Valittaako kouluikäinen lapsesi, että jää leikeissä ulkopuolelle?
Meillä tähän on nyt törmätty tyttölapsen kohdalla. Isommalla sisaruksella ei vastaavaa ongelmaa ollut, koska pojat yleensä tykkäävät leikkiä isolla porukalle ja kaikki mahtuvat mukaan.
Miten vanhempana asiaan voisi tai pitäisi puuttua?
Miten te muut olette menetelleet?
Kommentit (6)
Jos tyttö on liian hiljainen, niin jää ulkopuolelle. Jos tyttö vahva persoona niin jää ulkopuolelle. Sellainen tyttö joka on löytänyt bestiksen ja leikkii aina sen yhden kanssa eikä yritäkään vilkuilla muihin päin, saa olla rauhassa.
Myös muissa leikeissä - ehkä siksi, että alitajuisesti myös muissa ryhmissä ymmärretään, että hän ei yritä "viedä" kenekään toisen bestistä. Siksi myös tyttö, joka on kaikkien kaveri (mutta ei ripustaudu kehenkään erityisesti), voi jossain välissä tippua ulos esim. Luokan muiden tyttöjen leikeistä ulkopuolelle.
Vaikeaa on tyttöjen maailma...
Tytölläni on kaveri, jonka äiti erikseen on pyytänyt, että tyttönsä pääsisi porukkaan. Tyttö on kiva kaveri, mutta samalla sosiaalisesti vetäytyvä. Siitä ei ole kiinni, ettei siihen porukkaan (jossa tyttöni ja pari muuta tyttöä, eskarista tunteneet) pääsisi mukaan, mutta ei vaan lähde mukaan. Esimerkiksi välitunnin alussa juoksevat laumana leikkimään jotain, niin tämä tyttö jää yksin sinne oven lähelle seisomaan. Oma tyttöni sanoo, ettei "Maija halua tulla", vaikka tilanne näyttäisi olevan se, että tämä "Maija" ei vaan osaa mennä mukaan, vaikka saisi mennä. Ketään ei erikseen pyydetä vaan sinne pitää "tunkea". Oma tyttöni on aika hiljainen ja matalaprofiilinen, mutta on hyvä aina menemään mukaan kaikkeen.
Nyt on sovittu, että he erikseen pyytävät tätä yhtä mukaan, koska ei oma-aloitteisesti tule ja ei ymmärrä, että hän voi tulla joukon jatkoksi ihan itsekin. Ei muitakaan kysytä. Aika hyvin menee, mutta vieläkin aina pitää pyytää tai jää yksin. En tiedä, missä on ongelma. Tässä on helmikuulta asti häntä pyydetty ja edelleen jää heti pois, jos ei aina muisteta kysyä erikseen ja kertoa, mitä ollaan tekemässä. Toisaalta kärsii yksinäisyydestä ja toisaalta ei osaa myöskään ottaa itse kontaktia.
Halusin vain kertoa, että joskus nämä porukasta jäävät lapset eivät ole syrjittyjä vaan he itse vetäytyvät arkuuttaan sivuun, vaikka olisivat tervetulleita leikkeihin.
Tytöt on nyt siis kakkosella.
niin arkoja etteivät uskalla paljastaa sitä omaa kyvyttömyyttään edes omille vanhemmilleen. Varsinkin jos vanhemmat eivät hyväksy ujoutta lapsessaan.
Jos tapahtuu koulussa välitunneilla, niin ottaisin yhteyttä opettajaan. Jos tapahtuisi pihaleikeissä, niin tilanteesta riippuen joko auttaisin lastani pääsemään paremmin kuvioihin mukaan (esim. Pyytämällä kavereita meille tms) tai ottaisin yhetyttä vanhempiin (mikäli havaittavissa kiusaamista). Lapsen iällä on toki merkitystä, ekaluokkalaisen kohdalla saattaisin helpommin keskustella muiden vanhempien kanssa kuin viidesluokkalaisen kohdalla.