimatoimisto edellyttää, että hakee yhteishaussa kolmeen paikkaan. Silloin ei alkanut sosionomin koulutusta tammikuussa, joten hain opiskelemaan toimintaterapeutiksi, terveydenhoitajaksi ja sairaanhoitajaksi.



Pääsin opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Työkkärin kannalta en voinut kieltäytyä opiskelupaikasta. Moni opiskelukaveri haki jo keväällä muualle opiskelemaan ja alunperin n. 50 opiskelijasta 1/3 ei palannut syksyllä kouluun. Itse olin työharjoittelun ja jo silloin alkaneen keikkatyön (lähihoitjan sijaisuudet, silloin ei ollut opintopisterajoja) takia niin väsynyt, etten jaksanut ajatella opintoja.



Seuraavana keväänä tuntui, että ala ei ole oma, mutta olin jo 1,5 vuotta opiskellut ja se tuntui hukkaan heitetylle jos olisin silloin hakenut muuualle. Tässäkin ystävämme Kela toimi hyvänä piiskana: opintotukea saa suoritetun korkeakoulututkinnon jälkeen enemmän siihen toiseen tutkintoon, keskeytyneet opinnot taas vähennettäisi kokonaistukikuukausista. Siksi suoritin opinnot loppuun. Lisäksi suuntautumisvaihtoehtoni opinnot ja ne parjatut opinnäytetyön tieteenfilosofiat kiinnostivat.



Olin vuoden työelämässä (olin kyllä keikkaillut koko opiskeluajan ja kaikki lomat) ja pääsin yliopistoon. Ja sanon, että olisin alunperin sopinut sinne paremmin kuin amk:n. Mutta toisaalta olen nähnyt monenlaista elämää ja sanoisin, että poikkean kovasti esim. suoraan lukiosta tulleista tai muilta aloilta tulleista aikuisopiskelijoista. Voisin tehdä keikkaluonteisesti hoitotyötä tai sijaisuuksia, tosin edellisestä työkokemuksesta on jo aikaa.



Ja miksi en jäänyt alalle?

-pätkityt työsopimukset, yhden päivän - parin kk:n määräyskirjat vaikka tarve oli jatkuva sijaisille

-jo mainittu huono johtaminen, osastonhoitajien muodostamat klikit vanhemman henkilökunnan kanssa ja siitä aiheutuva ylivalta ja tappelu vuorolistoista ja osaston käytännöistä (pari vanhempaa hoitajaa käytti oh:ta sätkynukkenaan)

-huono työilmapiiri ja nuorten hoitajien suora arvostelu ja pompottelu

-vakihenkilökunnan LINTSAAMINEN töistä, sairaslomaa krapulapäivinä ja tympeistä vuoroista (tämä tiedettiin yleisesti mutta ei voitu puuttua)

-epäeettisyys, potilaiden haukkuminen, eriarvoinen kohtelu, vallankäyttö

-mitään ei ehtinyt tehdä kunnolla

vastasinko nyt siihen, miksi tutkinto tehdään loppuun, eli "viedään" jonkun muun paikka? Tiivistän: KELA.



Ja varmaan ne jonossa seuraavat olivat samassa tilanteessa eli hakivat pakon edessä, joten en koe huonoa omaatuntoa.



t.30

Takaan että jokainen hoitaja pysyy siellä mihin on kouluttautunut.

ja huonot työolosuhteet.



Mutta koska noita ei pystytä parantamaan, hoitajat jatkossakin vaihtavat töitä

Huonot vuorotyölisät. Lomia ei saa silloin kun haluaa. 2 viikonloppua kolmesta töissä. Vuorotyö yhdistettynä lapsiperheen arkeen on uuvuttavaa.



T: Tässä syitä miksi minä hain muita töitä.

Oiskohan kyse huonostipalkatusta ja raskaasta vuorotyöstä. Joustavuutta työaikoihin ja palkkaa tarpeeksi niin motivaatio vois säilyä.

Teen lähes joka viikonlopun töitä, päälle pitkiä vuoroja mistä saa hälytysrahoja jne.



Silti palkkani on tonnin pienempi kuin kevyttä myyntityötä 6h päivässä tekevällä miehelläni!!



Olen harkinnut muuta uraa, jos vaan saisin muualta työpaikan. Muutama satanen lisää palkkaa saisi minut pysymään hoitoalalla. Tosin pelkään, että nyt pian lähes kaikkien työntekijöiden jäädessä eläkkeelle tilanne huononee aivan kaoottiseksi, joten alaa on pakko vaihtaa omien hermojen säästämiseksi.

että jos kaikki turha pomputtaminen ja tietokoneiden kanssa pelleileminen olisi vähäisempää ja saisi oikeasti keskittyä tekemään rauhassa hyvää hoitotyötä, työ olisi paljon palkitsevampaa. Aina vaan puhutaan säästöistä, hyvä kun ehdit syödä, uutta tietokoneohjelmaa pukkaa joka vuosi ja tavoitteelliset ja hoitotyötä ymmärtämättömät pomot käskyttävät tekemään välillä vaikka mitä kummallista.... siinä syitä siihen , että välillä tekisi mieli vaihtaa alaa.

meilläkin kotihoidossa aikaa menee entistä enemmän tietokonehommiin! Päivässä saa ainakin tunnin kulumaan siihen, että kirjaa turhanpäiväisiä käyntijuttuja koneelle! Siis sinne kirjataan vain ne ajat milloin kenenkin luona on käyty ja se ei edes vaikuta asiakkaiden maksuihin!! Vaan tarkoituksena on ainoastaan kytätä meitä hoitajia milloin olemme missäkin!



Ja sitten tutkitaan, että ahaa näillä on asiakkaiden luona vietettyä aikaa vain 4 tuntia!! Kyllähän he hyvin pystyisivät kauemmin siellä olemaan, eikun lisää töitä vaan heille!



Eikä lainkaan oteta huomioon sitä määrää mikä meillä menee toimistohommiin, matkoihin yms.

Palkan pitäisi olla aika paljon parempi, että se kompensoisi kaiken sen paskan, mitä työpaikoilla on. Huonon johtamisen ansiosta moni asia voitaisiin tehdä eri tavalla. Työilmapiiri on huono, tähän toki voimme siis kaikki itse tykönämme vaikuttaa, omalla käyttäytymisellämme. Ainainen kiire on ongelma, koska työnjako ei toimi tai sitä ei ole; sairaanhoitajan koulutusta ei tarvita, kun tarjoillaan potilaalle ruokaa tai vaihdetaan lakanoita tai käytetään potilasta suihkussa. Toisaalta suoritteet ovat seurattavia ja kannattavuutta mittaavia asioita, hoidon laadun kustannuksella.

toinen on se, että kun heidät koulutetaan AMK:ssa TEKEMÄÄN TUTKIMUSTYÖTÄ mutta työelämässä he tekevät paskaista työtä (kirjaimellisesti). tuo ristiriita voi olla joillekin liikaa. kolmen vuoden ajan käännytetään hoitajaksi haluavat tutkijoiksi ja sitten valmistuttuaan pitäisikin tehdä taas sitä mitä alun perin halusikin... siihen ei vain ole saanut valmiuksia opinnoissa.

vaan espanjalaisia, suomalaiset olkoon kortistossa.

hoidettavien määrät on räjähtäneet (tai räjähtämässä) käsiin eli henkilökuntaa on liian vähän suhteessa työnmäärään. Kuitenkaan ihmisiä ei voi jättää hoitamatta, joten otetaan sitten ylipaikoille, muutetaan yhden hengen huoneet kahden-kolmen huoneiksi jne. jostain syystä se hoitohenkilökunnan määrä ei kuitenkaan lisäänny.



vuorotyö vie pahimmillaan ihmisen terveyden (tutkimusten mukaan aiheuttaa elimistölle jatkuvaa stressiä--syöpäriskiä---verenpaineen nousua ym.) ja vaikkapa säännöllinen harrastaminen on mahdotonta kun et voi taata, että saat vapaata vaikka joka keskiviikko-ilta jumppasi vuoksi. Ystävät ovat töissä silloin kun sinä olet vapaalla ja toisinpäin eli sosiaalinen elämä kärsii vääjämättä. Jos kerran kolmessa viikossa saat viikonlopun vapaata niin kumpaan sen käytät. ystävien tapaamiseen vai perheen yhteiseen aikaan...



lisäkouluttautumalla palkka ei nouse eikä varsinaisia ylenemismahdollisuuksia ole (ellet sitten halua osastonhoitajaksi...). Jos vaikkapa kiinnostut opiskelemaan lisää jotain erikoisalaa niin se on tehtävä omasta pussista/omalla ajalla ja ainoastaan työnantaja hyötyy.



nykymaailmassa ihmisen arvo mitataan rahassa samoin kun työn arvo...valitettavaa mutta totta.

että ei voi oikein harrastaa mitään säännöllistä koska harvoin voi saada aina juuri sen "torstain joogatunnin" vapaaksi,vaikka kuinka toivoisi.



Silti olisi vaikea kuvitella että tekisi vain arkea ja 8-16 työtä,koska arkivapaat on kivoja ja toisinaan on mukava kun on jopa 3-4 vapaata putkeen eikä aina la-su vaikka toki siinä kärsii ihmissuhteet.



Jos listojen tekijä osaa asiansa ja ei suosi osaa hoitajista niin vuorotyö on mukavaa juuri arkivapaiten ja toisinaan pidempien vapaiden vuoksi.



Mutta millä hoitajat saataisiin pysymään alalla?Lisää palkkaa toki toivoo kaikki,mutta sitäkin enemmän toivon lisää hoitajia.Mielummin ottaisin ehdottomasti osastolle lisäkädet avuksi,kuin että palkkaani nostettaisiin.

ja henkilökunnasta, jaksaako siellä olla.